SAARA VUORINEN
Opeopiskelija 2/23

Kuvituskuva: Pexels.

Eksyn usein keskustelemaan opettajuudesta ja opettajaidentiteetistä aineenopettajien ja aineenopettajaksi opiskelevien kesken. Aihe kutkuttaa, sillä aineenopettajana olemme samanaikaisesti oman opetettavan aineen akateemisia asiantuntijoita, mutta samalla myös pedagogisesti päteviä opettajia. Näiden kahden roolin välillä tasapainoilu voi olla opiskelijalle haastavaa eikä kahden erilaisen maailman yhteensovittaminen ole aina yksinkertaista. 

Emmi Kaitarinne opiskelee Turun yliopistossa englantia ja suorittaa pedagogisia opintoja tänä lukuvuonna. Hän kokee, että opettajuus tuntuu välillä irralliselta, sillä ero muihin opintoihin on suuri. 

– On outoa, että ensimmäiset kolme vuotta opinnoistani olen täysin englannin kielen opiskelija ja sitten neljäntenä vuonna olenkin tavallaan taas fuksi. Opeopinnot tehdään vuodessa ja palataan takaisin omaan oppiaineeseen. Esimerkiksi OKL on minulle todella kaukainen. 

Turun auskultanttien ainejärjestön Turaus ry:n hallituksen jäsenenä hän on huomannut, että Turun aineenopettajaksi opiskelevien kesken korostuu yleisemminkin enemmän pääaineeseen sidottu identiteetti kuin opettajuutta korostava puoli. 

– Ehkä se on se, että pedagogisten opintojen vaiheessa ollaan jo akateemisesti vanhempia opiskelijoita, joten omat ystävät ja opiskelijayhteisö on jo vakiintuneet pääaineen mukaan. Opiskelijat sitoutuvat omaan pääaineeseen ja opettajuudesta todetaan, että ollaan käyty pedagogiset opinnot.

”Opettajuus on minulle
asiantuntijuuden jatke.”

Osalla opettajaidentiteetti alkaa kuitenkin muodostumaan vahvasti jo opintojen alussa. Etenkin ne, jotka tulevat opiskelemaan aineenopettajaksi suoravalinnalla, pääsevät kiinni opettajuuteen jo heti ensimmäisestä vuodesta lähtien. Jyväskylän yliopistossa englannin opettajaksi opiskeleva Oona Koskinen kokee, että suoravalinnasta huolimatta hän on tasapainoillut kieliasiantuntijuutensa ja opettajuutensa kanssa. 

– Minulla opettajuus ja englannin kielen asiantuntijaidentiteetti limittyvät toisiinsa. Meillä on suoravalinta ja opeopintoja on koko tutkinnon ajan. Kun puhun englannin kielestä, ajattelen, että minun täytyy hallita tämä aine, jotta voin opettaa sitä. Opettajuus on minulle asiantuntijuuden jatke.

Viime vuonna Jyväskylän aineenopettajaksi opiskelevien järjestö Jano ry:n puheenjohtajana toiminut Koskinen kokeekin, että hänen opettajaidentiteettinsä muodostuu ennen kaikkea siitä opeopiskelijoiden yhteisöstä, jossa hän saa olla osana. 

Suoravalinta opettajan pedagogisiin opintoihin on käytössä myös Helsingin yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Matematiikan, fysiikan ja tietojenkäsittelytieteen opettajaksi opiskeleva Mikko Pellinen on havainnut, että suoravalinnan ansiosta opettajuus on mukana opiskelijoiden identiteetissä heti opintojen alusta lähtien. Hän kuitenkin korostaa myös kuulumisen kokemuksen merkitystä:

– En tiedä tarkalleen, onko kyse opettajaidentiteetistä, mutta ainakin opeopiskelijan identiteetti on minulle tärkeä. Sen kautta koen, että kuulun tähän yhteisöön. Kuulun laajemmin opettajayhteisöön, mutta myös valtakunnallisesti SOOLiin ja paikallisesti Helsingissä Penkereen opiskelijoihin [kasvatustieteiden kampus Siltavuorenpenkereellä]. 

Teoreettisen filosofian opiskelija ja pedagogisia opintoja tänä lukuvuonna tekevä Jatta Päivänen allekirjoittaa tämän myös. 

– Kun kokee kuuluvansa tähän yhteisöön, se luo opinnoille ja työlle merkitystä. Eikä opettajan työn merkitystä voi korostaa liikaa.

Jatta Päivänen toimii tänä vuonna Helsingin aineenopettajajärjestö HAO ry:n puheenjohtajana ja myös hänelle opettajayhteisöt ovat olleet olennaisia oman ammatti-identiteetin hahmottamisessa. Kaikkein eniten hänen opettajaidentiteettiään on vahvistanut filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien pedagogisen järjestön Feto ry:n hallituksessa toimiminen. 

Päivänen kokee, että saman aineen opettajakollegoiden kanssa käydyt keskustelut ja omaan ammatilliseen yhteisöön tutustuminen ovat olleet merkittävässä asemassa, kun hän on rakentanut mielikuvaansa itsestään opettajana. 

– Opintojen alkuvaiheessa pelkäsin, etten sovi siihen filosofian opettajan stereotyyppiseen kuvaan, jonka olin itselleni luonut. Nykyään hahmotan, että voin olla sellainen opettaja kuin haluan eikä ole olemassa mitään tiettyä opettajan mallia, johon pitäisi mukautua.

Hän sanoo, että opettajaidentiteetti on hänellä vahva ja hän katsookin asioita aina tietynlaisten opettajan silmälasien läpi. Kuitenkin oman pääaineen rooli korostuu hänen ammatti-identiteetissään paljon. 

– Se filosofia, jota teen opiskelijana ja filosofina on tosi erilaista kuin, mitä opetan lukiossa.

”Oman  ammattilaisuuden
hahmottaminen vie aikaa.”

Aineenopettajaksi opiskelevan on siis mahdollista sovittaa yhteen aineasiantuntijuutensa ja opettajuutensa. Miksi opettajaidentiteetti sitten on niin monella aineenopeopiskelijalla epämääräinen tai jopa olematon?

Kysyin asiasta jo jonkin aikaa opettajan töissä olleilta ystäviltäni ja kaikkien vastaus oli sama. Oman ammattilaisuuden hahmottaminen vie aikaa. Ammatillinen identiteetti muodostuu monesta eri asiasta, kuten jokaisen omista opettajuuden mielikuvista, omasta persoonasta sekä yhteiskunnan odotuksista. Näiden osien asettaminen opettajaidentiteettiin on pitkä prosessi, joka muuttuu ja muovautuu työuran aikana. 

Pedagogiset opinnot ovat vain lyhyt pätkä pitkien opintojen keskellä ja opettajaksi kasvetaan oikeastaan vasta työelämässä. Harjoittelut, sijaisuudet ja lopulta valmistumisen jälkeen ensimmäiset pidemmät opettajan työt auttavat löytämään omaa opettajuutta. Vasta tosi toimissa luokan edessä, tiedät, miten toimit ja käytännön asiat opitaan vain tekemällä. 

Oona Koskinen on tästä samaa mieltä.

– Olisi hassua ajatella, että opettajaksi opiskeleva olisi vielä valmis opettaja.

Hän korostaa, että pedagogisiin opintoihin valittu opiskelija voi lohduttautua ainakin siihen ajatukseen, että hän on haun perusteella sopiva opettajaksi. 

– Ajattelen, että opettajaopintojen hakuprosessissa karsiutuu kuitenkin sellaiset ihmiset, jotka eivät alalle sovi.

Opettajan työtä tehdään omalla persoonalla, joten jokaisen opettajuus ja opettajaidentiteetti on erilainen. Myös sillä, mille asteelle ja minkälaista ryhmää päätyy opettamaan, on väliä. 

Englannin opeopiskelija Emmi Kaitarinne huomasi tämän harjoittelunsa aikana. 

– IB-lukion [kansainvälinen ylioppilastutkinto] puolella kamppailin akateemisuuden korostamisen kanssa, mutta yläkoulussa pääsin pitämään tuntia kv-puolella. Opetin englanniksi ruotsia todella eläväiselle luokalle ja koin olevani elementissäni energisen ryhmän kanssa.

Oman opettajuuden löytämisessä kannattaa siis olla kärsivällinen. On tärkeää muistaa, ettei täydellistä opettajaa ole. Virheitä ja mokia tulee jokaisen työuralla vastaan. HAO ry:n Mikko Pellinen toteaakin, että on hyvä asia, että opettaja joskus mokaa.

– Opettajatkaan eivät ole virheettömiä ihmisiä. Meidän koulujärjestelmä ei kannusta epäonnistumiseen, vaikka se on tosi olennainen osa elämää. Opettajana on hyvä näyttää, että voi mokata ja esimerkin kautta osoittaa, miten asian kanssa voi toimia.

Oona Koskinen muistuttaa, että omaa opettajaidentiteettiä kannattaa miettiä ja vahvistaa, sillä se luo perustaa minäpystyvyydelle. Koskinen opiskelee sivuaineenaan psykologiaa ja kokeekin siitä olevan paljon apua opettajaminän hahmottamisessa. 

Myös Emmi Kaitarinne kokee, että opettajaidentiteettiä on syytä pohtia. 

– Opettajaidentiteetti antaa varmuutta tulevaisuuteen. Se kertoo, onko tämä minun juttuni vai ei, Kaitarinne tiivistää.
 

---

Aineenopettajaksi opiskelevien parhaat vinkit opeidentiteetin vahvistamiseen:

• Hakeudu muiden opeopiskelijoiden tai opettajien seuraan.
• Tee sijaisuuksia ja muita opettajuuteen liittyviä töitä.
• Konkreettiset esineet, kuten lemppari avainnauha ja kivat sisäkengät vahvistavat työminää.
• Muista, että jokainen on opettaja omalla tavallaan. Luota siihen, että olet oman alasi ammattilainen ja tyylisi tehdä työtäsi kehittyy ajan kanssa. 

Opettajaidentiteetti vahvistuu muiden opettajaopiskelijoiden seurassa. Tunnelmia syksyn 2022 SOOLin ja OAJ:n järjestökurssin viestintätyöpajasta. Kuva Saara Vuorinen.