31.5.2016

Suomi tarvitsee varhaiskasvatuksen maistereita

SOOL pitää tärkeänä panostusta varhaiskasvatuksen kanditutkintojen lisäämiseen mutta vaatii, että myös varhaiskasvatuksen maisteriohjelmia on lyhytnäköisten leikkausten sijaan kehitettävä ja laajennettava. Yhteiskunnan muutokset luovat tarvetta vahvalle varhaiskasvatuksen osaamiselle ja maisteriohjelmien koulutusmäärien rajaaminen on ristiriidassa tämän tarpeen kanssa.

KANNANOTTO

Yliopistot ja opetus- ja kulttuuriministeriö ovat sopineet vuosille 2017–2020 varhaiskasvatuksen kanditutkintojen määrällisestä lisäyksestä 32 prosentilla. Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry pitää tärkeänä panostusta pedagogisesti pätevien ammattilaisten saatavuuteen varhaiskasvatuksen kentällä. On kuitenkin kiinnitettävä huomiota koko tieteenalan tulevaisuuteen. Samaan aikaan osa yliopistoista on nimittäin tehnyt rajauksia varhaiskasvatuksen maisterien koulutusmääriin.

Yhteiskunnan muutokset luovat tarvetta vahvalle varhaiskasvatuksen osaamiselle ja maisteriohjelmien koulutusmäärien rajaaminen on ristiriidassa tämän tarpeen kanssa. Varhaiskasvatuksen maisteriopintoihin on voinut hakeutua suoravalinnalla tai erillisvalinnassa kandiopintojen jälkeen. Kaikissa yliopistollisissa opettajankoulutuksissa tulisi pyrkiä ylempään korkeakoulututkintoon, jotta korkea osaaminen ja laadukas tutkimus turvataan, ja alan vetovoimaisuus säilyy jatkossakin.

Varhaiskasvatuksen tutkimus lisää tietoa pienen lapsen oppimisesta, kasvusta ja kehityksestä. Lisääntyvä tieto ja muuttuvat tulkinnat lapsuudesta auttavat kehittämään varhaiskasvatuksen pedagogisia käytäntöjä. Verrattain nuoren tieteenalan tuottaman tiedon määrä on lisääntynyt varsinkin viime vuosina. Varhaiskasvatuksen perustutkimus ja pedagoginen kehittäminen vaativat varhaiskasvatuksen maisterien määrän lisäämistä sekä jatko-opintojen mahdollistamista.

Varhaiskasvatuksen maisteritutkinto tuottaa erityisesti osaamista varhaispedagogiikasta, pedagogisesta johtamisesta, lapsen kehityksestä ja oppimisesta, vuorovaikutuksesta lasten kanssa sekä moniammatillisesta yhteistyöstä (Koulutuksen arviointineuvosto 2013). Varhaiskasvatuksen asiantuntijuutta tarvitaan laajasti yhteiskunnassa, ja erityisesti maisteritutkintojen jälkeisten jatkotutkintojen tehtävänä on tuottaa tällaista laaja-alaisempaa osaamista. Leikkaukset varhaiskasvatuksen maisteriohjelmista ovat leikkaus koko tieteenalan tulevaisuudesta.

Lastentarhanopettajaopiskelijoilla on oltava mahdollisuus kehittyä ammatillisesti sekä kehittää omaa osaamistaan ja alaansa. Opiskelijalle on annettava mahdollisuus suunnitella opintopolkuaan, joten suoravalintamenetelmiä sekä maisteriopintoihin siirtymisen joustavuutta on lisättävä. Varhaiskasvatuksen maisterin tutkinto laajentaa opiskelijan uramahdollisuuksia varhaiskasvatuksen kentällä. SOOL vaatii, että varhaiskasvatuksen maisteriohjelmia on lyhytnäköisten leikkausten sijaan kehitettävä ja laajennettava.

Jaa sivu somessa

Tweet