SIRPA ESKELÄ-HAAPANEN
Opeopiskelija 4/23

Yli seitsemänkymmentä läheistä kokoontui Jyväskylään 29.9. tutustumaan kampukseen ja luokanopettajakoulutuksen sisältöihin. Tässä näkymää Ruusupuiston portailta ennen esitysten alkua. Kuva: Sirpa Eskelä-Haapanen

Perustaessaan vuonna 1863 suomalaista opettajaseminaaria kansakoulunopettajien ja naisopettajien kouluttamiseksi Uno Cygnaeuksen ajatukset ”opettajuuteen valmistamisen” sisällöistä olivat samansuuntaisia verrattuna tämän päivän ajatuksiin opettajankoulutuksesta. Opettajankoulutuksen tuli olla oppisisällöiltään laaja-alaista ja vastata yhteiskunnan tarpeisiin.

Koulutuksella on edelleen laaja yhteiskunnallinen tehtävä tukea lasten ja nuorten kasvua ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen. Jokaisen lapsen ja nuoren tulee saada olla osallinen laadukkaasta opetuksesta asuinpaikastaan, sosiaalisesta asemastaan tai omista taustatekijöistään riippumatta.

Suomi on edelleen tunnettu korkeatasoisesta opettajankoulutuksestaan. Kaikki opettajaksi opiskelevat suorittavat opintonsa korkeakouluissa ja suurin osa heistä suorittaa maisteritutkinnon, jota pidetään kelpoisuusehtona perusopetuksessa ja toisella asteella opettamiseen. Opettajakoulutuksiimme saadaan edelleen motivoituneita opiskelijoita.

Opettajatarve vähenee syntyvyyden laskiessa

Suomalaisen luokanopettajakoulutuksen juhliessa sen 160-vuotista historiaa koulutuksen syntysijoilla Jyväskylässä tunnistamme kuitenkin joukon uhkakuvia, jotka eivät voi olla vaikuttamatta varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja toiselle asteelle opettajaopintoihin hakeutumiseen. Puhutaan alojen veto- ja pitovoimasta. 

Koulutusjärjestelmämme on läpikäynyt lukuisia reformeja sitten Cygnaeuksen ajan. Näillä on pyritty vaikuttamaan esimerkiksi työelämärelevanssiin, eli siihen, että koulutus vastaisi niihin tarpeisiin ja ilmiöihin, joita kulloinkin ajassamme esiintyy. Voimme todeta osittain onnistuneemme.

Juhlavuotenamme olemme tarkastelleet opettajankoulutusta erityisesti polarisaation näkökulmasta, siitä, mitä meidän tulisi nyt tehdä toisin. Tiedostamme nyky-yhteiskuntamme suuret haasteet, mutta samanaikaisesti myös vahvuutemme. Meillä on korkeatasoinen tutkimuksen avulla hankittu ymmärryksemme vallitseviin ilmiöihin. Olisiko aika ottaa vahvuutemme käyttöön uudistaessamme opettajankoulutustamme?

Syntyvyys jatkaa laskuaan hurjaa vauhtia. Se tarkoittaa muun muassa yhä vähenevää opettajatarvetta jokaisella asteella. Vastaako tulevaisuudessa jokainen opettajankoulutuksen yksikkö laaja-alaisesti opettajatarpeeseen vai voitaisiinko harkita erikoistumista kilpailun sijaan?

Jokaisella lapsella ja nuorella on, kuten todettu, yhdenvertainen oikeus oppimiseen asuinpaikastaan tai sosioekonomisesta taustastaan huolimatta. Meidän tulee varmistaa, että tämä oikeus toteutuu kautta maamme kaikkien ikäryhmien kohdalla. Maantieteellinen polarisaatio on yksi ratkaistavista haasteistamme. Siihen yhdistyy opettajuuden vetovoima. 

”Vastaako tulevaisuudessa
jokainen opettajankoulutuksen yksikkö
laaja-alaisesti opettajatarpeeseen
vai voitaisiinko harkita
erikoistumista kilpailun sijaan?”

Meillä on jo nyt urbaaneja keskuksia, joihin ei saada kelpoisia opettajia. Samaan aikaa syrjäseutujen periferiat kamppailevat oppilaskadosta. Molemmilla alueilla on näkyvissä samanlaiset yhteiskuntamme moninaistuvat ilmiöt kielien, kulttuurien ja erilaisten tuen tarpeiden lisääntymisenä.

Muun muassa näihin teemoihin Jyväskylän kesä -festivaali tarttui rohkeasti monipuolisessa ohjelmassaan. Kasvattajat pääsivät ”opinsaunan lauteille” ottamaan löylyjä kiperien kysymysten äärellä. ”Tulevaisuuden toivot” -ohjelma tarttui keskusteluissaan tulevan rakentamiseen lasten ja nuorten avulla. 

Nämä tapahtumat keräsivät sadoittain paikalla olijoita ja vielä runsaslukuisammin verkossa. Tallenteet ovat edelleen katsottavissa.

Koulutuksen järjestäjien ei kannata kilpailla keskenään

Oppimistasojen erot ja osaamistason lasku sekä tuen tarpeiden lisääntyminen puhuttavat. Esimerkiksi näihin keskityimme juhlavuotemme päätapahtumassa, kansallisilla Opettajankoulutuspäivillä Jyväskylässä, jotka keräsivät elokuussa 2023 yli 300 opettajankouluttajaa ympäri Suomea polarisaation teeman äärelle. Runsaasti keskustelua herätti kysymys ”mikä on opettajan perustehtävä?”, kun tuon perustehtävän lisänä olevat tehtävät näyttävät uuvuttavan.

Tulisiko erityispedagogiikan sisältöjä lisätä osaksi kaikkien opettajaksi opiskelevien opintoja vai tulisiko jokaisen erityisopettajaksi opiskelevan saada opintoihinsa vielä enemmän tiimityöskentelyn sisältöjä jokaisella asteella, esimerkiksi harjoitteluiden muodossa? Olisiko mahdollista, että jatkossa opettajat työskentelisivät aina työparina toisen ollessa erityiskasvattaja tai -opettaja? Nämä kaikki edellä nostetut kysymykset ja teemat edellyttävät vaativia koulutuspoliittisia linjauksia ja runsaasti resursseja sekä poliittista tahtotilaa. 

Etunamme näitä todella haastavia kysymyksiä ratkoessamme on esimerkiksi opettajankoulutusta järjestävien instituutioiden vahva yhteistyöverkosto, sekä paikallisesti että valtakunnallisesti (KOPTUKE – Kansallinen opettajien koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyöverkosto), jota Jyväskylän yliopisto koordinoi.

Selkeästi polarisaation teemamme on kiinnostava ja yhteinen. Tarvitsemme kuitenkin ison askeleen eteenpäin. Meidän tulee kriittisesti pohtia opettajankoulutuksissa päällekkäistä tarjontaamme resursseja yhdistäen. Meidän ei kannata tukea polarisaatiota koulutuksen järjestäjien välillä ja kilpailla hakijoista, vaan meidän tulee olla vahvoja kärjillämme houkuttelemaan motivoituneet opiskelijat alalle ja järjestää oppimisympäristömme niin, että kykenemme pitämään huippuosaajamme alalla. 

Pidetään yhdessä ja yhteistyössä kansallisaarteestamme, korkeatasoisesta opettajankoulutuksesta, huolta yhä enemmän myös opettajaksi opiskelevia yhteisiin polarisaatiota ehkäiseviin talkoisiin mukaan ottaen. Oli suuri ilo tavata Jyväskylässä vasta opintojensa aloittaneiden luokanopettajien vanhempia ”Läheistenillassa”, joka järjestettiin syyskuussa osana juhlavuotemme tapahtumia yhdessä ainejärjestö Pedago ry:n kanssa.

Läheisten kiinnostus opintoja kohtaan tukee hienosti kiinnittymistä sekä opintoihin että alan valintaan. Muistetaan yhdessä myös vaikuttaminen päättäjien suuntaan paikallisesti ja valtakunnallisesti. Kun vaikutamme yhdessä aktiivisesti, meitä on ihan pakko kuulla!