HANNA RAHKONEN
Opeopiskelija 3/23

Kirjoittaja kuvassa oikealla opintojensa alussa fuksisuunnistuksessa Tampereella. Opiskelun ohessa hän ehti toimia muun muassa SOOLin puheenjohtajana, hallituksen jäsenenä, aluetoimijana sekä tämän lehden päätoimittajana. Kuva: Hanna Rahkosen kotialbumi.

HEI, SINÄ opeopiskelijuuteen ajautunut henkilö! Hirmuisesti onnea siitä, että olet löytänyt tiesi opettajaopintojen pariin. Osaatkohan arvatakaan millaiseen joukkoon olet päätynyt? Minä en ainakaan osannut aikoinani, kun olin kanssasi samassa tilanteessa eli vasta aloittamassa opintojani opettajankoulutuslaitoksessa. Opetus-, kasvatus ja tutkimusala kun sisältää niin moninaisen joukon erilaisia osaajia ja asiantuntijoita.

Saatat olla kasvatustieteiden opiskelija, fuksi joka on juuri päässyt yliopistoon sisään jollekin opettajankoulutuslinjalle. Tai ehkä olet tuleva ammatillinen opettaja, jolla on jo työuraa takana ja tahdot nyt päästä uusille urille: opettamaan tätä ammattia ammatillisella puolella. Ehkäpä olet jo jonkun muun tieteenalan harjoittaja ja olet hakeutunut nyt sivuaineopintoihin pedagogisiin ja näin tullen aineenopettajaksi. 

Polkuja on monenlaisia, eikä tässä todellakaan lueteltu kaikkia mahdollisuuksia, mutta kaikkien polkujen päämäärä on sama: opetus-, kasvatus ja tutkimusala. Tervetuloa alalle!

MINÄ ITSE olen nyt saavuttanut tämän aloittamasi polun loppupään. Kuljin omaa polkuani viisi vuotta ja nyt kirjoittaessani tätä tekstiä odotan paraikaa postista tutkintotodistusta – vaikkakin toki virallinen todistus on täysin sähköinen ja odottamani todistus on vain kopio siitä. Kun sinä luet tätä tekstiä syksyllä, minulla on menossa ensimmäinen lukuvuoteni opettajana.

Vaikka tuntuu hyvältä siirtyä työelämään, jään kaipaamaan opintojani. Ja opintojakin enemmän opiskelijaelämää ja -yhteisöä. Ja erityisesti opeopiskelijuutta! Minulla on korvaamattomat viisi vuotta takana ja noiden vuosien sisälle mahtuu monenlaista. Nyt yritän kulminoida päällimmäiset ajatukseni noista vuosista teille, tuoreille opeopiskelijoille. 

SINUN OPINTOSI eivät välttämättä kestä sitä viittä vuotta minkä omani – ja se on todella ok. Ne kestävät juuri sen verran kun kestävät. Ehkä vuoden tai ehkä reippaasti yli viisi vuotta. Aika ei ole määre, jota meidän alalla tulee tuijottaa, koska aika ei voi määritellä liikaa.

Aika ei määrittele kokemuksia. Ei oppimista, ei kohtaamisia, ei edistymistä. Meidän tulee ymmärtää tämä tulevina opettajina. Vaikka aika määritteleekin esimerkiksi lukuvuoden tahdin tai tavoitteet valmistumiselle, ei se voi olla kaikki kaikessa.

”Haluan, että opettelet löytämään
kiireettömyyden tunteen,
johon pysähtyä
myös opintojesi hektisimpinä hetkinä.”

Opiskeluaika voi olla hektistä, ainakin välillä se tulee siltä tuntumaan. Paljon kursseja, deadlineja, opittavaa ja tapahtumia. Haluan, että opettelet löytämään kiireettömyyden tunteen, johon pysähtyä myös opintojesi hektisimpinä hetkinä.

Tiedän, että se on helkkarin haastavaa tässä suorituskeskeisessä ja kiireisessä yhteiskunnassa. Mutta sinun täytyy opetella tämä taito opintojen aikana, sillä sinun täytyy opettajana luoda oppimisympäristöihin ja oppijaryhmiin kiireettömyyden tunnetta tulevaisuudessa. Siitä kaikki lähtee ja vain sen pohjalta pystyt toteuttamaan laadukasta opetusta. 

ONKO TÄMÄ nyt se hetki, kun totean että tee niinkuin sanon äläkä niinkuin minä tein? Koska myönnän – minä löysin itseni opintojeni aikana liiankin usein stressaamasta reflektioiden kirjoittamisen deadlineja. Jälkikäteen ajateltuna voin sanoa, että se oli aivan turhaa! En minä nyt valmistumisen kynnyksellä enää muista (eikä kukaan työnantaja katso), palautinko esseeni ajoissa vai en. Eikä tämä päde ainoastaan ajoitukseen, vaan oikeastaan kaikkeen. 

Ei kukaan enää muista, jos vähän pilkutin väärin tuntisuunnitelmassa. Tai sainko siitä kurssista kolmosen vai vitosen. Asiat voivat tuntua hetkessä suurilta, mutta se ei tarkoita että ne todella olisivat sellaisia. Arvosanoja ja aikatauluja tärkeämpää meidän opinnoissamme ja alallamme on kokeminen, oppiminen ja kohtaaminen.

Opetus-, kasvatus- ja tutkimusala kulminoituu ihmisten kanssa työskentelyyn, ja sinun täytyy löytää työkalut opintojesi aikana siihen. Ihmisten kanssa työskentelyn ohella parasta on tietysti se, että tätä työtä saa toteuttaa juuri itsensä näköisesti. Omalla persoonalla!

Tietysti sinulla on ohjaavat asiakirjat (eli raamit) työllesi. Ja onneksi onkin, ne ovat sinun työsi tuki ja turva, ei perässä raahattava riippakivi. Näiden raamien sisällä sinulla on kuitenkin se pedagoginen vapaus tehdä työtäsi. Se on todella siistiä ja merkityksellistä! Muista tämä jo opintojesi alusta asti. Opinnot ja niiden tuomat tiedot ja taidot luovat mahdollisuuksia sinulle löytää oma opettajuutesi, oma tapasi työskennellä.

JOS VIELÄ loppuun palaan muistelemaan ensimmäistä syksyä opeopinnoissa, muistan epävarmuuden siitä, miten soljahtaa uuteen porukkaan uudessa paikassa. Ensimmäinen opeopiskelijasyksy oli tapahtumatäyteinen ja takaraivossa eli pieni paine siitä, että kaikkialle täytyisi osallistua ryhmäytyäkseen.

Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Ei kaikkialle tarvitse osallistua. Sinun täytyy kuunnella itseäsi – jaksamistasi sekä mielenkiinnonkohteitasi. Jos haluat ja jaksat jokaiseen tapahtumaan, niin mene. Jos et, niin priorisoi. 

Tärkeintä on, että jollain keinolla löydät opintojesi rinnalle yhteisön. Oma ainejärjestösi voi olla yksi niistä, sillä ainejärjestöt usein järjestävät tapahtumia. Tai ehkä sinulle käy kuten minulle ja löydätkin yhteisösi valtakunnallisista verkostoista SOOLin kautta (SOOLin Talvipäivät on tähän paras optio). Myös poikkitieteelliset yhteisöt, kuten kerhot ja muut vastaavat kunniaan.

Yritä löytää omat foorumisi ja käydä opintojen ulkopuolella verkostoitumassa, koska näistä opintojesi aikana luomista verkostoista jää käteen ystäviä, tulevia kollegoita sekä taito kohtaamisille. Ja muista, ei näitä ihmisiä tule elämääsi yksinään sen yhden ja ensimmäisen syksyn aikana. Niitä tulee läpi opeopintojesi, jos vain annat sille mahdollisuuden. Menet  ja koet, itse aktiivisesti. 

Vaikka opeopinnot kulminoituvatkin sitten lopulta fyysisesti tutkintotodistukseen, parhaassa tapauksessa päätät opintosi nuorena opettajana aivot täynnä tietotaitoja, mutta sydän täynnä upeita ihmisiä. Antoisia opeopintoja!