19.11.2020

Muusikkopedagogi, pedagogimuusikko vai molempia?

Musiikkipedagogiopiskelijoiden kaksi identiteettiä ja niiden synteesi. Valtaosa ensimmäisen vuoden musiikkipedagogiikan opiskelijoista mieltää itsensä ensisijaisesti muusikoksi, ei pedagogiksi. Kun korkeakouluopinnot päättyvät, on tilanne muuttunut.

MIRJA KOPRA & MAIJU KOPRA
Opeopiskelija 4/20


Kuva: Unsplash

Ammattikorkeakou­lun musiikin tut­kin­to-ohjelmas­sa opin­tonsa aloitta­vat opiskelijat omaa­vat yleensä jo vuosien harrastuneisuuden alalla. He siis eivät valitse hakutoiveitaan toisen asteen opinnoissa. Osa on aloittanut musiikillisen polkunsa vauvamuskareista ja kasvaneet musiikkioppilaitosjärjestelmän läpi ammatilliseen tasoon asti. Vastaava polku on myös mahdollista tanssinopettajien osalla, koska myös heitä valmistuu ammattikorkeakouluista. Heillä ura on usein alkanut vaikkapa satubaletista.

Musiikkioppilaitoksissa opin­­not sisältävät pääosin instrumenttiopintoja, musiikin hahmotusopintoja ja yhteismusisointia. Monella oppilaista on myös valinnaisia opintoja, joista suosituimpia ovat olleet sivuinstrumentit tai vapaa säestys. Pedagogiikka ja opetusharjoittelu eivät ole ohjelmassa, vaan oman substanssin hiominen.

Kun ensimmäisen vuoden musiikkipedagogiopiskelijoilta (instrumenttipedagogi, laaja-alainen musiikinteoriapedagogi, säveltäjä, kuoron- tai orkesterinjohtaja) kysyy, ovatko he mielestään muusikoita vai pedagogeja, jopa 80 prosenttia vastaa tuntevansa itsensä muusikoksi. 20 prosenttia mieltää itsensä enemmän opettajaksi – osa myös molemmiksi. Tämä ei ole yllättävää, koska suurin osa on loistanut omassa, aiemmassa oppilaitoksessaan nimenomaan muusikon roolissa taitavana instrumentalistina.

Kun korkeakouluopinnot päättyvät tilanne on muuttunut. Valmistuvista osa jatkaa opintojaan yliopistoissa, mutta suurin osa aloittaa musiikkipedagogeina musiikkioppilaitoksissa, konservatorioissa, vapaan sivistystyön oppilaitoksissa tai vaikkapa itsenäisinä yrittäjinä.

Konservatorioista ammattikorkeakouluihin

1970-luvulta alkaen musiikkioppilaitosten opettajia koulutettiin konservatorioissa kunnes opetus siirtyi 1990-luvulla ammattikorkeakouluihin. Nykyään yleisen opettajakelpoisuuden tuottavat opinnot suoritetaan yhteistyössä jonkun ammatillisen opettajakorkeakoulun kanssa.

Opintopisteiden jakautuminen ja opintojaksojen laajuudet/sisällöt vaihtelevat eri ammattikorkeakouluissa. Ammatillinen opettajakorkeakoulu kirjoittaa kuitenkin todistuksen ns. yleisestä opettajakelpoisuudesta. 

Tutkinnon suoritusaika on nykyisin neljä vuotta. Vuosien aikana opintosisällöt ovat vaihtuneet kehityksen ja myös musiikin koulutusta kohtaan tunnettavan luottamuksen myötä suuresti. Pääpaino on kuitenkin edelleen substanssipedagogiikassa, jossa asiantuntijat ovat alaa syvästi tuntevia ammattilaisia. Heistä edelleen suuri osa toimii myös muusikkoina, kuoron- tai orkesterinjohtajina, säveltäjinä tai alan kehittäjinä.

Ammattikorkeakoulut ovat hyvin itsenäisiä omien opetussuunnitelmiensa suhteen. Pedagogisia opintoja koskeva 60 opintopisteen vaade on ainoa yhteinen nimittäjä, samoin 15 opintopisteen opinnäytetyö. Tässä artikkelissa kerrotaan Tampereen ammattikorkeakoulun musiikkipedagogien opintojen sisällöstä ja siitä, miten niiden avulla pyritään avaamaan opiskelijoiden ajatuksia tulevaisuuden työelämän mahdollisuuksista.

Heti ensimmäisenä vuotena syvään päätyyn

Pedagogiikan opinnot jakaantuvat Tampereen ammattikorkeakoulussa kasvatustieteiden opintoihin, yleiseen musiikkipedagogiikan opintoihin, verkkopedagogiikkaan sekä substanssipedagogiikan opintoihin. Kasvatustieteiden opinnoista vastaa Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu, yleisestä musiikkipedagogiikasta allekirjoittaneet kollegoineen ja substanssipedagogiikasta kunkin substanssin alan asiantuntija. 

Ensimmäisenä vuotena yleisessä musiikkipedagogiikassa sukelletaan opettajuuden syvään päätyyn herättelemällä ensin toiminnallisesti kehollisuutta ja rytmiikkaa hyödyntäen opiskelijoiden luovaa ajatusta tulevasta ammatistaan. Peilataan opettajuuden ja erityisesti musiikin vaikuttavuutta omien muistojen kautta tähän päivään. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden mukaisesti lähestymme ammattiin tutustumista ilon kautta, yhdessä tehden ja toimien.

Tässä kohtaa yleensä yksi kolmasosa opiskelijoista miettii, että miksi minun täytyy tällaista tehdä, koska tulevaisuudessani opetan vain oman instrumenttini taitajia. Kaksi kolmasosaa pohtii, että voisiko tätä todella tehdä instrumenttitunneilla, kuoroissa, orkestereissa tai musiikin hahmotusopinnoissa. Omaa muusikkoutta avarretaan rytmiikan avulla kunkin instrumentin ulkopuolelle samalla kun ryhmässä toimimista lähestytään oman instrumentin kautta. 

”Pedagogiikka on läsnä työssä,
jossa kohtaamme ihmisiä.”

Toiminnallisuuden syvään päätyyn sukelluksen jälkeen keskitytään hetki siihen, miten tämän päivän koulutusjärjestelmään on päädytty. Tutustutaan myös taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmiin, erilaisiin työyhteisöjen sidosryhmiin sekä pohditaan opettajan etiikkaa. Ensimmäisen vuoden opinnoissa käydään läpi niitä raameja, joiden sisäpuolelle nämä tulevat pedagogit pääsevät maalamaan kukin omalla tyylillään. 

Substanssipedagogiikassa tutus­tutaan oman substanssin opettajuuteen observoiden, pedagogisille ryhmätunneille osallistuen sekä kevätlukukaudella omaa oppilasta opettaen. Samaan aikaan, kun omissa instrumenttiopinnoissa rakennetaan aiemmin luotujen perustusten päälle ammattilaisuuteen tähtäävää muusikkoa, pedagogisissa opinnoissa lähdetään tutustumaan siihen mitä on ja voi olla tämän päivän opettajuus musiikkialalla.

Soittamisen opettamisen oppiminen

Alkujärkytyksestä toivuttua toisena vuotena laitetaan verkkarit jalkaan ja aletaan kulkemaan matkaa eri musiikkikasvatuksellisten menetelmien poluilla. Kuhunkin menetelmään tutustutaan toiminnallisesti ja tarjolla on myös tieteellistä näkökulmaa erilaisten tutkimusten perusteella. Tulevien opettajien koulutuksessa olemme pitäneet tärkeänä sitä, että yleisimpiä käytettyjä menetelmiä pääsee kokeilemaan edes hieman käytännössä. Voinemme ajatella, että tulevan muusikon heittäytymis- ja omaksumiskykyä harjoitetaan samalla kun hankitaan musiikkipedagogista pääomaa. 

Oman substanssin kehittäminen huomioidaan erityisesti pienryhmien toiminnassa, joissa kukin ryhmä kehittää säveltämisen pelillistämiseen sopivan sovelluksen jo olemassa olevasta motoriikkapelistä. Toki aina saa myös keksiä ihan omankin pelin. Toisen vuoden opinnoissa on tarkoitus päästä hankkimaan työkaluja siihen kuuluisaan työkalupakkiin ja oma mielikuvitus on vain rajana, kun uusia sovelluksia keksitään. 

Soittamisen oppimiseen tarvitaan tuhansia toistoja ja harjoitustunteja, mutta soittamisen opettamisen oppimiseen tarvitaan monenlaisia kokemuksia niiden harjoitustuntien lisäksi ja erilaisiin menetelmiin tutustuminen ja niiden soveltaminen omaan substanssiin on mitä parhainta treeniä tulevaa varten. 

Koska tutkinto tuottaa yleisen opettajakelpoisuuden on tärkeää, että me kouluttajina rakennamme koulutukseen kaaren, jonka avulla opettajaksi kasvaminen on mahdollista ja että pidämme koulutuksen sisällön ja toimintatavat tulevaa työkenttää vastaavina.

Pedagogiikka kehittyy ja työkenttä muuttuu, jolloin myös koulutuksen on vastattava tähän tarpeeseen. Pedagogisten perustaitojen hankkiminen ei koskaan mene hukkaan, sillä varmasti elämässä tulee vastaan sellaisia tilanteita työ- ja vapaa-ajalla, jossa pedagogisesta koulutuksesta on hyötyä. Se ei ole muuttunut, että opettajan täytyy osata opettamansa asiat, mutta se miten ne asiat opetetaan, on koko ajan kehityksessä.

Pedagogiikka opettajan ja muusikon työvälineenä

Kolmannen vuoden musiikkipedagogiikassa keskitytään enemmän verkko-opetuksen toteuttamiseen, joka onkin tänä päivänä noussut arvoon arvaamattomaan. Sen vastapainona on toiminnallinen tutustuminen lapsen kehitykseen, varhaisiän musiikkikasvatukseen sekä alkuopetukseen.

Kolmantena vuotena tutustutaan myös lastenmusiikin erityispiirteisiin sekä käydään läpi sitä, miten käsitys lapsuudesta on muuttunut vuosikymmenten aikana. Tulevien musiikin harrastajien, ammattimuusikoiden ja musiikkipedagogien musiikilliset perustukset rakennetaan ihan polun alkuvaiheessa.

Samaan aikaan substanssipedagogiikassa syvennetään pidemmällä olevien oppilaiden opetuksen substanssimenetelmiä ja saadaan kokeilu myös ryhmäopetuksesta. Tämä on monessa oppilaitoksessa jo arkipäivää instrumenttiopetuksessa ja siten tärkeä kokemus jo opiskeluvaiheessa.

Neljäntenä vuotena musiikkipedagogiikassa laitetaan kaikki peliin. Opiskelijat ideoivat, hallinnoivat ja tuottavat sisällöllisesti itse projektit. Ne toteutetaan yhteistyökumppanin kanssa, joka itsessään asettaa erilaisia tavoitteita projekteille ja niiden sisällöille. 

Projektien kärkenä on tehdä musiikilla hyvää ja viedä musiikkikasvatusta sekä musiikkia sinne, missä sitä tarvitaan. Näiden projektien ja siihen liittyvien tuntien tarkoitus on peilata koko opintoaikaa, sitä kuljettua polkua, ja miettiä mihin kaikkialle se voisi vielä viedäkään. 

Substanssipedagogiikassa oppilaat ovat jo ammatillisten opintojen tasolla olevia, jolloin myös musiikillisten sisältöjen opettaminen tuo oman haasteensa. Lisäksi opiskelijoille kuuluu verkostoharjoittelu, jonka kautta he pääsevät osaksi erilaisia työyhteisöjä toteuttamaan taiteen perusopetuksen uusien opetussuunnitelmien mukaista toimintaa.

”He siis ovat kuin kaksoisagentteja:
muusikoita ja pedagogeja.”

Pedagogiikka on luova työväline, jonka avulla voi suunnitella kohderyhmille sopivia työpajoja tai rakentaa vuorovaikutteisen livestreamattavan konsertin. Pedagogiikka on läsnä työssä, jossa kohtaamme ihmisiä, tapahtui kohtaaminen sitten ihan kasvotusten tai ruudun välityksellä. Pyrkimyksenämme on kouluttaa laaja-alaisesti ja luovasti ajattelevia musiikkipedagogeja, jotka valmistautuvat työtehtäviinsä ja ovat kiinnostuneita alan kehittämisestä, oli kyseessä esiintyminen tai opettaminen. 

Jokainen vuosi tähtää siihen, että opiskelija omaa tarvittavat pohjatiedot ja -taidot seuraavaa vuotta varten. Neljännen vuoden omaa ammattilaisuutta laajentava projekti, substanssipedagogiikka ja verkostoharjoittelu ovat näiden opintojen prosessin eräänlainen päätepiste, joka samalla sulkee tämän polun oven ja avaa uusia.

Kaksoisagentteina työelämään

Mitä siis tapahtuu neljän vuoden matkalla kohti tutkintoa? Jokainen opiskelee vähintään yhtä pitkälle omaa substanssiaan kuin aiemmin muusikon tutkinnon tehneet. He siis ovat kuin kaksoisagentteja: muusikoita ja pedagogeja. Jokainen tietää, että on ammatillisella polulla vasta alkumetreillä, mutta heillä on myös valinnan vapaus kumpaa identiteettiään lähtevät vahvistamaan: muusikkoutta vai opettajuutta? Vai mahdollisesti molempia?

Kuinka moni sitten päätyy yrittäjäksi tulevaisuudessa, jää nähtäväksi. Yksityisoppilaat ovat aina olleet yksi tulonlähde jo opiskeluvaiheessa. Viimeistään valmistumisen jälkeen tulee harkittavaksi vähintään kevytyrittäjyys tai toiminimi. Tulevaisuuden musiikinopettajuuden tärkeitä elementtejä ovat vuorovaikutustaidot, teknologian hyödyntäminen, suunnittelutaidot ja myös työelämään kuuluva byrokratia. Niitä ei pääse pakoon edes taitelijasieluinen muusikkopedagogi tai pedagogimuusikko.


KIRJOITTAJAT: Mirja Kopra toimii musiikkipedagogiikan lehtorina ja opinto-ohjaajana Tampereen ammattikorkeakoulun musiikin tutkinto-ohjelmassa. Taustana ovat lastentarhanopettajan, musiikinteorian ja säveltapailun opettajan (jatkotutkinto) sekä kasvatustieteen maisterin opinnot.
Maiju Kopra toimii musiikkipedagogiikan opettajana Tampereen ammattikorkeakoulun musiikin tutkinto-ohjelmassa. Taustana ovat muusikon, musiikkipedagogin ja musiikin maisterin tutkinnot sekä pitkäaikainen toiminta freelancemuusikkona ja musiikin tekijänä.


Lisää aiheesta

11.4.2021

Liittokokous: Ratkaisu kiusaamisen ja väkivallan kitkemiseen löytyy opetus- ja kasvatusalalta

SOOLin liittokokous vaatii, että Suomessa varhaiskasvatusyksiköissä ja oppilaitoksissa tapahtuva kiusaaminen ja väkivalta otetaan nykyistä vakavammin. Kiusaamisen vastaiseen työhön vaaditaan siihen tarvittavat resurssit. Kiusaamisen ennaltaehkäisyyn sekä puuttumiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota opettajaopinnoissa. Vaadimme myös, että kiusaamista ja väkivaltaa tulisi tutkia enemmän ja kehittää tehokkaita menetelmiä näiden ehkäisyyn.

11.4.2021

SOOLin etäliittokokous: Markus Helin puheenjohtajaksi

Henkilövalintojen lisäksi SOOLin sääntömääräinen liittokokous päätti liiton toimintasuunnitelmista ja jäsenmaksusta sekä hyväksyi liitolle uuden yhdenvertaisuusohjelman. Liittokokous järjestettiin kaksipäiväisenä 10.–11. huhtikuuta ja jo toista kertaa etäyhteyksin.

28.1.2021

Ei ole sinun tehtäväsi olla kaikkea kaikille

Toisinaan on hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään miten minä voin ja olenko minä onnellinen.

28.1.2021

Opettajuuden ja kunnallispolitiikan yhdistäminen

Miten opettajan ammatin ja kunnallispolitiikan yhdistäminen onnistuu? Onko opettajan poliittisella taustalla merkitystä opetustyön näkökulmasta? Kannattaako opeopiskelijoiden tai opettajien lähteä mukaan kuntapolitiikkaan?

28.1.2021

Voiko sateenkaarilippua pitää koulun seinällä?

Sateenkaarilippuun liittyy vahvoja näkemyksiä, tunteita ja ennakkoluuloja, jotka tekevät lipusta poliittisen symbolin. Koulumaailmassakin esiintyy yhä pelkoa sitä kohtaan.

Jaa sivu somessa

Tweet