13.12.2019

Sukupuolinormeja rikkomassa

Blogi | SAANA YLIKRUUVI

Usein puhutaan, miten nuo lasikattoja murtavat naiset osoittavat, että nainenkin voi olla mitä tahansa. Yhtenä heistä voidaan pitää Marie Tschetschulinia, joka kirjoitti ensimmäisenä naisena ylioppilaaksi vuonna 1870. Ensimmäisenä naisena yliopistossa aloitti Emma Irene Åström, josta tuli myös ensimmäinen naismaisteri vuonna 1882. Vaikka naiset saivat äänioikeuden ja oikeuden asettua ehdolle eduskuntavaaleissa jo 1906, kelpoisuutta valtion virkoihin he odottivat vuoteen 1926, jolloin lakiin edelleen kirjattiin poikkeuksia viroista, joihin naiset eivät voineet tulla valituiksi.

Suomi sai ensimmäisen naispääministerin vuonna 2003. Jälkikäteen tarkasteltuna valinta näyttää jatkumolta, sillä ensimmäinen naispresidentti valittiin vain kolme vuotta aikaisemmin vuonna 2000. Ensimmäisen naispääministerin kausi loppui lyhyeen, ja toinen jatkoi hallituskautta aikaisemman pääministerin astuessa syrjään. Yksikään nainen ei siis ole ollut täyttä kautta pääministerinä.

Vuonna 2019 Suomi sai kolmannen naispääministerinsä, joka on samalla paitsi Suomen nuorin pääministeri, myös maailman nuorin istuva valtionjohtaja. Naisten asemaa valtiollisissa elimissä ei tule tänä päivänä väheksyä, kun viidestä hallituspuolueesta neljää johtaa nainen ja viimeisessäkin vallan vaihtumista jo iltapäivälehdissä povaillaan.

Nuorten naispuoluejohtajien koalitio on saanut aikaan paljon värikästä keskustelua. Tilanne on herättänyt huomiota ympäri maailman, mikä kertoo paljon sukupuolista politiikassa sekä yleisesti yhteiskunnallisista asenteista. Se, mitä meillä on jäljellä sukupuolirooleista, on perua ajoilta kauan ennen meitä.

Sukupuolikategorioihin asettelu

Pääsin syksyn aikana osallistumaan kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingon koordinoiman globaalikasvatusverkoston ja Helsingin yliopiston yhteistyössä järjestämässä Maailma koulussa -seminaarissa Setan työpajaan sukupuolinormatiivisuudesta ja siitä, miten aiheeseen voisi koulussa suhtautua. Normit ovat sääntöjä, jotka ohjaavat ajatteluamme ja toimintaamme. Työpajassa nostettiin vielä esiin, että niin kirjoitettujen kuin kirjoittamattomien normien rikkomisesta seuraa aina sanktio.

Työpajamme alkoi sillä, että määrittelimme sukupuolet mieheen ja naiseen, perinteiseen binääriseen jakoon. Mietimme, mitä karkeita stereotypioita näihin liittyy. Mies oli rohkea, rikas ja komea, kun taas nainen oli tunteella ohjautuva, alistuva ja äiti. Päädyimme siihen, että nämä kaksi sukupuolta toimivat toistensa vastakohtina.

Piirteiden luettelun jälkeen asettelimme kuvia ihmisistä tälle skaalalle. Moni ihminen jäi keskelle janaa, sillä he eivät sopineet meidän, ulkopuolisten arvioijien mielestä kumpaankaan stereotypiaan. He siis poikkesivat normatiivisista kuvitteellisista sukupuolista.

Entä mitä yleensä ajatellaan, kun joku kuuluu muuhun sukupuolikategoriaan, kuin mies tai nainen? Työpajassamme vallitsi täysi hiljaisuus. Joku ehdotti, että nainen, joka pelaa oletettua miesten lajia. Itse mietin hiljaa päässäni: ”rohkea”. Ilmeisesti emme olleet ensimmäinen ryhmä, joka hiljenee tässä kohtaa työpajaa.

Usein muunsukupuolisiin liitetyt ennakkoluulot ovat niin negatiivisia, ettei niitä uskalleta sanoa ääneen. Miksi, mietin minä. Johtuuko se siitä, että kaipaamme tapoja lokeroida ihmisiä tunteaksemme itse kuuluvamme johonkin? Haemmeko turvaa tutuiksi tuntemistamme asioista? Miksi pelkäämme erilaisuutta niin kovasti, ettemme salli sitä?

Sukupuolinormien kriittinen kohtaaminen

Työpajassa tärkeimmiksi työvälineiksi aiheen käsittelyyn oppilaiden kanssa nousivat avoimuus, sallivuus ja dialogi. Avoimuudella ja sallivuudella tarkoitetaan sitä, että annamme nuorten toteuttaa itseään. Annamme heidän leikkiä leikkejä, joita he haluavat, pukeutua kuten he haluavat. Kutsumme oppilasta sillä nimellä, jolla hän haluaa itseään kutsuttavan. Avaamme rohkeasti keskustelun, kun aistimme jonkin askarruttavan oppilaan mieltä. Keskustelussa saatamme käyttää väärää termiä, mutta silloin pyydämme anteeksi ja korjaamme yhdessä väärinkäsitykset ja terminologian.

Mutta ennen kaikkea, meidän tulee kunnioittaa oppilaita ja heidän toiveitaan. Meidän tehtävänämme on tukea oppilaita sekä heidän oppimisessaan että kasvussaan. Oppilaat ovat opettajan työn tärkein ja arvokkain asia. Omalla toiminnallamme vaikutamme heidän elämäänsä merkittävällä tavalla niin hyvässä kuin huonossa.

Pohdimme jo työpajassa, miten me opettajaksi opiskelevat voisimme suhtautua normikriittisesti sukupuoliin, kun edelleen itse tapahtumia järjestäessämme emme aina ota huomioon moninaisuutta. Tulisiko meidän ensin päästä eroon omista juurtuneista sukupuolinormeistamme, jotta voimme olla siirtämättä niitä oppilaille?

Sukupuolinormit ovat ajatusmalleja, jotka ovat perua historiallisilta ajoilta. Niistä ajoista on onneksi tultu paljon eteenpäin naisten ja miesten tasa-arvon rintamalla. Esimerkiksi julkisissa toimielimissä toteutetaan tasa-arvolain määrittämää tasapuolisuussääntöä naisten ja miesten kohdalla. Seuraavaksi voimme suunnata katseen yhdenvertaisuuden aikaan, jossa lapset voivat kasvaa vapaana ilman ennalta asetettuja kategorioita.

Viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan sateenkaarinuoret kohtaavat kouluissa paljon enemmän kiusaamista ja häirintää sekä väkivaltaa. Joulukuun alussa avautui Setan kouluilmapiirikysely, joka on suunnattu kaikille sateenkaarinuorille, jotka ovat olleet ala- tai yläkoulussa, lukiossa tai ammattikoulussa lukuvuonna 2018–2019. Kysely toteutetaan yhteistyössä Columbia Universityn kanssa.


Haluaisitko sinä kirjoittaa SOOLin blogiin? Kirjoitusten ei tarvitse myöntäillä SOOLin kantoja tai joitain tiettyjä näkemyksiä, mutta julkaisusta päätetään aina tapauskohtaisesti. Lähetä valmis kirjoitus tai tiedustelusi osoitteeseen blogi@sool.fi


 


Lisää aiheesta

Jaa sivu somessa

Tweet