Kirjoittaja opiskelee erityisopettajaksi Helsingin yliopistossa ja on SOOLin hallituksen jäsen kaudella 2022–2023.

Opetus- ja kasvatusalalle mahtuu monenlaisia tekijöitä, aivan kuten meihin alan opiskelijoihinkin. Muutos opiskeluarjen ja työelämän välillä voi olla suurta, ja valmistumisen lähestyessä moni miettiikin millaiseen työyhteisöön päätyy. Monille sateenkaareville kasvatus- ja opetusalan opiskelijoille kysymyksiin kuuluu valitettavan usein myös: ”Olenko tervetullut omana itsenäni?”

Opettajien ja muun opetushenkilökunnan työ on siinä mielessä uniikkia, että sitä tehdään omalla persoonalla, eikä niin sanotun ”asiakashymyn” taakse voi jäädä. Opetusalalla työskentelevät voivat tietenkin vaikuttaa siihen, millaisia asioita he jakavat oppijoilleen tai työyhteisölleen, mutta identiteettikysymyksissä kyse on perustavanlaatuisemmista piirteistä.

Sateenkaarevuus on läpileikkaava osa yksilön identiteettiä. Se ei liity ainoastaan sukupuoli-, seksuaalisuus- ja ihmissuhdeasioihin, vaan on moniulotteisempi osa ihmistä. Sateenkaarevuuteen liittyy oma kulttuurinsa ja historiansa, sekä niiden suhde ympäröivään maailmaan.

Sateenkaareva kasvattaja voi olla oppijoilleen jopa ainoa näkyvästi sateenkaareva aikuinen heidän elämässään. Kenenkään mielipiteistä riippumatta sateenkaarevien aikuisten rooli on jokaisen nuoren elämässä merkittävä, tarkoittaa se sitten henkilökohtaista representaatiota tai normien haastamista omalla olemassaololla.

Koulumaailma ei ole kovin myönteinen sateenkaarevuutta kohtaan: sateenkaarevia nuoria syrjitään epäsuhtaisesti, ja syrjintä kohdistuu myös sateenkaarevaan henkilökuntaan suorana ja epäsuorana oppijoiden ja muun henkilökunnan toimesta. Sateenkaarevaa henkilökuntaa on syytetty muun muassa aivopesusta ja ideologisoinnista pelkän oman avoimuuden perusteella.

Avoimuus omasta identiteetistä voi siis olla todella haastavaa, ja Suomessa yleisesti harva työntekijä on avoimesti sateenkaareva työpaikallaan. Sateenkaarevuus on joka tapauksessa osa sateenkaarevien ihmisten arkea. Esimerkkiyksilönä toimiminen, oman yhteisön edustaminen, asiattomaan puheeseen puuttuminen ja yhteisölle tärkeiden näkökulmien nostaminen esille on ajoittain todella raskasta, varsinkin jos sitä joutuu tekemään yksin.

OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto kuvailee hyvää työyhteisöä onnistuneesti blogitekstissään: ”Hyvä työyhteisö hyväksyy, kunnioittaa ja arvostaa jokaista omana itsenään.” Kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri auttaa jaksamaan hankalassakin työympäristöissä. Turvallisen tilan ja syrjinnän vastaiset periaatteet edesauttavat työhyvinvointia ja edistävät yhteisöllisyyden sekä keskinäisen kunnioituksen tunteita. Oman työn arvostuksen lisäksi omana itsenään arvostetuksi tulemisen tunne on kultaakin arvokkaampi kokemus.

Oikeus tehdä työtä omana itsenään kuuluu kaikille, eikä kenenkään tulisi pelätä työympäristössään sen takia, että on millainen on. Turvallista työyhteisöä ei rakenneta yksin, vaan siihen tarvitaan koko ympäristön panos. Kuuntele kollegaasi ja usko, kun jonkin asian kerrotaan olevan pielessä tai onnistunutta. Puutu epäasialliseen kommentointiin ja oikaise virheitä parhaasi mukaan. Kokemusasiantuntijuus on arvokas rakennusväline työyhteisölle, sillä kukaan muu ei osaa kertoa tarkemmin sateenkaarevuuden kokemuksista yhteisössä paremmin, kuin siinä toimivat sateenkaarevat yksilöt.

Vaikka sateenkaarevuus on monelle tärkeä osa heitä itseään, on ennen kaikkea tärkeää antaa heidän itse määritellä missä määrin ja millä tavoin he sitä tuovat esille. Sateenkaareva kasvattaja on kuitenkin ensisijaisesti kasvattaja, mutta sateenkaareva sellainen.

Ihanaa Pridea!
 

Haluaisitko sinä kirjoittaa SOOLin blogiin? Kirjoitusten ei tarvitse myöntäillä SOOLin kantoja tai joitain tiettyjä näkemyksiä, ja julkaisusta päätetään aina tapauskohtaisesti. Lähetä valmis kirjoitus tai tiedustelusi osoitteeseen blogi@sool.fi