28.8.2020

Matikanope valtion virastossa

Erilaiset urapolut | SAMI MÄÄTTÄ


Opettajan pätevyydellä voi tietysti opettaa, mutta siitä on moneen muuhunkin. 

Valmistuin syksyllä 2019 matematiikan aineenopettajaksi Oulun yliopistosta. Alkuun haluan mainita, että matematiikan aineenopettajaksi suuntautuminen on tarkoittanut sitä, että opintoni ovat noudattaneet pitkälti aika tarkasti määriteltyä tutkintorakennetta – erityisesti siksi, koska matematiikan opiskelijan odotetaan valmistuvan myös fysiikan ja kemian opettajaksi, eli tavanomainen tutkintolaajuus ei edes riitä.

Olen omalta osaltani noudattanut tätä rakennetta aika tarkkaan. En ole missään opintojeni vaiheessa varsinaisesti suuntautunut poispäin opettajuudesta. Pitkään näinkin sen päätavoitteenani. Mainittakoon vielä, että kävin mahdollisuuksien mukaan erityisesti matematiikan opetukseen keskittyviä kursseja, joista on ollut hyötyä, kun olen hakenut esimerkiksi tutkimusavustajan paikkaa. Lisäksi olin mukana myös ainejärjestötoiminnassa Oulun aineenopettajaopiskelijoiden ainejärjestössä Ohari ry:ssä.

Minkälaisia töitä olen siis tehnyt?

Olen opiskelujen ohessa ja kesäisin tehnyt töitä laskuharjoitusavustajana, tutkimusavustajana ylioppilastutkintolautakunnalle, suomen kielen opettajana Saksassa, tutkimusavustajana ja projektisuunnittelijana täydennyskoulutusprojektissa.

Viimeisimpänä olen aloittanut työt suunnittelijana oppimateriaalien tuotannon puolella valtion virastossa nimeltä Celia. Sen pääasiallinen tehtävä on saavutettavan materiaalin tuottaminen ja jakaminen niille, joille tavallisen kirjan lukeminen on lukivaikeuden, sairauden, vamman tai vastaavan syyn vuoksi vaikeaa.

Mitä hyötyä gradun tekemisestä on?

Oulun yliopistossa voi tehdä didaktisen gradun jostain lukion matematiikan sisällöstä. Gradussa tuotetaan oppimateriaali ja opettajan ohjeet perustuen tutkimustietoon. Minä esimerkiksi tein graduni logaritmista ja etsin sitä varten tutkimusartikkeleita, jotka kertovat siihen liittyvistä oppimisvaikeuksista.

Lisäksi gradujen kantavana voimana on pari tutkimusartikkelia, jotka korostavat ajattelun taitojen ja erilaisten tehtävätyyppien käyttämistä, joita gradussa painotetaan mekaanisen laskemisen sijaan. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että se opetti soveltamaan olemassa olevaa tutkimustietoa. Se on valmistanut minua hyvin tutkimusavustajan, projektisuunnittelijan ja Celian suunnittelijan tehtäviin – sen lisäksi, että se on opettajallekin hyvin hyödyllinen kokemus.

Opettajankoulutuksessa opitaan myös kouluun liittymättömiä asioita

Max Liikka, aineenopettajaopiskelija Tampereen yliopistolta, listaa hyvin Aamulehdessä julkaistussa mielipidekirjoituksessaan mitä kaikkia taitoja pedagogisten opintojen aikana oppii: ”Sillä mitä johtaminen, konsultointi, asiakastapaamiset, lobbaaminen ja erilaisten infotilaisuuksien, koulutusten ja palaverien pitäminen ovat, elleivät pohjimmiltaan samaa koulutus- ja vaikutustyötä, jota opettajat joka päivä ammatissaan eri kouluasteilla toteuttavat?”

Tämän lisäksi oppimiseen ja aivotutkimukseen perehtynyt Stanfordin yliopiston tutkija Jo Boaler kertoo kirjassaan Rajaton mieli, että ihmiset, jotka osaavat esitellä ja selittää ideoitaan toisille, ovat tehokkaampia ratkaisemaan ongelmia ja hyödyttävät työryhmää ja yritystä muita enemmän. On siis tärkeätä muistaa, että nämä opettajan ydintaidot ovat kysyttyjä myös muualla kuin koulumaailmassa.

Vaivaa on kuitenkin nähtävä, että oppii edes itse näkemään nämä taidot yleishyödyllisinä. Sitä täytyy vain harjoitella, joten tutkitaan opettajankoulutuksen antimia toisesta näkökulmasta.

Opetusharjoittelussa saa harjoitella esiintymistä, tiedon esittämistä, toiminnanohjaamista, vuorovaikutusta erilaisten ihmisten – oppilaiden, opettajaopiskelijoiden ja ohjaavien opettajien – kanssa, johdonmukaisten kokonaisuuksien luomista ja ymmärrystä ryhmien toiminnasta. Tätä tukevat myös kasvatustieteen opinnot: Ne tarjoavat teoriaa ja käsitteitä, jotta oppimisen ja kasvamisen ympärillä olevista ilmiöistä osaisi puhua.

Siinä missä on tärkeää ymmärtää oppilaan ulkoisen ja sisäisen motivaation ero, on se tärkeää myös asiakkaan tai kokonaisen yrityksen kohdalla. Minun työssäni tämä osaaminen on edelleen olennaista, koska en ole poistunut täysin koulutussektorilta. Minä siis tarvitsen tietoa opetussuunnitelmista, oppimisstrategioista ja kykyä löytää relevanttia tutkimustietoa.

Miten opettajuus on läsnä työssäni?

Ennen kaikkea koen, että tuen opettajien työtä ja näen, että tulen aina tekemään jollain tasolla töitä ihmisten oppimisen edistämiseksi. Tämä on varmasti osasyy sille, miksi alun perin ohjauduinkin kouluttautumaan opettajaksi ja voin sanoa olevani siihen valintaan tyytyväinen.

Neuvoisin kuitenkin ketä tahansa opiskelijaa valitsemaan juuri niitä itseään kiinnostavia opiskelun aiheita ja valitsemaan vähintään kerran periodiin kurssin, joka tarjoaa erilaisen näkökulman tai haastaa oppimaan uutta. Aloitin itse saksan opiskelun yliopistossa ja oli mahtavaa olla ihan luvan kanssa aivan ulapalla! Kahden alkeiskurssin ja puolikkaan jatkokurssin jälkeen lähdinkin vaihtoon Saksaan ja se oli opiskeluni parhaimpia päätöksiä, enkä ollut edes ajatellut sitä, kun aloitin yliopisto-opinnot.


Haluaisitko sinä kirjoittaa SOOLin blogiin? Kirjoitusten ei tarvitse myöntäillä SOOLin kantoja tai joitain tiettyjä näkemyksiä, ja julkaisusta päätetään aina tapauskohtaisesti. Lähetä valmis kirjoitus tai tiedustelusi osoitteeseen blogi@sool.fi


 


Lisää aiheesta

Jaa sivu somessa

Tweet