EKKU KUDJOI
Soolibooli 3/16

Solidaarisuuden käsite on keskeinen globaalikasvatuksessa, jonka päämääränä on auttaa ihmisiä kasvamaan vastuunsa kantaviksi maailmankansalaisiksi. Solidaarisuus on myös yksi suomalaisen hyvinvointivaltion peruspilareista. Hyvinvointivaltion keskeisiä näkökohtia ovat yhteisvastuu, ihmisarvo ja tasa-arvo. Aikaisemmin solidaarisuuteemme on kuulunut universaali näkökulma, jossa ketään ei heitetä yli laidan. Sitä ei voi pitää enää itsestäänselvyytenä.

Solidaarisuutemme on ollut luonteeltaan mekaanista; on helppo olla solidaarinen samanlaisten, samoja arvoja kannattavien ja samalla tavalla ajattelevien ihmisten kesken. Kun joku ei täytäkään "samuuden" kriteerejä, nousee esiin usein ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta. Nyky-yhteiskunnassa solidaarisuus ei voi tietenkään enää perustua samankaltaisuuden ajatukselle, sillä kansainvälistyneessä maailmassa erilaisuuteen törmää jatkuvasti.

Orgaaninen solidaarisuus puolestaan ei edellytä, että olisimme samanlaisia. Siihen kuuluu ymmärrys siitä, että erilaisuutemme on voimavara. Jokaisen ihmisarvo on sama ja jakamaton. Tämä erilaisuuden ymmärtäminen ja arvostaminen ei ole kuitenkaan itsestään selvä prosessi, vaan sekin vaatii harjoitusta.

Globaalikasvatuksen maailmankansalaisen taitoja ei siis tarvitse ainoastaan maailmaan kiertävä kosmopoliitti, vaan aivan jokainen meistä. "Globaali maailma" ei ole jossain tuolla ulkona, se on kaikkialla ympärillämme. Pohdin seuraavaksi teemaseminaarin innoittamana maailmankansalaisuutta yksilön, yhteistoiminnan ja yhteiskunnan näkökulmasta.

"Erilaisuuden ymmärtäminen ja arvostaminen
ei ole itsestään selvä prosessi."

Ennakkoluuloja, minullako?

Hyvä ensi askel kohti maailmankansalaisuutta on lähteä pohtimaan omia ennakkoluulojaan. Moni kutsuu itseään ennakkoluulottomaksi, mutta kannattaa sukeltaa pintaa syvemmälle. Saatat yllättyä mitä löydät. Näin kävi ainakin itselleni Rauhankasvatusinstituutin Johanna Laajan vetämässä työpajassa, jossa käsittelimme ennakkoluuloja.

Ennakkoluulot johtuvat usein tietämättömyydestä, koska emme tiedä miten joku asia todellisuudessa on, yritämme muodostaa siitä kuvan tekemällä oletuksia ja yleistyksiä. Stereotypiat eivät synny kuitenkaan vain yksilön mielessä, vaan myös kasvatus voi välittää niitä eteenpäin. Tulevina kasvattajina on velvollisuutemme pohtia omia ennakkoluulojamme.

Jokaisella meistä on varmasti ennakkoluuloja, eikä niitä kannata säikähtää. Ne ovat yksi tapa jolla yritämme löytää järjestystä meitä ympäröivästä monimutkaisesta maailmasta. Ennakkoluulot eivät tee vielä kenestäkään esimerkiksi rasistia, mutta ne voivat johtaa pelkoihin, syrjintään ja rasismiin. Siksi on tärkeää tunnistaa omat ennakkoluulonsa, ja tarttua niihin.

Tiedon hankkiminen on hyvä lääke ennakkoluuloihin. Lisäämällä tietämystään ja tutustumalla ennakkoluulojensa kohteisiin on mahdollista päästä niistä eroon. Ennakkoluuloista vapautuakseen tulee hyväksyä erilaisuutta itsessään ja muissa. Tätä voidaan edistää esimerkiksi dialogin avulla.

Islam ei sano mitään

Dialogin käsitetään usein tarkoittavan vuoropuhelua. Vuoropuhelu voi koostua vain sarjasta monologeja, eikä se vielä ole dialogia. Aidossa dialogissa toinen ei ole subjekti ja toinen objekti, vaan kaksi erillistä persoonaa kohtaa toisensa. Näin on mahdollista kohdata toinen todellisena ihmisenä. Tämä on edellytys sille, että erilaisuutta voidaan todella ymmärtää.

Suomessa uskontojen ja kulttuurien välistä dialogia edistää Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus, jonka toimintaa esitteli seminaarissa toiminnanjohtaja Riitta Latvio. Sajiphan Koponen, Amiirah Salleh-Hoddin ja Basya Gardenstein puolestaan kertoivat työpajassa omista kulttuureista ja uskonnoistaan.

Uskonnoista varsinkin islamin uskon suhteen tuntuu vallitsevan vahvoja ennakkoluuloja. Usein sanotaan miten islam on sitä, tai islam sanoo tätä. "Islam ei sano mitään", muistuttaa kuitenkin Salleh-Hoddin. Siitä löytyy yhtä monta tulkintaa kuin on uskoviakin. Aivan kuten muissakin uskonnoissa.

Suosittelen kaikille ennakkoluuloisille heittäytymistä dialogiin vaikkapa näiden asiantuntijoiden kanssa.

"Onko meillä tulevina kasvattajina riittävä ymmärrys
yhteiskunnallisista asioista."

Yhteiskunnallista osaamista tarvitaan

Maailmankansalainen ei saavuta täyttä mittaansa vain tarkastelemalla itseään ja lähiympäristöään. Globaalikasvatuksen keskeisiin taitoihin kuuluu lisäksi yhteiskunnallinen kompetenssi. Yhteiskunnallisten taitojen tarve on huomioitu myös uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa, jossa yhteiskuntaopin sisältöjä on tuotu alakoulunkin puolelle.

Yhteiskunnallinen näkökulma nousi esiin myös seminaarin päättäneessä paneelikeskustelussa. Kepan Hannu Niemelän mukaan globaalikasvatus ei ole hyväntekeväisyyttä, vaan oikeudenmukaisuuden edistämistä. Tämä puolestaan vaatii eriarvoisuutta ylläpitävien rakenteiden tunnistamista. Siihen pystymme kriittisen ajattelun ja yhteiskunnallisen ymmärryksen avulla.

Kasvatustiede ja opettajankoulutus ovat painottuneet enemmän didaktiseen ja psykologiseen kuin yhteiskunnalliseen näkökulmaan. Voidaankin kysyä, onko meillä tulevina kasvattajina riittävä ymmärrys yhteiskunnallisista asioista, jotta voimme tunnistaa näitä rakenteita? Onneksi esimerkiksi Opinkirjo on tuottanut materiaaleja, joista löytyy työkaluja yhteiskunnallisten teemojen opettamiseen.

Seppien opetus

Seminaarin avauspuheenvuoron piti kansanedustaja Pekka Haavisto, ja voimme varmaan kukin omasta puoluetaustastamme riippumatta yhtyä ajatukseen, että hän on malliesimerkki maailmankansalaisesta. Ehkäpä onkin sopivaa päättää kirjoitus hänen ajatuksiinsa nojaten.

Haavisto kertoi oppineensa Somalian matkallaan, että somalialaiset uskovat heidän voimansa perustuvan siihen, että he ovat raudan tekijöinä omaa luokkaansa. Raudan tekemisen taito puolestaan perustui siihen, että seppä asui heidän kylissään itäisellä laidalla, saaden voimaa työhönsä aina auringonnousun ensisäteistä lähtien. Suomalaisilla olisi heidän mukaansa tässä suhteessa vielä opittavaa.

Kotiin palattuaan Haavisto sai kuitenkin kuulla, että myös täällä sepät ovat asuneet perinteisesti kylän itäisimmässä kolkassa. Vaikka meidät erottaa puoli maailmaa, olemme pohjimmiltamme samanlaisia. Globaalikasvatuksen ansiosta meidän ei välttämättä tarvitse matkustaa kauas ymmärtääksemme sen.