SAANA YLIKRUUVI
Opeopiskelija 3/20

Kuva: Unsplash

Suomalainen koulu on ihana paikka. Se on tasa-arvoinen, jokaiselle jossain vaiheessa pakollinen ja ennen kaikkea ilmainen. Samalla julkisena palveluna ja hallintotehtävänä suomalainen koulujärjestelmä on sidottu vahvasti yhteiskuntaan ja sen tavoitteiden toteuttamiseen. Esimerkiksi kansanvaltaisen yhteiskunnan toteuttamisen välttämätön rakennusosa, aktiivinen kansalaisuus tai toimijuus, nousee perusopetuksen opetussuunnitelmassa esiin tasaisin väliajoin.

Koulutuksen tehtävä on monijakoinen. Koulussa opetetaan erilaisia oppisisältöjä, monenlaisia taitoja ja sosiaalista vuorovaikutusta samalla kun sen tehtävä on valmistaa nuoria tulevaisuuteen sekä säilöä lapsia päivän ajaksi vanhempien mennessä töihin. Koulu toimii myös osin osana sosiaalitoiminnan verkostoa, kuten huomattiin keväällä 2020 siirryttäessä etäopetukseen.

Puhuttaessa koulusta yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä ajatellaan usein autoritaarisia valtioita, jotka ajoivat ja vahvistivat omaa ideologiaansa koulun kautta. Huomioitaessa vain negatiiviset esimerkit siitä, miten yhteiskunta näkyy koulussa, sivuutetaan herkästi äärimmäisen tärkeitä osia koulun merkityksistä, nimittäin yhteiskunnan rakentaminen ja kehittäminen.

Koulun yhteiskunnallinen merkitys usein valikoituu aiheeksi esseisiini ja kaikkeen mahdolliseen koulutyöhön. Kesän alussa kirjoitin tulevaisuudentutkimuksen systeemiajattelun opintojaksolla esseen siitä, miten ekososiaalinen sivistys ja kestävä kehitys voidaan saavuttaa koulun kautta. Esittelen seuraavassa tekstissä sitä osaa esseestä, miten koulun kautta saavutetut tiedot siirtyvät yhteiskuntaan.

Koulu yhteiskunnallisena systeeminä

Systeemimetodologian opintojaksolla muodostin koulusta systeemikuvauksen. Koulu voidaan ymmärtää fyysisenä rakennuksena, mutta itse tarkastelin sitä mallissani opettajien ja oppilaiden välisestä vuorovaikutuksesta syntyvänä sosiaalisena tilana, jota opetussuunnitelma määrittää. Avoimen siitä tekee jatkuva liike yli systeemirajojen eli liike sosiaaliseen tilaan ja pois siitä.

Oheisessa kaaviossa olen luonut yhdenlaisen mallin siitä, miten koulu uudistaa yhteiskuntaa opettajien ja oppilaiden kautta. Mallissani huomioin sen, miten viiteryhmät, kuten perhe ja harrastukset sekä arvomaailmat vaikuttavat opettajiin ja oppilaisiin. Lisäksi opettajilla merkittävä tekijä on koulutus, johon taas vaikuttavat tiede, eri viiteryhmät, kuten SOOL sekä jossain määrin politiikka.

Systeemikuvaus siitä, miten koulutus vaikuttaa yhteiskuntaan.

Opettajat ja oppilaat ovat systeemin välittömiä toimijoita, joiden välistä suhdetta määrittää opetussuunnitelma. Lisäksi välillisiä toimijoita ovat muun muassa vanhemmat, harrastusporukat ja arvomaailma, jota muokkaa nykyään aina enenevissä määrin esimerkiksi sosiaalinen media. Sisään systeemiin menevät tekijät eivät kuitenkaan jää systeemiin, vaan poistuvat sieltä päivittäin. Systeemiin sisälle ja ulos tapahtuva liike muodostaa vuorovaikutuksen, jossa yhteiskunta vaikuttaa kouluun ja samalla koulu yhteiskuntaan.

Opetussuunnitelma määrittää systeemin toimintaa ja rajoja. Samaan aikaan opettajat ja oppilaat osallistuvat koulun systeemiin eri tavalla. Toiset opettavat ja toisen opiskelevat. Systeemistä ei kuitenkaan ole virtausta pelkästään ”eteenpäin”, vaan esimerkiksi opiskelun kautta saadut tiedot ja taidot kehittävät oppilaita ja vahvistavat heidän osaamistaan, mikä kertautuu esimerkiksi heidän viiteryhmiinsä. He siis opettavat itse omassa toimintaympäristössään.

Mallissa esiintyy myös kehittäviä, luovia, vahvistavia ja tasapainottavia jatkumoita, jotka toimivat virtausten vastavoimina. Yksinkertaisesti selitettyinä ne ovat vaikutuksia systeemistä ulospäin toimijoihin. Kehittävä ja luova jatkumo uudistaa, tasapainottava ja vahvistava vakiinnuttaa tiettyä toimintaa tai esimerkiksi ajattelumallia.

”Kansallisten opetussuunnitelmien
uudistamisväli on kymmenen vuotta
siinä missä yliopiston opetussuunnitelmia
uudistetaan muutaman vuoden välein.”

Yhteiskunnan uudistaminen koulutuksen kautta

Yhteiskunta on dynaaminen eli se muuttuu jatkuvasti. Koulu mallintaa yhteiskuntaa kaikkine hierarkioineen ja toimintatapoineen. Kasvatus nähdään sosialisaatiossa nykytietojen ja -taitojen siirtämisenä. Tulee kuitenkin olla kriittinen sen suhteen, onko se kaikki, mitä haluamme koululta.

Koulumaailmasta saadut opit siirtyvät opettajien ja oppilaiden mukana yhteiskuntaan. Oppilaat opettavat omaa ympäristöään; perhettään ja kavereitaan. Samalla he vaikuttavat yhteiskuntaan siirtyessään töihin tai tekemään poliittisia valintoja esimerkiksi äänestämällä tai vaikuttamalla kansalaisyhteiskunnan osallistumiskeinoin.

Digitalisaatio on muuttanut koulumaailmaa ja yhteiskuntaa nopeasti. Erityisesti teknologia on helpottanut tiedon hankkimista ja saamista. Oppisisällöissä siirrytään ulkoa opettelusta tiedon etsintään, sen oikeellisuuden arviointiin, tulkintaan sekä muihin taitoihin, joita ei löydä digitaalisesti.

Samalla uudistava, transformatiivinen oppiminen on välttämätöntä, jotta koulutuksella voidaan muuttaa ajattelua ja suhtautumista ympäröivään maailmaan. Transformatiivinen oppiminen kannustaa yhteiskunnan kriittiseen tarkasteluun ja vaikuttamiseen. Tavoitteena on kriittinen ajattelu, jonka myötä voidaan löytää ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Transformatiivinen oppiminen on tapa, jolla voidaan kannustaa ja rohkaista nuoria uudistamaan ja muuttamaan maailmaa. Transformatiivisessa oppimisessa painotetaan kriittistä ajattelua ja kyseenalaistamista. Nuorten ajattelua voidaan syventää ohjaamalla heidät esittämään kysymyksiä kuten miksi, miten, miksi ei ja mitä jos.

Yhteiskunnan uudistaminen ei kuitenkaan tapahdu pelkällä kouluissa tehtävällä ajattelun kehittämisellä, vaan sille tulee antaa myös tilaa ja mahdollisuus. Tehtävä ei ole pelkästään kouluille suunnattu, vaan voimme kysyä, onko yhteiskunnassamme tilaa uudistavalle ajattelulle? Ennen kaikkea voimme kysyä, onko yhteiskunnassamme mahdollisuutta ja tilaa erityisesti nuorille saada äänensä kuuluviin.

Opettajaopiskelijat systeemin toimijoina

Mikä on opettajaopiskelijoiden rooli koulusysteemin ja yhteiskunnan kautta? Esseessäni tunnistin systeemistä kolme muuttujaa, joissa tapahtuvat muutokset saisivat aikaan ekososiaalisen sivistyksen ja kestävän kehityksen saamisen osaksi koulutusta ja sitä kautta siirtymän yhteiskuntaan. Tarkastelin lähemmin muuttujia, jotka olivat kouluympäristö, opetussuunnitelma sekä opettajankoulutus. Aikaväli, jolla tapahtuvia mahdollisia muutoksia sekä näiden muutosten yhteisvaikutuksia tarkastelin, oli 1–15 vuotta.

Puhuttaessa koulusta yhteiskunnan uudistajana on huomioitava systeemi koko laajuudessaan. On myös kysyttävä, ovatko systeemiin tehdyt muutokset yhteydessä toisiinsa ja jos, miten koordinoidusti ne vaikuttavat keskenään. Esimerkiksi opettajankoulutus muuttuu tiiviimmin kuin koulu. Kansallisten opetussuunnitelmien uudistamisväli on kymmenen vuotta siinä missä yliopiston opetussuunnitelmia uudistetaan muutaman vuoden välein. Koulumaailman kehittäminen vaatii kokonaisvaltaista pidemmän aikavälin strategiaa, jossa huomioidaan paitsi opetussuunnitelma myös opettajat, sellaisiksi opiskelevat, kouluympäristö, rehtorit sekä politiikka niin valtakunnallisella, alueellisella kuin paikallisella tasolla. Niin sanotusti kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Suurille muutoksille on paikkansa, mutta myös pienillä muutoksilla saa paljon aikaan. Pienet muutokset myös ohjaavat suuria ja ovat suurten muutosten rakennuspalikoita. On tärkeää, että jokainen opettaja tiedostaa ja tunnistaa roolinsa yhteiskunnallisen toimijuuden sekä kehityksen ohjaajana. Huomion keskiöön nousee paitsi oma arvomaailma myös toimintatavat, joiden tiedostaminen on ensimmäinen askel muutoksen tiellä.

Tulevaisuuden yhteiskunta tarvitsee nykytiedon lisäksi luovuutta ja rohkeutta. Edessä on ennennäkemättömiä haasteita, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan uusia taitoja ja keksintöjä. Yksi koulun tehtävistä on auttaa ja tukea yhteiskunnan kehittymistä, mutta siihen tarvitaan yhteiskunnan tukea.

---

Kirjoittaja on SOOLin puheenjohtaja kaudella 2020–2021 ja opiskelee historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi Turun yliopistossa.