REIJO KUPIAINEN
Opeopiskelija 2/21

Kuva: Gerd Altmann / Pixabay

Alkuvuodesta on julkaistu pari kiinnostavaa asiakirjaa, joiden merkitys opettajan työlle on merkittävä. Molemmat liittyvät maailman vanhimpaan ihmisoikeuksien sopimukseen, nimittäin lapsen oikeuksien sopimukseen.

Lapsen oikeudet ovat totta kai myös aivan keskeisiä opettajan työlle. Ensin, 23. helmikuuta julkaistiin Suomessa ensimmäinen lapsistrategia, jossa yhtenä strategisena linjauksena on lasten media- ja digitaitojen vahvistaminen. Toiseksi YK:n lapsen oikeuksien komitea päätti niin sanotusta yleiskommentista, joka koskee lapsen oikeuksia digitaalisissa ympäristöissä. Yleiskommentti numero 25 julkaistiin 24. maaliskuuta ja siitä on tulossa myös suomeksi käännetty versio ainakin Lapsenoikeudet.fi-sivulle.

Yleiskommenteissa esitetään tulkintoja lapsen oikeuksien sopimuksessa taatuista oikeuksista. Päätös on globaalisti mittava, sillä se tuo YK:n jäsenvaltioiden pöydälle esityksen mitä digitaaliset ympäristöt tarkoittavat lapsen oikeuksille, yksityisyydelle, syrjimättömyydelle, suojelulle ja kasvatukselle ja miten jäsenvaltioiden tulisi toimia.

Näiden linjausten myötä lasten medialukutaidot ja digitaaliset lukutaidot on sidottu niin tiiviisti lapsen oikeuksiin, että niitä ei voida enää ohittaa. Medialukutaidoista on puhuttu julkisuudessa paljon, erityisesti koska internetissä leviävän mis- ja disinformaation on koettu uhkaavan ihmisten mahdollisuutta saada luotettavaa tietoa. Tästä on kysymys myös lasten kohdalla, lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan heillä on oikeus tietoon ja siksi myös medialukutaito, kuten lukutaito yleensä, on oikeuksien toteutumisen kannalta keskeistä.

Työkalupakki kuntoon

SOOLin ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin yhteistyönä vuonna 2017 tehty selvitys mediakasvatuksen toteutumisesta opettajankoulutuksessa osoitti, että alle puolet opettajaopiskelijoista arveli tutkintonsa sisältävän mediakasvatusta pakollisena osana opintoja.

Medialukutaidon kehittäminen on yleensä juuri mediakasvatuksen tehtävä. Omassa, luokanopettajille suunnatussa kyselyssämme monilukutaidosta vuonna 2019 puolestaan vain 35 prosenttia vastaajista sanoi opettaneensa tekstien kriittistä arviointia melko tai erittäin paljon, 23 prosenttia hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Opettajan työkalupakki rakentuu paljolti siitä mitä opettajankoulutuksessa käsitellään ja tällä on edelleen vaikutuksia myös lapsen oikeuksien toteutumiseen. Carita Kiili on myös tutkimuksissaan huomioinut, että nettitekstien kriittisen lukutaidon valmiuksissa esimerkiksi kuudesluokkalaisilla on todettu vaikeuksia muun muassa tekstien kaupallisten tarkoitusperien huomaamisessa.

Kaikki ei onneksi ole kiinni medialukutaidosta, vaan myös turvallisiin digitaalisiin ympäristöihin on kiinnitettävä huomiota lapsen oikeuksien kannalta. Kasvatuksen näkökulmasta medialukutaito on kuitenkin keskiössä.

Suomessa on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriön Uudet lukutaidot -kehittämisohjelman tiimoilla varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen tueksi osaamisen kuvauksia tieto- ja viestintäteknologiseen osaamiseen, ohjelmoinnin osaamiseen ja myös medialukutaitoon. Kuvaukset julkaistiin helmikuussa hankkeen nettisivuilla ja ne luovat perustaa oppilaiden tasa-arvolle ja opetus- ja kasvatustyön suunnittelulle.

Medialukutaito vahvistaa demokratiaa

Medialukutaidon opetuksen ei pitäisi enää olla opettajakohtaista ja yksittäisen opettajan kiinnostuksen varassa, vaan läpäistä varhaiskasvatuksesta alkaen koko yleissivistävän koulutuksen ja kaikki oppiaineet. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa medialukutaito kuuluu monilukutaidon laaja-alaiseen osaamisalueeseen.

Olemme myös ottaneet haasteen medialukutaitojen ja kriittisen lukutaidon kehittämisestä vastaan Tulevaisuuden tekstitaitojen tutkimusryhmässämme Tampereen yliopistossa. Ryhmässä on käynnissä Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston Critical-hanke, jossa rakennetaan välineitä 10–17-vuotiaiden kriittisen lukutaidon tukemiseen ja kehittämiseen.

Tavoitteena on avoin ”Critical Reading Lab”, joka sisältää arviointityökaluja, oppimispelejä ja täydennyskoulutusmateriaalia kriittisen lukutaidon ja medialukutaidon edistämiseksi.

Medialukutaidon tavoitteena ei ole vain lukutaito itsessään, vaan yhdenvertainen mahdollisuus päästä käyttämään ja tuottamaan tekstejä, ovat ne sitten kirjoitettuja, kuvallisia, äänellisiä tai näiden yhdistelmiä.

Medialukutaito tuottaa näin osallisuutta yhteiskunnassa ja viime kädessä vahvistaa demokratiaa siinä, että yhä useammilla on pääsy tekstien äärelle ja kyky tuottaa niitä itse ja täten osallistua keskusteluun ja ilmaisemaan omaa ääntään itselle tärkeissä asioissa.

Kirjoittaja FT Reijo Kupiainen työskentelee mediakasvatuksen yliopistonlehtorina Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa.