---

Hyväksytty liittokokouksessa 13.6.2020.
Linjapaperi päivitetään liittokokouksessa 2024. Vaikuta linjausten valmisteluun osallistumalla jäsenkyselyyn 4.2.2024 mennessä!

---

JOHDANTO

Opettajuus on tulevaisuutta ja yhteiskuntaa keskeisesti muovaava ammatti, joten opettajankoulutuksen keskeisinä arvoina tuleekin olla: tutkittu tieto, edelläkävijyys ja kestävyys. Tutkitun tiedon tulee olla lähtökohta kaikkeen. Edelläkävijyys on uusien, tutkimusperustaisten toimintatapojen ennakkoluulotonta ja ketterää käyttöönottoa. Päätösten kestävyyttä arvioidaan ottamalla huomioon niiden vaikutukset tuleville sukupolville.

Koulutuspoliittisia päätöksiä tehtäessä ja niitä valmisteltaessa tulee tarkastella tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa, sekä kuunnella asiantuntijoita niin kentältä kuin asiantuntijaorganisaatioista ja -järjestöistä.

Kaikki koulutus ja kouluttautuminen tulee nähdä rakennuspalikoina yhteiskuntamme tulevaisuuden eteen, sekä ymmärtää maksuttoman koulutuksen kustannusten palautuvan yhteiskunnalle moninkertaisena takaisin. Koko koulutusjärjestelmämme tulisi nähdä ensisijaisesti sivistävänä instituutiona, joka valmistaa tulevaisuuteen ja yhteiskunnan ongelmien ratkaisuun. Koulutuksesta leikkaaminen on kaikista tulevaisuuden ammateista ja osaamispääomasta leikkaamista. Koulutuksen arvopohjan tulee rakentua kestävän kehityksen ja yhdenvertaisuuden arvoille, kannustaa aktiiviseen kansalaisuuteen ja edistää toimijuutta yhteiskunnassa.

---

KOULUTUKSELLINEN YHDENVERTAISUUS

Tasa-arvoinen koulupolku

SOOL kannattaa feministisiä arvoja ja edistää jokaisen oikeutta tulla kohdatuksi ja kohdelluksi yhdenvertaisesti riippumatta sukupuolesta, seksuaalisuudesta, terveydellisestä tilasta, sosioekonomisesta tai etnisestä taustasta taikka muusta henkilöstä riippumattomasta syystä. SOOL ajaa koulutuspolitiikkaa, joka edistää yhdenvertaista ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Opettajien tulee tiedostaa ja tunnistaa syrjivät käytänteet ja rakenteet sekä aktiivisesti edistää niiden purkamista.

Jokaisella tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus osallistua koulutukseen ja kouluttautua varallisuudesta tai henkilön muista ominaisuuksista riippumatta. Laadukas maksuton kasvatus ja koulutus aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluun asti on suomalaisen yhteiskunnan kulmakivi. Jokaiselle on taattava subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja on pyrittävä kohti varhaiskasvatuksen maksuttomuutta. Maksuton koulutus tutkitusti vähentää perhetaustasta johtuvia eroja koulutusasteessa ja ehkäisee syrjäytymistä.

Lähikouluperiaate edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Periaate ei kuitenkaan toteudu isommissa kaupungeissa. Se tarvitsee rinnalleen alueellisesti suunnitellun oppilaaksioton, joka estää niin kutsutun koulushoppailun ja tukee heterogeenisten oppilasryhmien muodostamista. Myös rahoituksella toteutettava positiivinen diskriminaatio on tärkeä työkalu edistettäessä koulujen välistä yhdenvertaisuutta ja se tukee toiselle asteelle hakeutumista.

Toisen asteen rajattu maksuttomuus on edellytys mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumiselle. Kenenkään tulevaisuus tai opinnot eivät saa keskeytyä maksullisten työvälineiden tai materiaalien vuoksi. Nykyisellään työmarkkinat edellyttävät työntekijöiltä vähimmäisvaatimuksena toisen asteen tutkintoa, mikä on nähtävissä vertailtaessa perusasteen ja toisen asteen suorittaneiden työllisyysastetta.

Todistusvalinnan korostaminen korkeakoulujen yhteishaussa siirtää kurssivalintojen päätöstä aiemmaksi, se myös heikentää olennaisesti ammatillisen väylän kautta hakevien mahdollisuuksia päästä korkeakouluun. Vuosien 2018–2020 korkeakoulujen opiskelijavalintauudistuksella on tutkitusti negatiivinen vaikutus oppilaiden hyvinvointiin niin lukiossa kuin ammatillisella puolella, ja se on tutkitusti lisännyt alanvaihtoa sekä välivuosia. Koepistekiintiö tulee siten säilyttää osana korkeakouluvalintaa.

Edellä mainittu opiskelijavalintauudistus tulee perua ja palata aiempaan yhteishaun malliin. Tämä yhdenvertaistaa eri koulutustaustoista tulevien pääsyä korkeakouluun ja vähentää painetta valita tulevaisuuden ammatti liian aikaisin ilman riittävää tietoa omista vahvuuksista ja kiinnostuksen kohteista. Aiempaan malliin palaaminen madaltaa myös kynnystä hakeutua uudelle alalle aiemmasta koulutustaustasta ja menestyksestä riippumatta.

Vuonna 2016 käyttöönotettujen ensikertalaiskiintiöiden vaikutukset korkeakouluun pääsyyn tulee arvioida uudestaan sekä tarkastella vaikutuksia suhteessa myöhemmin opiskelijavalintaan tehtyihin uudistuksiin kuten todistusvalinnan korostamiseen.

Pääsykokeiden tulee mitata hakijan motivaatiota ja soveltuvuutta alalle ja pääsykoemateriaalin tukea tulevan tieteenalan opintoja. Opiskelijavalinnan tulee huomioida ja mahdollistaa reitti korkeakouluun molempien toisen asteen koulutusten kautta. Pääsykokeisiin tulisi pystyä valmistautumaan yhdenvertaisilla tavoilla siten, että muun muassa valmennuskurssibisnes ei häiritse korkeakouluvalintojen tasavertaista saatavuutta.

Avointen korkeakoulujen ei tule myöntää tutkintoja, sen rooli korkeakoulun sisäänpääsykanavana tulee säilyä nykymuotoisena. Avoimien korkeakoulujen toimintaa tulee kehittää ja varmistaa, että niiden opinnot vastaavat vaatimustasoltaan muita korkeakoulun kursseja.

Oppivelvollisuuden laajentaminen

Oppivelvollisuutta tulee laajentaa kaksivuotisesta esiopetuksesta toiselle asteelle niin, että esikoulu on esiopetusvelvollisuuden piirissä ja oppivelvollisuus jatkuu aina täysi-ikäisyyteen asti. Laajentamalla oppivelvollisuutta sekä koulupolun alusta että lopusta edistetään koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, kavennetaan osaamiseroja ja voidaan tukea lapsia oppimaan oppimisessa jo varhaisesta vaiheesta lähtien. Koulupolun alussa annettu tuki on kaikkein tehokkainta syrjäytymisen ehkäisyä, ja toisen asteen tullessa oppivelvollisuuden piiriin voimme tukea parhaiten niitä, jotka ovat vaarassa pudota yhteiskunnan marginaaliin.

Oppivelvollisuutta laajennettaessa peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheen kertaavia sekä valmistavia opintoja tulee tarjota niin, että jokaisella on mahdollisuus siirtyä toiselle asteelle riittävin taidoin. Laajentamisessa on myös huomioitava muut ammattiin valmistavat koulutukset kuten oppisopimuskoulutus oppivelvollisuuden piiriin kuuluvaksi.

Oppivelvollisuuden laajentaminen ei voi toimia ilman riittävän opettaja- ja henkilöstömitoituksen toteutumista. Mitoituksilla varmistetaan riittävä tuki ja ohjaus jokaiselle oppilaalle. Oppilaanohjausta tulee edistää tukemalla opinto-ohjaajien valmiuksia tukea erityisesti nuoria, jotka ovat syrjäytymisriskin alla. Oppilaiden monipuolisen tukemisen ja henkilökohtaisen ohjauksen kautta voidaan edistää nuorten motivoitumista opiskeluun kullekin soveltuvan alavalinnan kautta. Oikea opiskeluvalinta vähentää alanvaihtoa ollen valtiolle kustannustehokasta.

Kotoutuminen

Kotoutumiskoulutus tulee siirtää työ- ja elinkeinoministeriön alta opetus- ja kulttuuriministeriön alle. Kun tieto kotoutuvien määristä, ikäjakaumasta, valmiuksista ja tarvittavista tukitoimista on yhden ministeriön alla, on kotoutumiskoulutus sekä integraatio koulutusjärjestelmään mahdollista toteuttaa koordinoidusti. Myös resurssien tarve on helpompi hahmottaa ja näin varmistaa riittävät tukitoimet kotoutuvien integraatioon.

Suuri osa kotoutuvista on varhaiskasvatuksen tai perusopetuksen piirissä, minkä vuoksi kotoutuville perheille tulee tarjota tietoa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. He hyötyvät enemmän opettajien tarjoamasta opetuksesta vastaanottokeskuksissa tapahtuvan opetuksen ja peruskoulusta irrallisen kotoutumiskoulutuksen sijaan. Myös turvapaikkapäätöstä odottavien, etenkin lasten ja nuorten, pääsy koulutuksen piiriin tulee varmistaa. Näin voimme ehkäistä maahanmuuttajien ylisukupolvista syrjäytymistä. Koululaitoksissa tapahtuva oppiminen myös kiinnittää kotoutuvat osaksi yhteiskuntaa ja yhteisöä. Se myös tehostaa oppimista ja edistää tasa-arvon toteutumista.

Vastaanottokeskusten suomen kielen opetus tulee järjestää niin, että opetuksesta vastaa pätevä s2-opettaja. Tämä edistää turvapaikanhakijoiden suomen kielen oppimista ja integroitumista yhteiskuntaan. Oman kotikielen oppiminen ja ylläpitäminen varhaislapsuudessa tukee vahvasti uuden kotimaan kielten oppimista ja tätä kautta kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle tuleekin olla tarjolla oman äidinkielen opetusta sekä tietoa perheille oman äidinkielen oppimisen merkityksestä ajattelun kehitykselle.

---

KOULUTUS

Riittävät resurssit

Koulutuksen laadun sekä opettajien ja oppilaiden hyvinvoinnin takaamiseksi koulutukseen on panostettava resursoimalla valtion budjetista riittävä määrä opettajamitoituksen toteutumiseen.

• Varhaiskasvatuksessa suhdeluku on 1:4 (0–3v) ja 1:7 (3–5v)
• Esiopetuksessa suhde tulee olla 1:13
• 1.–2.-luokilla suhdeluvun tulisi olla 1:18, sitä ylemmillä luokilla 1:20
• Opinto-ohjaajia 1:200
• Erityisopettajia: esi- ja alkuopetuksessa 1:50, perusopetuksessa 1:100
• Toisella asteella: opettajia 1:20, erityisopettajia 1:100, opinto-ohjaajia 1:200

Peruskoulussa ja toisella asteella koulupsykologeja tulee olla yksi 600 oppilasta kohden. Korkeakouluissa opintopsykologeja tulee olla yksi 5000 opiskelijaa kohden.

Inkluusio on yhdenvertaisuutta edistävä prosessi, jonka avulla jokainen pääsee osaksi yhteiskuntaa. Kolmiportaisen tuen malli ja inkluusio eivät voi toimia säästötoimenpiteenä. Oppilaita voidaan siirtää yleisopetukseen niin, että erityisoppilaan oppimisvaikeuksien takia tarvittavaa erityisluokkaopetusta ei kuitenkaan lopeteta välittömästi inkluusion alkuvaiheessa. Inkluusion tulisi toteutua aina oppilaan etu huomioiden, mikä voi tarkoittaa myös osittaista tai kokoaikaista pienryhmäopetusta.

Inkluusion tulisi toteutua aina oppilaan etu huomioiden. Koulun tulee varmistaa, että oppilaalle HOJKS:ssa tai muuten oppilashuollossa sovitut tukimuodot, kuten osittainen tai kokoaikainen pienryhmäopetus, toteutuvat ja niitä arvioidaan säännöllisesti.

Oppimisen tuen tulee olla riittävää ja on varmistettava, että jokaisella oppilaalla on riittävät taidot ja valmiudet siirryttäessä nivelvaiheiden yli. Nivelvaiheiden väleihin tulee tarjota maksuttomia mahdollisuuksia kerrata opintoja, mikäli saavutetut oppimistulokset eivät vastaa minimivaatimuksia. Tämä tulee huomioida erityisesti oppivelvollisuuden laajentuessa, sillä riittämättömät oppimisen taidot ovat tutkitusti yhteydessä toisen asteen keskeyttämiseen. Aina, kun oppilas siirtyy asteelta toiselle, tulee mukana siirtyä oppilasta koskeva opetuksen kannalta tarpeellinen tieto. Oppilasta koskevaa tietoa tulee jakaa vain opetuksen kannalta keskeisille tahoille.

Moniammatillinen yhteistyö

Moniammatillista yhteistyötä tulee kehittää ja tiivistää oppilaitoksissa opettajien välillä sekä julkisen sektorin eri toimijoiden kanssa. Yhteisopettajuuden potentiaali tulee huomioida vahvemmin opetusta suunniteltaessa kaikilla koulutusasteilla. Erityisesti erityisopettajat tulee huomioida ja osallistaa työyhteisöissä yhteiseen suunnitteluun. Näin heidän ammattitaitonsa saadaan käyttöön täydessä potentiaalissa koko työyhteisön ja oppilaiden eduksi.

Sosiaalipalveluiden, terveydenhuollon ja koulun tulee tuntea eri sektoreiden prosessit ja suunnitella yhteistyössä tarvittavat tukitoimet, oppilaan kokonaisvaltainen kasvatus ja hyvinvointi keskiössä.

Harrastamisen Suomen malli

Valtion budjetoimaa harrastustoimintaa tulee järjestää ennen ja jälkeen koulupäivän. Sitä rahoittaessa tulee ottaa huomioon liikunnan lisäksi myös muunlainen kerhotoiminta. Harrastus- ja kerhotoimintaa suunniteltaessa ja järjestettäessä tulee hyödyntää opettajia tai muita pedagogisia ammattilaisia.

Toinen aste

Lukion merkitys yleissivistävänä instituutiona tulee säilyttää palauttamalla luettavien aineiden laaja tarjonta ennen syventävien kurssien valitsemista.

Toisen asteen erityisopetusta tulee kehittää. Toisella asteella erityisopettajilta vaaditaan laajempaa asiantuntijuutta, joten tämä tulisi huomioida erityispedagogien koulutuksen sisällöissä, laajuudessa ja koulutusalan sisäänottomäärissä. Toisen asteen erityisopettajalta tulee vaatia 120 opintopistettä erityispedagogiikan opintoja.

Ammatillisen koulutuksen rahoitusleikkaukset ovat johtaneet lähiopetustuntien määrän romahtamiseen. Rahoitus on palautettava tasolle, jolla lähiopetustuntien järjestäminen on mahdollista. Näin taataan riittävä käytännön opetus ja ammattiin valmistavien taitojen oppiminen.

Korkeakoulu

Tiukennettu tutkinnon suorittamisaika ja sen synnyttämä paine vie pohjaa korkeakoulun sivistystehtävältä. Opiskelijoiden henkinen kasvu, työelämätaitojen kehittyminen, perehtyneisyys, teorian yhdistäminen käytäntöön ja elinikäisen oppimisen polku kärsivät tutkintojen rajattujen opintopistemäärien ja suorittamisaikojen aiheuttamien paineiden vuoksi. Myös korkeakoulujen rahoituksen sitominen vahvemmin tavoiteajassa valmistumiseen vie huomiota koulutuksen sivistystehtävältä.

Opettajankoulutusyksiköiden sisäänottomäärissä, täydennyskoulutuksessa ja opinnoissa tulee ottaa huomioon ajankohtainen yhteiskunnallinen tarve opettajien erityisosaamisille. Lisää päteviä opettajia tarvitaan muun muassa aloille varhaiskasvatus, oppilaanohjaus, erityisopetus sekä S2-opetus kaikilla asteilla.

Varhaiskasvatuksessa opetuksen pedagoginen vastuu on varhaiskasvatuksen opettajalla. Tulevaisuudessa varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuusvaatimuksena tuleekin olla maisterin tutkinto.

Laadukkaan opetusharjoittelun turvaamiseksi kaikkien opetusharjoitteluita ohjaavien opettajien tulee saada ohjaustyöstään henkilökohtainen korvaus.

Säästötoimenpiteenä opettajankoulutuksen rahoituksen leikkaukset eivät voi kohdistua opiskelijoille tarjottavien kurssien laatuun, vaan ne on tehtävä jaksottamalla opintoja esimerkiksi vuorovuosille.

Opettajankoulutuksen tulee olla saavutettavissa ympäri maata ja opettajankoulutuksen järjestäjien tulee säilyttää omat erityispiirteensä rajoittamatta muiden koulutusyksiköiden kurssitarjontaa.

Oppimisympäristöt

Koulutuksen tulee tapahtua esteettömässä ja psyykkisesti, fyysisesti sekä sosiaalisesti turvallisessa ympäristössä. Perustuslain nojalla jokaisella on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Opetuksen järjestäjän on tämän pykälän nojalla otettava vakavasti sisäilmaongelmien aiheuttamat haitat terveydelle ja hyvinvoinnille. Tilojen kuntoa kartoittaessa tulee ottaa huomioon henkilökunnan ja oppilaiden kokemukset tilojen vaikutuksesta hyvinvointiin.

Digitalisaatio opetuksessa ei voi toimia säästötoimenpiteenä tai korvata kontaktiopetusta. Tieto- ja viestintäteknologian käyttöönottoon opetuksessa tulee olla selkeät, valtakunnallisesti yhtenevät tavoitteet ja se tulee toteuttaa siten, että se tutkitusti edistää opettamista ja ennen kaikkea oppimista.

Digitaalisia opetusmateriaaleja sekä tehtäviä käytettäessä tulee varmistaa niiden yhdenvertainen saatavuus ja oppilaitoksen tulee tarjota käytettävät laitteet. Kaikilla oppilailla ei ole mahdollisuutta käyttää digitaalisia laitteita oppilaitosten ulkopuolella.

---

OPISKELIJAN TOIMEENTULO

Opettajaopinnot vaativat todella paljon läsnäoloa, jolloin työskentely opintojen ohella on haastavaa. Opiskelijat ovat lisäksi ainoa ihmisryhmä, joka joutuu elättämään itsensä lainalla ja kaikkia muita tukia pienemmällä opintotuella. Opiskelijoiden toimeentulo alittaa tutkimusten mukaan köyhyysrajan. Nostaakseen elintasoa korkeakouluopiskelijoiden odotetaan elävän velaksi ja samalla heidän työntekoaan rajoitetaan sitomalla opintotuki vuositulorajaan.

Yhteiskunta edellyttää korkeakouluopiskelijoita opiskelemaan päätoimisesti ja samalla työelämä odottaa hakijoilta pitkää työkokemusta sekä työntekoa jo opiskeluaikana. Tällainen järjestely on kestämätön, eriarvoistava ja syrjivä.

Opintotuen lainapainotteisuudesta tulee luopua. Yhteiskunnan tulee maksaa henkilökohtaista vastikkeetonta sosiaaliturvaa, kuten perustuloa, joka mahdollistaa riittävän elintason ja täysipäiväisen opiskelun. Opiskelijoiden työntekoa rajoittavaa opintotuen vuositulorajaa on nostettava huomattavasti.

---

OPETTAJUUS

Opettajan työuran alku

Uuden opettajan työuran alku tulee olla tuettua. Työelämän ja opintojen induktiovaiheeseen tulee taata toimiva mentorointi, joka tutkitusti valmistaa tulevaan työuraan. Lisäksi uudessa työpaikassa tulee aina saada kattava ja suunnitelmallinen perehdytys.

Täydennyskoulutus

Työnantajan tulee mahdollistaa ja maksaa opettajien täydennyskoulutus. Jatkuvan oppimisen periaatteen mukaisesti itsensä jatkuva kehittäminen ja sivistäminen on ainoa keino vastata yhteiskunnan sekä opettajan työnkuvan jatkuvaan muutokseen. Opettajat tulee perehdyttää työssään tapahtuviin suuriin muutoksiin, kuten uusiin opetussuunnitelmiin.

Opettajankoulutukseen ei ole mahdollista sisällyttää kaikkia työn vaatimia sisältöjä, joten täydennyskoulutuksen rooli opettajien ammatilliselle kehitykselle on elintärkeä. Näin Suomessa pystytään jatkossakin tarjoamaan laadukasta koulutusta. Täydennyskoulutuksen ajalta opettajalle tulee maksaa korvausta sekä opetusryhmään tulee palkata sijainen.

Opettajarekisteri

Opettajarekisteri kasvattaa tasa-arvoa ja ammatin arvostusta. Rekisteri tulee olla osana työnhakuprosessia valittaessa hakijaa vakituiseen virkaan, näin voidaan varmistua hakijan pätevyydestä ja lisätä luotettavuutta koko ammattikuntaa kohtaan.