-
Opettajankoulutusta tarjoavat korkeakoulut leikkaavat jatkuvasti opetushenkilöstöstä sekä opetustiloista. Se voi pahimmillaan johtaa ammatilliseen osaamattomuuteen. Opettajankoulutuksen täytyy tuottaa osaavia, motivoituneita ja työelämässä kestäviä ammattilaisia, ei vain tutkintoja tilastojen täytteeksi.
-
Päiväkotien ja koulujen piha-alueet ovat viime vuosikymmeninä pienentyneet hälyttävästi. Tämä on vakava ongelma, joka rajoittaa lasten mahdollisuuksia leikkiä, liikkua ja kehittyä kokonaisvaltaisesti. Joukkuepelit ja yhteisleikit opettavat lapsille empatiaa ja kykyä ottaa muut huomioon, mikä vahvistaa myös varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yhteishenkeä.
-
Opettajankoulutuksessa ei tällä hetkellä tarjota riittäviä valmiuksia suomi toisena kielenä -oppilaiden tukemiseen ja suomen kielen opettamiseen, vaikka S2-oppilaiden määrä perusopetuksessa kasvaa jatkuvasti. Jotta opettajat voivat aidosti tukea oppilaidensa koulutuspolkua ja sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, heillä on oltava riittävät valmiudet tukea kielenoppimista osana kaikkea opetusta.
-
Opettajaopiskelijat eivät halua, että opettajan tutkinnon arvoa heikennetään antamalla olettaa opettajan profession olevan kenen tahansa hoidettavissa. Opettajarekisterin luominen ja opettajan ammattinimikkeen suojaaminen toisivat turvaa sijaisuustilanteeseen ja opettajaksi opiskelevan tulevaisuuden työllisyystilanteeseen.
-
Rasismi on ollut tabu suomalaisessa yhteiskunnassa ja on huolestuttavaa, että laajamittainen rasismikeskustelu sai alkunsa valtioneuvostoon kuuluvien teoista ja kommenteista. Keskustelun tulee johtaa antirasistiseen aktivoitumiseen sekä muutoksiin, jotka ovat muutakin kuin tyhjiä sanoja, anteeksipyyntöjä ja lupauksia.