MERI LEPPÄNEN, HEIDI MATTILA, TIIA OJAMAA, KAISA PAPADOPOULOS & LIISA VUOLAS
Soolibooli 3/15

Helsingin yliopistolla syntyy monimateriaalisiakin projekteja. Tässä valmistuu puukengät. Kuva: Karoliina Teräväinen

Valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet 2014 puhuttavat tällä hetkellä niin käsityönopettajia kuin alan opettajiksi opiskeleviakin. Opetussuunnitelmien perusteissa luovutaan kokonaan tekstiilityön ja teknisen työn jaosta, ja koulukäsityö määritellään monimateriaalisena käsityönä. Tätä monimateriaalista käsityötä toteutetaan monipuolisesti kovia ja pehmeitä käsityömateriaaleja yhdistelemällä. Ihannetapauksessa opetus olisi oppilaslähtöistä ongelmanratkaisua, jossa oppilas suunnittelee, valmistaa ja arvioi omaa tai ryhmässä toteuttamaansa työtään.

Järjestimme Helsingin yliopistolla 11. maaliskuuta paneelikeskustelun käsityön monimateriaalisuudesta ja uuden opetussuunnitelman vaikutuksesta tulevaisuuden käsityönopetukseen. Paneelin asiantuntijat olivat tekstiilityön ja teknisen työn opettajia, jotka ovat toimineet myös opetussuunnitelmatyöryhmän jäseninä. Paneelikeskustelu herätti mielenkiintoa ja tarjosi kaivattuja vastauksia kysymyksiin. Olemme koostaneet tämän artikkelin paneelissa käydyn keskustelun pohjalta.

Kuntakohtainen ops tarkentaa raameja

Valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteet on luotu tarkoituksella väljiksi, jotta tekstin muotoilu ei rajoita liikaa kuntien ja koulujen omia kiinnostuksia ja painotuksia. Väljät raamit tarjoavat mahdollisuuden toteuttaa käsityönopetusta monella tavalla. Perusteet konkretisoituvat kunta- ja koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa, joita työstetään jo tällä hetkellä.

Opetuksen järjestäjän vastuulla on se, miten opetus kunnissa ja yksittäisissä kouluissa järjestetään. Esimerkiksi Tampereen seudulla on kaksiportainen opetussuunnitelmamalli, jossa kunta- tai aluekohtaista opetussuunnitelmaa käytetään sellaisenaan alueen kouluissa. Helsingissä käytössä olevassa kolmiportaisessa mallissa kuntakohtainen opetussuunnitelma jättää enemmän päätösvaltaa sen lisäksi laadittaville koulujen omille opetussuunnitelmille.

Koulujen erilaiset painotukset, kuntien kokoerot ja resurssien määrä tulevat varmasti näyttäytymään hyvin vaihtelevana käsityönopetuksena. Vaikka opetussuunnitelmatyöryhmän tavoitteena on ollut aidosti monimateriaalinen ja oppilaslähtöinen käsityönopetus, saattavat monet kunnat tyytyä yhteisten käsityötuntien sijaan oppituntien jakamiseen puoliksi tekniseen ja tekstiilityöhön.

Tekninen työ ja tekstiilityö ovat itsessään monimateriaalisia, mutta uuden opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttaminen vaatii sisältöjä molemmista osa-alueista ja luopumista jaosta perinteisiin koviin ja pehmeisiin materiaaleihin. Jotta erot eivät kasva eri alueiden ja koulujen kesken liian suuriksi, tulee kunta- ja koulukohtaisten opetussuunnitelmien täyttää perusteissa mainitut käsityön tavoitteet ja sisällöt.

Opettajan rooli ja työskentelytavat muutoksessa

Opetussuunnitelman tavoitteena on, että oppilas yhdistelee työskentelyssään ennakkoluulottomasti ja kokeillen erilaisia materiaaleja, tekniikoita ja työskentelytapoja. Oppilailla on myös entistä enemmän päätösvaltaa, millaisia käsitöitä he haluavat suunnitella ja toteuttaa.

Vuonna 2012 vahvistetussa tuntijaossa käsityön tunteja siirtyy nykyiseen verrattuna yläkoulusta alakouluun. Tämä näkyy myös sisällöissä: esimerkiksi jo 1.–2.-luokkalaisten tavoitteena on tutustua kokonaiseen käsityöprosessiin suunnittelusta arviointiin asti. Alakoulun opetuksen vaativammat tavoitteet puoltavat aineenopettajan antamaa käsityönopetusta.

Uuden opetussuunnitelman suurimpia uudistuksia on opettajan rooli: hän ei enää ole ainoa informaation lähde luokassa, vaan aktiivisen oppilaan innoittaja, rohkaisija ja oppimisen polun vieressä kulkija. Opettajan on tärkeä tukea oppilaiden itseohjautuvuutta jokaisessa käsityön vaiheessa.

Lisäksi uusi opetussuunnitelma tarjoaa mahdollisuuden pariopettajuudelle: teknisen ja tekstiilityön opettajan koulutuksen käyneet voivat yhdessä suunnitella ja toteuttaa opetusta. Haasteena monimateriaalisen käsityön toteuttamiselle on, että työtilat pehmeiden ja kovien materiaalien työstöön saattavat sijaita aivan eri puolilla koulua. Ilmiöpohjainen oppiminen ja eri oppiaineiden välinen yhteistyö tuovat myös uusia mahdollisuuksia käsityönopetukseen.

Monimateriaalinen käsityö opettajankoulutuksessa

Paneelikeskustelussamme nousi esiin Helsingin ja Turun yliopistojen käsityönopettajakoulutuksen ero. Helsingin yliopiston käsityönopettajan koulutuksessa, joka nykyisellään antaa valmiudet vain tekstiilityön opettamiseen, on parhaillaan menossa tutkintovaatimusten uudistaminen. Tahtotilana on saada kaikille opiskelijoille teknisen työn osaamista. Tavoitteena on sisällyttää tutkintovaatimuksiin pakollisia ja valinnaisia teknisen työn kursseja ja mahdollisuus opiskella sivuaineena teknologiakasvatusta.

Uudessa opetussuunnitelmassa esiintyvä pariopettajuus vaatii harjoittelua opintojen aikana, ja tällä hetkellä pariopettajuus on mahdollista opetusharjoitteluissa. Monimateriaalisuus sen sijaan ei vielä näy edes Helsingin normaalikouluissa.

Helsingin yliopiston luokanopettajan opinnoissa opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus yhdistää kovia ja pehmeitä materiaaleja. Lisäksi käsityön sivuaineesta kaavaillaan monimateriaalista kokonaisuutta.

Turun yliopiston Rauman käsityönopettajan koulutuksessa on tutkintovaatimukset juuri uudistettu ja siellä perusopinnoissa on kahdeksan opintopistettä sekä teknistä työtä että tekstiilityötä kaikille. Aineopinnoissa opiskelijat painottuvat jompaankumpaan.

Koontikurssina toimii viiden opintopisteen laajuinen pedagoginen suunnitteluprojekti. Tänä vuonna opiskelijat suunnittelevat Espoon Niittykummun kouluun autististen lasten oppimisympäristön, jossa opiskelijat pääsevät toteuttamaan autenttisen suunnittelutehtävän monimateriaalisuuden keinoin.

Uusi opetussuunnitelma antaa hyvän mahdollisuuden koko käsityön oppiaineen kehittämiseen. Se vaatii kuitenkin kaikilta opetussuunnitelman toteuttajilta uudenlaista suhtautumista opetukseen. Toivottavasti sitä rohkeutta löytyy niin työssä olevilta opettajilta kuin opettajaopiskelijoiltakin. Täydennyskoulutus varmasti tarjoaisi kaivattuja valmiuksia monimateriaalisen käsityönopetukseen. 

Kirjoittajat opiskelevat käsityön opettajiksi Helsingin yliopistossa.