MIRA LAURINANTTI
Opeopiskelija 2/25

Kirjoittaja oli SOOLin puheenjohtaja kaudella 2024–2025. Kuva: Samu Toivonen.

YLIOPISTOJEN NORMAALIKOULUJEN eNorssi-verkosto täytti tänä keväänä 25 vuotta. Norssit ovat hyvin uniikki osa yleissivistävien opettajien koulutusta ja monille muiden alojen opiskelijoille yllättäväkin toimielin yliopistojen alaisuudessa. Norssiverkosto on kaikessa erityisyydessään myös hyvin pieni yhteisö – normaalikouluissa toimivia opettajia on valtakunnallisesti vain noin 800.

eNorssi järjesti neljännesvuosisatansa kunniaksi kolmepäiväisen juhlaseminaarin Jyväskylän yliopistolla. Verkoston tarkoituksena on kerätä opettajat yhteen ja luoda keskustelualusta, jonka avulla suunnitella edistyksellistä ja maailman parasta opetusta ja opettajankoulutusta.

Seminaarissa tuli hyvin nopeasti selväksi, että norssit hahmottelevat vahvasti tulevaisuutta ja pohtivat samoja muutosvoimia kuin kaikki muutkin: väestörakenteen muutosta, julkisen talouden resurssien riittävyyttä ja opetusalan veto- ja pitovoimaa. 

Monet norssit ovat joutuneet vuoden 2010 jälkeen sulkemaan ovensa, kun opettajankoulutusta on keskitetty suurempiin kasvukeskuksiin esimerkiksi Savonlinnasta ja Kajaanista. Hämeenlinnan normaalikoulu siirtyi opettajankoulutuslaitoksen mukana Tampereelle.

YHTEISENÄ HAASTEENA keskusteluissa nousi esille norssin ja opettajankoulutuslaitoksen välinen tiedonsiirto. Yksi norssien suurimmista ylpeydenaiheista on tutkimukseen perustuva opetus, mikä mahdollistuu yliopistojen ja tutkimuksen välittömällä läheisyydellä. 

Normaalikoulujen tulee tietää, millaista tutkimus- ja kehitystyötä tiedekunnissa tehdään, jotta opetusta osataan kehittää käsi kädessä. Opettajankoulutuslaitoksen on myös ymmärrettävä, mikä on opetuksen käytännön tilanne tänä päivänä esimerkiksi yleisen osaamistason laskun tai kasvavan S2-osaamistarpeen kanssa. Opeopiskelijoita ohjaavien didaktikkojen on oltava kiinni myös kouluarjessa ja osattava yhdistää käytännön arjen realiteetteja tutkittuun tietoon.

OMAT HARJOITTELUNI osuivat merkittävältä osin pandemia-aikaan, mikä vaikutti esimerkiksi mahdollisuuksiin olla läsnä koululla ja luokkahuoneessa. Monet opetustunneista siirtyivät etätoteutukseen tai ulkotunteihin, mikä on jälkikäteen ajateltuna varmasti vaikuttanut saamiini oppeihin ja käsitykseen koulusta, opetuksesta ja kasvatuksesta. 

Norssien merkitys on meille opeopiskelijoille valtava, sillä siellä saamme kokeilla, etsiä omaa opettajuuttamme ja kohdata erilaisia oppilaita ohjaamiseen koulutetun henkilökunnan läsnäollessa ja tukiessa. Saamamme palautteen avulla opimme yhdistämään käytännön taitoa luentosalien sisältöihin aivan eri tavalla, kuin missään muussa yliopistotutkinnon harjoittelussa olisi mahdollista.