HANNA RAHKONEN
Opeopiskelija 2/23

JOKAISELTA MEISTÄ on varmaan joskus kysytty, mitä me halutaan olla isona. Iso kysymys, johon olen 26 vuoden aikana vastannut sitä sun tätä. Toinen kysymys, mihin olenkin törmännyt viimeisen viiden vuoden aikana, on ollut että mitä opiskelen. Ja edelleen: mikä musta siis tulee isona? Kysymys, joka voisi olla yksinkertainen – mutta onko sitten kuitenkaan? Miksikäs minä opiskelen? 

Vastauksia on useita. Ensinnäkin opiskelen kasvatustieteen maisteriksi. Se on se, mikä minusta tulee. Kasvatustieteen asiantuntija. Toisaalta tutkintolinjani on luokanopettaja, joten opiskelen minä myös luokanopettajaksi. Se on professioni. Lisäksi luen laajana sivuaineena suomen kieltä ja kirjallisuutta siten, että saan myös aineenopettajan kelpoisuuden, joten opiskelen myös suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi. Vastauksesi voisin siis antaa kunnon rimpsun. 

TIEDÄN, ETTÄ monet meistä soolilaisista pohtivat samankaltaisia asioita. Mihin ammattiin todella opiskelevat tai mitä todella tekeekään ”isona”. Mitä ikinä tuo ”isona” tarkoittaakaan, kun läpi elämän voi kouluttautua lisää, enemmän tai jotain täysin uutta. Tehdä yhden tutkinnon alla monenlaisia tehtäviä, lisäkouluttautua tai erikoistua ja niin edelleen.

Monet aineenopettajaopiskelijat löytävät itsensä pohtimasta sitä, ovatko ensisijaisesti oman tieteenalansa asiantuntijoita vaiko opettajia. Tai taiteen parissa opiskelevat pedagogit pohtivat, ovatko taiteen tekijöitä vai opettajia? Vastaus minulle ainakin on ollut yksiselitteinen: olen kaikkea, mitä opiskelen. Asiat harvoin poissulkevat toisiaan - päinvastoin, ne tukevat toisiaan.

IDENTITEETIT ELÄVÄT aina ihmisen, ajan ja yhteisön mukana. Myös ammatti-identiteetti. Sinä voit olla kerrallaan mitä vain. Minäkin olen. Olen toukokuusta alkaen kelpoinen luokan- ja aineenopettaja, olen kasvatustieteen kandidaatti ja kasvatustieteen maisteri sekä pian – nuori ja tuore opettaja!