Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat suomalaisen koulutusjärjestelmän kulmakiviä. Opettajilla on merkittävä vastuu näiden arvojen toteutumisesta arjen opetustilanteissa. Siksi on välttämätöntä, että tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät teemat sisällytetään opettajankoulutukseen entistä vahvemmin ja systemaattisemmin opintosuuntaan katsomatta.
Opettaja on aina myös kasvattaja ja esikuva. Jos hän ei saa koulutuksensa aikana riittäviä valmiuksia tunnistaa syrjiviä rakenteita ja edistää yhdenvertaisuutta, vaarana on, että epätasa-arvoiset käytännöt toistuvat huomaamatta kouluissa.
Jokainen oppilas ansaitsee tulla kohdatuksi arvostavasti ja oikeudenmukaisesti, tämä onnistuu vain, jos opettajilla on riittävästi tietoa ja käytännön keinoja tukea moninaisuutta. On tärkeää, että koulutus huomioi moninaisuuden laajasti. Sukupuolen lisäksi on tarkasteltava myös esimerkiksi etnisyyteen, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sosioekonomiseen taustaan liittyviä kysymyksiä.
Suomen lainsäädäntö, kuten tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki, velvoittavat edistämään yhdenvertaisuutta aktiivisesti. Näiden velvoitteiden toteutuminen koulumaailmassa alkaa opettajankoulutuksesta. Koulutuksen on tarjottava myös konkreettisia harjoituksia, joiden avulla opiskelijat oppivat tunnistamaan syrjintää ja soveltamaan yhdenvertaisuuden edistämisen keinoja käytännössä.
Monissa oppilaitoksissa laaditaan yhdenvertaisuussuunnitelmia, mikä on askel oikeaan suuntaan. Niiden suurin haaste on kuitenkin käytäntöön vieminen. Paperille kirjattu suunnitelma ei vielä muuta arkea, ellei opettajilla ole osaamista ja valmiuksia soveltaa sen periaatteita jokapäiväisessä opetustyössä. Siksi opettajankoulutuksen tulisi antaa välineet siihen, miten suunnitelmien sisältö kytketään luokkahuoneen tilanteisiin, vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa ja koko kouluyhteisön toimintakulttuuriin.
Tulevaisuuden koulutuksen laatu ja oikeudenmukaisuus riippuvat siitä, millaisia valmiuksia annamme opettajille jo heidän koulutuksensa aikana. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät saa olla sivuroolissa, vaan niiden on oltava opettajankoulutuksen keskeinen peruspilari. Vain näin voimme varmistaa, että jokainen tuleva opettaja on valmis rakentamaan koulua, jossa jokaisella lapsella ja nuorella on yhtäläiset mahdollisuudet oppia ja kasvaa.