Työkseen tanssiva opettaja
”Vaikka töihin lähtiessä oliskin sellanen ’ei jaksa’ -fiilis niin siellä se katoaa.” Kuinka moni voi samaistua tähän lausahdukseen? Näin työtään kuvailee tanssinopettaja ja yrittäjä Varpu Allenius.
AINO YLIPIESSA
Opeopiskelija 4/20
Varpu Allenius toivoo, että tanssinopettajien koulutus tukisi paremmin opiskelijoiden oman opettajaidentiteetin rakentumista. (Kuva Nils Sandman.)
ALLENIUS KERTOO, että osa alalla kammoksuu yrittäjyyttä, mutta hänelle valinta oli luonnollinen: takana oli jo lukion luovan yrittäjyyden linja ja Allenius koki yrittäjyyden olevan paras tapa päästä tekemään laajalla skaalalla itseä kiinnostavia töitä: hän opettaa tanssikoulussa monia lajeja baletista street-tanssiin, valmentaa kisaryhmää ja koreografioi yritykselle, joka tekee maailmanlaajuisesti vesiliikuntaa.
Nuori yrittäjä kertoo monipuolisuuden olevan hänelle ”se juttu” ja myös vahvuus omassa osaamisessa. Allenius kannustaa myös tanssioppilaitaan monipuolisuuteen ja kokeilemaan eri lajeja: ”Esimerkiksi kamppailulajit ja tanssiminen ovat hyvä combo, sillä ne tukevat toisiaan esimerkiksi koreografisesti”.
Allenius on opettanut samassa tanssikoulussa jo opiskellessaan Turun taideakatemian tanssinopettajakoulutuksessa. Vaikka välillä opintojen ja työn yhdistäminen oli rankkaa, hän on silti tyytyväinen valintaansa. Kokemuksen tuoma itseluottamus palkitsee, kun työelämään on hypätty täysipainoisesti: ”Nyt pystyn jo myymään omaa osaamistani yrittäjänä”.
ALLENIUS ON pääosin tyytyväinen nelivuotisten opintojensa antiin ja painottaa, kuinka tärkeää on, että Suomessa on mahdollisuus opiskella tanssinopettajaksi näin kattavalla koulutuksella. Hän kertoo opintojen olevan isoksi osaksi, kuten arvata saattaa, tanssimista.
Omaa substanssiosaamista on kartutettava, jotta sitä voi jakaa. ”Vaikka pedagoginen näkökulma olikin läsnä, enemmän olimme silti oppilaina kuin opettajina”, Allenius kuvailee opintojaan.
Hänen mukaansa erityisesti ne, joilla opettamisesta ei ollut juurikaan kokemusta, olisivat kaivanneet lisää syventymistä ja keskustelua opettajuudesta ja rentoja hetkiä kokeilla, miltä opettaminen tuntuu. Tanssinopettajaopinnoissa harjoittelut ovat enemmän yksittäisiä näytetunteja kuin pitkäjänteistä opetusharjoittelua, jota opiskelijat Alleniuksen mukaan kaipaavat.
OMAN OPETTAJUUTENSA kehittymisessä tanssinopettaja kertookin omalla syventymisellä olevan suuri painoarvo. Hänen suvussaan on paljon opettajia ja keskustelut heidän, sekä muiden kollegoiden kanssa ovat antaneet paljon. Allenius korostaakin vastuuta omasta oppimisesta: ”Jos jokin juttu kiinnostaa, eikä siihen koulussa ehditty syventymään, niin mene ja tutki! Kaikkea ei voi antaa tarjottimella”.
Hän kuitenkin toivoo, että koulutus tukisi paremmin opiskelijoiden oman opettajaidentiteetin rakentumista. Ymmärrys siitä, että opettaja saa olla juuri sellainen kuin on ja tehdä työtään omien vahvuuksien kautta, on vahvasti oman ajatustyön tulosta.
Allenius kertoo opiskeluaikoinaan kokeneensa painetta olla tietynlainen opettaja ja tehneensä koulussa asioita eri tavalla kuin töissä. ”Nyt mietin, että miksi en vain rohkeasti tehnyt asioita omalla tavallani”, hän naurahtaa.
Hän kertoo rohkeuden ja rentouden löytyneen tekemisen myötä: ”Aiemmin olin tosi itsekriittinen ja saatoin tehdä tuntisuunnitelmat viidesti uusiksi, vaikka ensimmäiset olisivat olleet ihan hyvät”. Kehityksen myötä suorittaminen on väistynyt ja nykyään Allenius nauttii opettamisesta.
VAIKKA TANSSIALAN ammattilaisella riittää intoa monenlaisiin projekteihin, tanssinopettajuus on aina ollut Alleniuksen unelma ja intohimo. ”Tanssinopettajana häkellyn yhä uudelleen tanssijoiden kehityskaaresta ja tuntuu myös tosi hienolta nähdä oma vaikutus heissä. On myös mahtavaa nähdä, miten iso vaikutus yhdellä kehulla voi olla”, Allenius kuvailee.
Hänestä on tullut myös eräänlainen mentor nuorille tanssijoille: jotkut ovat tulleet oppilaiksi alakouluikäisinä ja haaveilevat nyt itsekin tanssinopettajuudesta ja opinnoista.
Alleniuksella on ollut oppilaita kolmevuotiaista yli viisikymppisiin ja hän korostaakin itseilmaisun olevan tärkeää ihan kaikille. Koska kaikki eivät käy tanssitunneilla, olisi tärkeää että myös kouluihin tuotaisiin enemmän tanssillista liikuntaa.
”Olisi tärkeää kannustaa kaikkia lapsia ja nuoria tanssimaan omalla tavallaan ja arvostamaan sitä, että olemme ja liikumme eri tavoin”, Allenius korostaa. Hänen mukaansa vapaa liike musiikkiin ja liikeimprovisaatio olisivat hyvää vastapainoa kaikille säännöille, joita koulussa muuten joudutaan noudattamaan. Allenius toivookin, että taiteellisen tekemisen arvo ja merkitys jokaiselle nähtäisiin niin koulussa kuin ylipäätään: ”Se voi antaa jokaisen elämään niin paljon”, tanssinopettaja rohkaisee.
