MAIJU LAURILA
Soolibooli 5/14 pääkirjoitus

Muutama viikko sitten eksyin lukemaan toverieni sosiaaliseen mediaan linkittämää keskustelua iltapäivälehden sivuilla koskien jyväskyläläisten opeopiskelijoiden Openteri-tyttökalenteria. Minua ei suututtanut kalenteri eikä minua suututtanut se, että kyseinen kalenteri suututti jotain toista. Minua suututti keskustelun sävy, jolla toisilleen täysin vieraat ihmiset puhuivat toisilleen. Lisäksi minua suututtivat yleistykset ja oletukset.

Joissakin tilanteissa tuntuu ihmisillä hämärtyvän se tosiasia, että he ovat tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Näin tapahtuu erityisesti netissä, missä on helppo huudella kasvottomasti kohtaamatta keskustelukumppaneitaan todella. Minua on monesti ihmetyttänyt myös tapa, jolla ihmiset arjen tilanteissa puhuvat tuntemattomille ihmisille kaupan kassalla ja muissa arkisissa tilanteissa. Ihmiset saattavat olla epäkohteliaita, hyökkääviä ja jopa törkeitä.

Meidän on usein vaikea ymmärtää erilaiset tavat ja arvot omaavia. Oma tapamme ajatella ja toimia on meille aina se ainoa totuus. Tässä lehdessä puhutaan muun muassa ennakkoluuloista ja odotuksista, joita opettajille asetetaan sekä stereotypioista, joita oletamme tiettyjen alojen opettajaksi opiskelevien edustavan.

Kuitenkin lopulta olemme itse itsemme ainoat oikeutetut arvostelijat. Vapaus on sitä, että voi olla oma itsensä huolimatta toisten mielipiteistä ja siitä, miten meidän oletetaan milloinkin toimivan. Tärkeintä on kohdella muita arvostavasti. Jos näette esimerkiksi minun kävelevän joskus yliopistolla ilman kenkiä, kyse ei ole siitä että ne olisivat hävinneet. Kyse on siitä, että minusta on epämiellyttävää käyttää kenkiä 12 tuntia päivässä enkä aio niitä käyttää sen vuoksi, että muut käyttävät ja pitävät sitä normaalina. Aion näin toimia, vaikka joku minua siksi halveksuisi tai pitäisi outona.

Voimia kaikille syksyn tuiverruksiin ja muistakaa olla oma itsenne!