MARKUS HELIN
Opeopiskelija 4/21

”MISSÄ OLIT WTC-iskujen aikaan?” Kysymys, joka yhdisti maailmaa 20 vuotta sitten. Kahdenkymmenen vuoden aikana maailmassa on ehtinyt tapahtua paljon ja turvallisuuden nimissä on tehty merkittäviä päätöksiä. Mikään ei yhdistä ihmisiä niin kuin katastrofi tai onnettomuus. Kansaa saattaa yhdistää esimerkiksi oman maan jalkapallojoukkueen voitto finaalissa, mutta jos jonkun pitää voittaa, niin silloin jonkun pitää myös hävitä.

Onnettomuuksissa ei ole voittajia ja siksi ihmiset haluavat tulla yhteen etsimään toivoa. 

Absoluuttista turvallisuutta ei varmaan ikinä tule olemaan, sillä sitä on mahdotonta määritellä. Esimerkiksi peltipoliisien on tarkoitus valvoa tieturvallisuutta, mutta kuinkahan moni ajaa tolpan ohi ja miettii, että ”hyvä kun tuo tarkastaa ajanko oikeaa nopeutta”. Todellinen reaktio taitaa pikemminkin olla ”mikä oli oikea nopeusrajoitus ja mitä jos nyt tuleekin sakot”.

Pelko ei luo turvaa, vaan se luo varovaisuutta. Voiko kuitenkaan pelossa elää turvallisesti? Itse ainakin sanoisin, että ei voi.

IHMINEN ON turvallisuuden näkökulmasta riippuvainen muista ihmisistä ja luonnosta. Itse voi elää niin hyvin lakien ja sääntöjen mukaan kuin vain voi, ja näin edistää turvallisuutta. Turvallisuuden rikkomiseen riittää kuitenkin esimerkiksi yksi humaltunut ihminen ratin takana, tai vaikka katolta putoava lumi, tai mehiläisen pisto, tai salaman isku, tai vaikkapa kahvinkeittimen päälle jättäminen. 

Toivottavasti äskeinen luettelo ei aiheuttanut ahdistusta tai pelkoa. Näitä asioita vaan nyt välillä tapahtuu, mutta todennäköisyydet kaikkiin näihin ovat oikeasti aika pieniä. Kahvinkeitin ei esimerkiksi mielestäni ole niin merkittävä turvallisuusriski, sillä arvioisin, että maailmassa päivän aikana kahvinkeitin laitetaan päälle miljardi kertaa. Monelle isompi riski on lähteä ovesta ulos ilman aamukuppia.

Jokaisessa teossa mitä teemme päivän aikana on omat riskinsä. Suurimmat riskit saattavat kuitenkin piileksiä siinä, mitä tapahtuu jos emme tee mitään.

PIENI PELON tunne on välillä ihan tervettä. Me emme ihmisinä voi kuitenkaan juuri tehdä muuta turvallisuuden edistämiseen kuin pyrkiä itse tekemään päätöksiä, jotka johtavat turvallisempaan maailmaan. Jokainen tietää mitä turvallisuus tarkoittaa. 

Jokainen myös tietää mikä omasta mielestä on oikein ja väärin. Jos pelaamme yhdessä, niin voimme juhlia voittoa yhdessä. Tehdään siis maailmasta turvallisempi yksi askel kerrallaan niin fyysisesti, henkisesti kuin psyykkisesti.