25.1.2019

Opetusharjoittelut ovat opettajankoulutuksen ydintä

Korkeakoulujen opetussuunnitelmien uudistustyö alkaa tänä keväänä. Opeopiskelijoiden on oltava valppaana, jotta yhdenkään opettajankoulutusohjelman harjoitteluiden määrää ei vähennetä.

OLLI TAMMINEN
Soolibooli 1/19

Yliopisto-opintojeni aikana olen hankkinut perustietämyksen lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta sekä laajentanut ja syventänyt näitä tietoja. Näiden taitojen ja tietojen soveltaminen käytäntöön ei ole yksinkertainen tai helppo tehtävä opettajan työssä. Ammatillisen osaamisen kannalta opetusharjoittelut ovat olleet itselleni välttämätön osa opettajankoulutusta.

Harjoitteluissa olen saanut haastaa omaa pedagogista osaamistani käytännössä sekä arvioida omaa suoriutumistani ohjaavien opettajieni kanssa. Positiiviset kokemukseni ohjatuissa opetusharjoitteluissa ovat motivoineet jatkamaan opetusalalla ja jatkamaan varhaiskasvatuksen opettajaksi valmistumisen jälkeen opintoja kasvatustieteiden maisterin koulutukseen. Ilman positiivisia kokemuksia opetusharjoitteluista olisin jo todennäköisesti suuntaamassa pois opetusalalta.

"Opetusharjoitteluni isoin onnistuminen oli se, kun näin miten onnelliseksi lapset tulevat, kun uskalsin antaa oman persoonani täysillä peliin opetuksessa ja heittäydyin myötäelämään heidän henkilökohtaista kasvuaan." Pinja Immonen, aineenopettajaopiskelija, Turun yliopisto

Ohjattujen opetusharjoitteluiden tarkoituksena on tarjota opiskelijalle realistinen kuva opettajan työstä, velvollisuuksista ja oikeuksista. On selvää, että pelkästään yliopiston pölyisissä luentosaleissa tai verkossa suoritettavien kurssien parissa ei opita opettajan ammatin kannalta kaikkia välttämättömiä taitoja. Yleisesti katsottuna opetusharjoitteluissa opeopiskelija havainnoi kokeneemman opettajan työtä ja lasten oppimista. Ohjatun harjoittelun parhaita puolia on, että opiskelija pääsee suunnittelemaan opetustaan turvallisessa ja ohjatussa ympäristössä, jossa ei tarvitse pelätä mahdollisia epäonnistumisia.

Isot vaihteluvälit opetusharjoitteluiden määrissä ovat ongelma

Yliopistokoulutukset ovat tutkimukseen ja tieteeseen perustuvia. Opettajankoulutuksessa olen huomannut, että opinnot eivät aina tarjoa parhaalla mahdollisella tavalla käytännöllistä kosketuspintaa opettajan työhön. Opetusharjoittelut tarjoavat opiskelijalle mahdollisuuden reflektoida ja hahmottaa kasvatuksen, oppimisen ja pedagogiikan taustalla vaikuttavaa filosofista, kehityspsykologista ja kasvatustieteellistä teoriatietoa, jota voi soveltaa käytäntöön. Voidaan siis sanoa, että ammatillisen kehittymisen ja osaamisen kannalta opetusharjoittelut ovat korvaamattomia väyliä soveltaa käytäntöön sitä tietoa, jota opettajankoulutus tarjoaa.

Kun tarkastellaan opetusharjoitteluita valtakunnallisesti, voidaan todeta, että harjoitteluiden osuus tutkinnoissa vaihtelee opettajankoulutuksissa 15 ja 33 opintopisteen välillä. Luokanopettajaopiskelijoille vaihtelua on 18–33 opintopisteen ja varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoilla 15–20 opintopisteen välillä, muutamia lukuja vain nostaakseni esille.

Näin isot vaihteluvälit opetusharjoitteluiden määrissä ovat opettajankoulutuksen yhdenvertaisuuden kannalta ongelma. Lähteekö Raumalta valmistunut luokanopettaja valmiimpana työelämään kuin Joensuusta valmistunut? Valmistuuko Oulusta pedagogiselta osaamiseltaan parempia varhaiskasvatuksen opettajia kuin Jyväskylästä? Valmiutta tai osaamista ei tietenkään mitata pelkillä opetusharjoitteluiden opintopisteillä, mutta asiaa on silti tärkeää tarkastella kriittisesti.

"Jos opetusharjoitteluiden määrää vähennetään nykyisestä, niin tulevilta opettajilta jää pois hyvin tärkeää oppia muun muassa käytännön työskentelyn sosiaalisesta ja vuorovaikutuksellisesta puolesta. Opetustyöstä suuri osa on vuorovaikutusta erilaisten oppijoiden kanssa, ja tätä sosiaalista puolta on hyvin hankalaa oppia pelkästään teoreettisella tasolla yliopistolla." Veera Veikkolainen, varhaiskasvatuksen opiskelija, Jyväskylän yliopisto

SOOLin liittokokouksessa keväälla 2018 jäsenyhdistykset linjasivat, että opetusharjoitteluiden osuus tutkinnosta tulisi olla vähintään 10 prosenttia ja opetusharjoitteluiden määrästä tulisi laatia valtakunnallinen suositus. Tämä on varsin perusteltu linjaus, sillä ilman harjoitteluja opettajankoulutuksen käytännöllisestä puolesta tippuisi iso osa pois. 10 prosenttia on jo itsessään maltillinen linjaus, sillä osassa opettajankoulutusohjelmia opetusharjoitteluiden osuus tutkinnosta on jo nyt enemmän. Tästä syystä valtakunnallinen suositus tulisi laatia sellaiseksi, että yhdenkään opettajankoulutusohjelman harjoitteluiden määrää ei vähennetä.

Opiskelijoiden pitää olla mukana kehittämässä opetusharjoitteluita

Korkeakoulujen opetussuunnitelmien uudistustyö alkaa tänä keväänä. Meidän opeopiskelijoiden on oltava valppaana ja sanottava mielipiteemme ääneen opetusharjoitteluiden merkityksestä opettajankoulutuksessa. Jos me emme pidä puoliamme, kukaan ei sitä meidän puolestammekaan tee. Harjoitteluiden määrän säilyttäminen vähintään nykytasolla on tärkeää pitää keskustelussa, ettei opettajankoulutuksen päättäjillä tule edes ajatusta siitä, että ohjattujen harjoitteluiden määrää pitäisi laskea. Opiskelijoiden pitää olla mukana kehittämässä opetusharjoitteluita osana opettajankoulutusta.

"Opiskelijoilla on erilaista – ja vähintään yhtä arvokasta – tietoa opetusharjoitteluiden sisällöistä ja käytännöistä kuin yliopiston opetushenkilöstölläkin. Opiskelijat tietävät, millaisia oppimiskokemuksia harjoittelut ja niiden käytännöt mahdollistavat ja estävät. Kehittämistyö ilman opiskelijoiden osallistamista on todellisuudesta irrallista haparointia ja voi johtaa jopa oppimismahdollisuuksien köyhtymiseen. Siksi opiskelijoiden näkemykset pitää ottaa vakavasti huomioon opetusharjoitteluiden kehittämisessä - kuten yliopistokoulutuksen kehittämisessä yleensäkin." Sakari Punnonen, varhaiskasvatuksen opettajaopiskelija, Tampereen yliopisto

Opetusharjoittelut ovat onnistuneet silloin, kun ne ovat tarjonneet positiivisia ja kehittäviä oppimiskokemuksia opiskelijalle. Ammattimainen ja kannustava palaute harjoittelun ohjaajalta auttaa opiskelijaa kehittämään omaa toimintaansa jo opetusharjoittelun aikana ja niiden jälkeen.

Opiskelijat haluavat tällä hetkellä sitoutua opettajan ammattiin. Tulevien opettajien sitoutumisasteen vahvistamisen kannalta opetusharjoitteluita tulee edelleen kehittää siinä missä muutakin opettajankoulutusta. Opeopiskelijoiden harjoitteluiden tulevaisuuden visio ja suunta on hyvä määritellä alusta pitäen opiskelijoiden ja korkeakoulujen henkilökunnan yhteistyönä, jotta opiskelijat voisivat entistä vahvemmin kokea opetusharjoittelut positiivisena osana opettajankoulutusta.


Lisää aiheesta

Jaa sivu somessa

Tweet