PETRA RAHKONEN
Opeopiskelija 1/26
Kysyimme millaista on kasvaa sateenkaariopettajaksi ja miksi se on tärkeää. Kysymykseemme vastanneita yhdisti yksi ajatus: halu olla opettaja, jonka he olisivat itse nuorena tarvinneet. Monelle tämä on ollut selvää jo opintojen alkuvaiheista lähtien ja on vaikuttanut jopa ammatinvalintaan.
Turvallisempi koulu myös itselle
Opettajat kertovat tuovansa sateenkaariteemoja esiin niin oppilaiden, perheiden, opiskelijoiden kuin työyhteisöjenkin keskuudessa, usein tietoisesti, toisinaan vain olemalla avoimesti oma itsensä. Silti osa kuvailee työssään vähemmistöstressiä ja varovaisuutta: pelkoa siitä, että oma identiteetti joutuu kyseenalaistetuksi tai että arjessa tulee vastaan tilanteita, joissa täytyy puolustaa itseään.
Tein päätöksen olla avoimesti oma itseni jo ennen kuin aloitin ekassa työpaikassani. On tärkeää näyttää lapsille, että queer-ihminen voi olla opettaja siinä missä cis heterokin.”
(Peruskoulun aineenopettaja)
Sateenkaariopettajat ry kokoaa yhteen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia opettajia ja opettajaopiskelijoita. Yhdistyksen tavoitteena on lisätä hyvinvointia, vertaistukea ja näkyvyyttä oppilaitoksissa. Sateenkaariopettajat ry:n kaltaiset yhteisöt ovat nousseet keskeisiksi tukiverkoiksi ja ne tarjoavat vertaistukea, mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja kehittää kouluyhteisöjen yhdenvertaisuutta yhdessä.
Näkyvyys ei ole itsestäänselvyys
Moni opettaja kertoo, että oman identiteetin näkyväksi tekeminen luokassa voi tuntua yhtä aikaa voimaannuttavalta ja riskialttiilta. Sateenkaariteemat saatetaan nähdä ”arkaluontoisina”, vaikka kyse on ihan tavallisesta elämästä.
Vaikka on palkitsevaa tuoda esille sateenkaarinäkökulmia, joskus toivoo, ettei jokaista sanaa tarvitsisi varoa. Työyhteisössä tämä aspekti voi saada olon yksinäiseksi.”
(Kotoutumiskoulutuksen opettaja)
Toisaalta juuri opettajan näkyvä sateenkaarimyönteisyys on tutkitusti yksi vaikuttavimmista tavoista lisätä nuorten turvallisuuden tunnetta koulussa. Kun opettaja kertoo olevansa turvallinen aikuinen, oppilaiden kynnys kertoa omista kokemuksistaan madaltuu.
Koulu, jossa kenenkään ei tarvitse jäädä yksin
Moni opettaja kertoo, että sateenkaaritaustalla on ollut selkeä rooli heidän ammatillisessa kasvussaan. Se on lisännyt sensitiivisyyttä ja halua suojella oppilaita, jotka eivät tunne kuuluvansa valtavirtaan.
Minulla on vahva sateenkaariopettajaidentiteetti. Puolustan hanakasti kaikkia vähemmistöjä ja puutun aina rasistisiin, trans- ja homofobisiin puheisiin. Toisaalta joudun miettimään sanomisiani tarkkaan, koska pelkään, että ne joutuvat suurennuslasin alle.”
(Peruskoulun aineenopettaja)
Sateenkaariopettajuus ei ole jotakin poikkeuksellista, se on yksi tapa olla opettaja muiden joukossa. Turvallinen kouluyhteisö hyödyttää kaikkia oppilaita, ei vain vähemmistöihin kuuluvia.
Sateenkaariopettajat kertovat haaveilevansa koulusta, jossa jokainen lapsi ja nuori saa kasvaa ilman pelkoa siitä, että heidän identiteettinsä kyseenalaistetaan. Ja koulusta, jossa opettaja voi olla avoimesti oma itsensä kokematta, että se vaatii ylimääräistä rohkeutta.
Yhteinen viesti on sama: kaikki hyötyvät, kun koulu on turvallinen ja moninaisuus näkyy luonnollisena osana arkea. Sateenkaariopettajat ry:n perustaminen vuonna 2023 oli yksi askel kohti tätä tavoitetta – kohti työyhteisöä, jossa kenenkään ei tarvitse kulkea yksin.
Kasvan opettajaksi, joka ei piiloudu
Opettajankoulutuksessa sateenkaariteemat näkyvät tällä hetkellä vaihtelevasti eri korkeakouluissa. Moni opiskelija kohtaa aiheita lähinnä yksittäisillä kursseilla tai valinnaisissa opinnoissa ja niissäkin vain pienenä osana, jolloin syvällisempi normitietoisuus jää usein opiskelijan oman aktiivisuuden varaan. Siksi monet sateenkaarevat opettajaopiskelijat pohtivat jo opintojen alkuvaiheessa, millaisena ammattilaisena he voivat olla näkyvillä.
Opiskeluaika on suurimmalle osalle paikka etsiä omaa opettajaidentiteettiä. Se antaa tilaa pohtia, miten tuoda moninaisuutta osaksi opetusta ja miten kohdata erilaiset oppijat tasavertaisesti. Samalla harjoittelut ja ensimmäiset työyhteisökokemukset voivat herättää kysymyksiä siitä, miten avoimesti omaa identiteettiä voi ja uskaltaa tuoda esiin.
Olisi siis tärkeää, että opettajankoulutus tarjoaisi enemmän konkreettisia työkaluja sateenkaarinuorten tukemiseen, normikriittiseen opetukseen ja syrjintään puuttumiseen. Yhteinen kokemus on, että tulevat opettajat ovat usein halukkaita oppimaan näistä teemoista, mutta rakenteellista tilaa ja ohjausta kaivataan lisää.