PETRI SALO
Soolibooli 4/16

Millaista on hyvä opetus? Miten hyviä opettajia tulisi kouluttaa? Nämä kaksi kysymystä ovat askarruttaneet opettajankouluttajia ja tutkijoita iät ja ajat. On koottu tarinoita hyvästä opettajasta, pitkiä ominaisuuslistoja ja opettajan ulkoisen käyttäytymisen kuvauksia. Tutkijat ovat sitä mieltä, että kattavaa hyvän opettajuuden kuvausta ei erilaisilla luetteloilla onnistuta luomaan muun muassa opettajan työn kompleksisen luonteen vuoksi.

Opettajaopiskelijoiden opetusharjoittelun ohjauksessa käytetään paljon niin sanottua reflektiivistä toimintatapaa. Tiiviisti määriteltynä reflektiolla tarkoitetaan oman toiminnan järjestelmällistä ja kriittistä pohtimista. Tavoitteena on opettajaopiskelijan saattaminen tietoiseksi opettajan työtä ohjaavista moninaisista tekijöistä. Reflektio on kohdistunut pääasiassa opettajaopiskelijan opetusharjoittelukokemuksiin, ei niinkään opettajuuteen laaja-alaisena professiona.

Hyvä opettajuus ei siis aukea ominaisuuslistoja laatimalla, mutta toisaalta ei myöskään ilman, että hyvän opetuksen edellytyksiä analysoidaan. Tällaisia ovat opettajan käsitys itsestään ja merkityksestään sekä omasta ammatti-identiteetistään. Lisäksi edellytyksiin kuuluvat opettajan erilaiset uskomukset oppimisesta, oppilaista ja opettamisesta sekä opettajan ydinosaamisen alueet, joita voidaan kutsua kompetensseiksi.

Nämä kaikki ovat opettajan sisäisiä ominaisuuksia, joita on vaikeaa havaita. Ulkoinen oppimisympäristö ja opettajan käyttäytyminen puolestaan ovat havaittavia seikkoja. Reflektiokeskusteluissa opettajaopiskelijoiden huomio kiinnittyy yleensä näihin viimemainittuihin.

Opettajuuden erilaiset tekijät havainnollistuvat oheisessa kuviossa, joka on muokattu hollantilaisen professori Fred Korthagenin (2004) laatimasta versiosta.

Kuvion mukaan opetuksen ulkoiset tekijät ovat sidoksissa neljään opettajan sisäisiä ominaisuuksia kuvaavaan tasoon. Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin opettajan osaamista eli kompetensseja. Kompetenssipohjainen ajattelu on eurooppalaisessa opettajankoulutuksessa varsin yleistä.

Suomalaisessa opettajankoulutuksessa on tärkeää nostaa opettajan osaamisalueita systemaattisesti esille. Näin opettajaopiskelijoiden on mahdollista saada eheä kokonaiskäsitys opettajuudesta.

Esitän seuraavassa ryhmän opettajan olennaisia osaamisalueita eli kompetensseja. Niitä tulisi vaiheittain käsitellä opetusharjoittelussa rinnakkain muiden opettajan pedagogisten opintojen kanssa. Käytän aineistona Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutuksessa Joensuun kampuksella yhteisesti pohdittua tulkintaa opettajan osaamisalueista. Kullekin kompetenssille on esimerkinomaisesti kirjattu joitakin yksityiskohtaisia sisältöjä.

• Pedagogis-didaktinen kompetenssi

Didaktiikka ja pedagogiikka ovat edelleen opettajan ydinkompetensseja. Pedagogisella ja didaktisella osaamisalueella opettajan keskeinen tehtävä on kaikkien oppilaiden oppimisen edistäminen. Tämä edellyttää oppilaiden kehittymisen ja oppimistapojen ymmärtämistä ja erilaisuuden huomioon ottamista. Digitaaliset taidot, oppimisympäristöjen kehittäminen, aineenhallinta sekä erilaisten opetus- ja arviointimenetelmien käyttö voidaan liittää tähän ryhmään.

• Pedagogisen johtamisen kompetenssi

Pedagogisen johtajuuden avulla opettajan ensisijainen tehtävä on luoda hyvin toimiva ja turvallinen oppimisympäristö, jossa keskeisenä periaatteena on sitoutuminen kaikkien oppilaiden oppimisen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Luokanhallinta, turvallisuus, työrauha ja toimintakulttuurin rakentaminen kuuluvat pedagogiseen johtamiseen. Opettajan hyvät tunnetaidot kuuluvat myös onnistuneeseen johtamistoimintaan.

• Vuorovaikutuksen kompetenssi

Olennaista on erilaisten vuorovaikutusmuotojen tunteminen ja niiden ammattitaitoinen soveltaminen. Verbaalinen ja nonverbaalinen viestintä ja aktiivinen kuuntelu ovat keskeisiä. Hyvät vuorovaikutustaidot luovat edellytykset laadukkaalle pedagogiselle johtamiselle.

• Eettinen kompetenssi　

Moni asia opettajan työssä seisoo tai kaatuu opettajan eettisten näkemysten myötä. Opettajan eettinen osaaminen auttaa toimimaan oikeuden- ja johdonmukaisesti koulun arkitilanteissa. Opettajalla on tärkeä rooli toimia arvovaikuttajana. Tämä tehtävä korostuu ja vaikeutuu koulujen monikulttuuristumisen myötä.

• Yhteisöllinen kompetenssi

Tällä osa-alueella korostuvat opettajan työyhteisötaidot ja oppilaiden osallistamisen taidot. Koulujen ja niiden opettajien tulee toimia oppivan yhteisön tapaan. Tällä tavalla on helpompaa kohdata myös muutokset.

• Yhteiskunnallis-kultuurinen kompetenssi

Opettajan tulee ymmärtää oman toimintansa yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja edistää aktiivista kansalaisuutta. Interkulttuuriset toimintamuodot korostuvat tulevaisuudessa.

• Opetus- ja oppimisteoreettinen kompetenssi

Opettajan tulee tuntea ja omaksua erilaisia teorioita oppimisesta ja opetusstrategioista sekä kyetä soveltamaan niitä toiminnassaan. Edellä mainitut osaamisalueet – kompetenssit – voidaan nostaa metatarkasteluun opettajan pohtiessa omaa käyttöteoriaansa. Jokaisella opettajallahan on jonkinlainen käyttöteoria – tiedostettu tai tiedostamaton – joka viime kädessä ohjaa hänen toimintaansa.

Muutos on jatkuvaa

Opettajan työ on nykyään moniosaamista ja kompleksista. Mitä laajempi kompetenssien kirjo opettajalla on hallinnassa, sitä tehokkaampaa ja tuloksekkaampaa hänen toimintansa on. Tällaista näkemystä tukevat muun muassa johtajuudesta tehdyt tutkimukset.

Opettajan työ liittyy usein kompleksisiin, tulkinnanvaraisiin ja ennakoimattomiin tilanteisiin. Ristiriitaisuuden ja kompleksisuuden hallintaa voidaan pitää edellytyksenä onnistuneelle opettajan toiminnalle. Opettajan työtä voidaankin varsin osuvasti tarkastella kompleksisuusteorian pohjalta. Complex-sanan suomennos, punoutuminen tai yhteenkietoutuminen, kuvaa hyvin käsitteen luonnetta. Köysimetaforan avulla opettajan työ havainnollistuu monista säikeistä kietoutuvaksi kokonaisuudeksi.

Edellä kuvatut kompetenssit eivät ole mitään staattisia kiveenhakattuja käsitteitä, vaan ne elävät mukana erilaisissa koulun muutosprosesseissa. Tässä esitetyt ovat eräänlainen työhypoteesi, jota tulisi testata empiirisin tutkimuksin. Kompetenssit menevät osin päällekkäin, mutta punoutuvat kuitenkin kokonaisuudeksi – osaksi opettajuutta.

On vielä syytä korostaa, ettei hyvä opettajuus selity ainoastaan kompetenssien kautta, vaan taustalla on myös muita tekijöitä yllä olevan kuvion mukaisesti. Vahva, jatkuvasti rakentuva ja tietoisesti kehitettävä ammatillinen identiteetti on äärimmäisen tärkeä hyvän opettajuuden selittäjä. Opettajuuden jatkuvaa muutosta ja kompleksista työtodellisuutta olisi nykyistä enemmän ja systemaattisemmin käsiteltävä opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa tavoitteena opettajan pedagogisen ajattelun jatkuva kehittäminen koko työuran ajan. 

Kirjoittaja on kasvatustieteen lisensiaatti ja toiminut Joensuun normaalikoulun johtavana rehtorina.