KEN WAKAUME (suom. Kaisa Leinonen)
Soolibooli 1/14
Koulujärjestelmä on Japanissa samanlainen kuin Suomessakin. Esikoulun jälkeen alakoulu aloitetaan 6–7-vuotiaana. Alakoulu kestää kuusi luokka-astetta. Kouluvuosi alkaa huhtikuussa ja päättyy maaliskuussa. Lukuvuosi on jaettu kolmeen lukukauteen, joiden välillä on muutaman päivän vapaa.
Yläkouluun siirryttäessä suhtautuminen kouluun muuttuu ja oppimisen paineet kasvavat. Yhdeksännellä luokalla oppilaat tekevät pääsykokeet lukioihin. Näihin kokeisiin ladataan suuret odotukset niin vanhempien kuin yhteiskunnan puolesta. Koko Japani kirjaimellisesti pysähtyy tuoksi ajaksi. Kutsumme sitä sodaksi.
Tuloksia odotetaan todella hartaasti ja eliittilukioihin on kova kilpailu. Kokeet lataavat suuret paineet yhdeksäsluokkalaisten harteille, koska kokeista riippuu pitkälti se, millainen tulevaisuus oppilaalla on. Parhaat yksityiset lukiot maksavat todella paljon ja päästäkseen niihin täytyy saada erinomaiset tulokset.
Pänttäystä kellon ympäri
Suurin osa japanilaisista oppilaista käy niin sanottua valmennuskoulua, jossa syvennetään ja kerrataan koulussa opittuja asioita. Valmennuskoulut ovat hyvin suosittuja Japanissa.
Vanhempani laittoivat minut valmennuskouluun kahdeksannella luokalla. Silloin koulupäiväni venyivät melko pitkiksi. Menin aamulla kouluun, jossa oppitunnit kestivät neljään saakka. Sen jälkeen menin valmennuskouluun ja siellä opetus kesti yleensä yhteentoista asti illalla.
Jotkut menevät valmennuskouluun saadakseen tukiopetusta vaikeisiin aineisiin ja jotkut taas ollakseen parhaita. Valmennuskoulussa voi opiskella muun muassa äidinkieltä eli japania, englantia sekä matematiikkaa.
Kouluviikot kestivät maanantaista lauantaihin, joten sunnuntai oli lepopäivä. Molemmista kouluista sai läksyjä, jotka täytyi myös tehdä. Harrastukset jäivät vähemmälle ainakin yhdeksännellä luokalla, kun kaikki aika piti lukea pääsykokeisiin.
Ranking kasaa paineita
Mielestäni suurin ero suomalaiseen kouluun on se, että kotimaassani on hyvin paljon yksityiskouluja. Eliittilukioihin on kova tungos, sillä opinahjo määrittää millaisen arvostuksen sekä ammatin saa itselleen. Sen vuoksi pääsykoe on elintärkeä monelle.
Vanhemmat alkavat säästää lapsensa koulutukseen jo hyvissä ajoin, osa jopa ennen lapsen syntymää. Myös parhaisiin päiväkoteihin ilmoittaudutaan hyvissä ajoin. Suomalainen koulujärjestelmä on tässä suhteessa paljon tasa-arvoisempi, eikä täällä ole yläkoululaisilla yhtä suuria paineita lukioon pääsystä.
Japanilaisessa kulttuurissa arvostus on hyvin tärkeää ja lapsen hyvään kouluun pääseminen nostaa myös vanhempien arvostusta yhteisössä. Joka vuosi pääsykoetulosten tultua julki koulut rankataan. Tämä tuo suuria paineita myös opettajille. Opettajat haluavat, että heidän oppilaansa menestyvät kokeissa hyvin, näin myös opettajan arvostus työyhteisössä sekä vanhempien silmissä kasvaa.
Kulttuurieroissa löytyy
Opettajaa arvostetaan hyvin paljon Japanissa. Heitä puhutellaan kunnioittavasti ja myös kuri on tiukempaa kuin Suomessa. Kuitenkin suomalaisessa yhteiskunnassa opettajiin luotetaan enemmän. Täällä opettajat saavat tehdä itsenäisiä ratkaisuja opettamisen suhteen, kun taas Japanissa opettamiseen liittyy monia sääntöjä. Myös vanhemmat osaavat olla hyvin tietoisia oikeuksista ja voivat pistää opettajan koville.
Koen, että tämä johtuu myös kulttuurisesta erosta. Suomessa ihmiset luottavat toisiinsa helpommin kuin Japanissa. Kuitenkin koulukulttuuri ja yhteiskunnan odotukset opettavat japanilaisille paineiden sietokykyä. Mielestäni on mielenkiintoista, että tutkimusten mukaan suomalaiset oppilaat eivät viihdy koulussa, kun taas japanilaiset oppilaat ovat kertoneet viihtyvänsä hyvin.
Viime aikoina on ehdotettu, että Suomen pitäisi tehdä yliopistokoulutus maksulliseksi EU- sekä ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Ajatus on sekä hyvä että huono.
Ymmärrän suomalaisten huolen siitä, että ilmainen koulutus valuu hukkaan ulkomaille, eikä ulkomaisista opiskelijoista ehkä tule veronmaksajia Suomeen. Toisaalta pitkällä aikavälillä suomalaisen koulutuksen maine voi hälvetä. Pidän siitä, kuinka suvaitseva suomalainen yhteiskunta on kansainvälisyyttä kohtaan.