SARAH KÖRKKÖ & OONA EERIKKILÄ
Opeopiskelija 3/25
Varhaiskasvatuksen harjoitteluista tulee usein mieleen vain päiväkodissa tapahtuva työssäoppiminen. Opiskelijat pääsevät havainnoimaan opettajaa työssään sekä kokeilemaan realistisissa olosuhteissa opintojen aikana opittuja asioita. Me kuitenkin suoritimme varhaiskasvatuksen tutkinto-ohjelman kolmannen vuoden päättöharjoittelun Belgiassa, Brysselin Eurooppa-koulussa.
Ryhmä, jossa työskentelimme, oli suomalainen kaksivuotinen esiopetusryhmä. Idea ulkomaan harjoittelusta syntyi, kun heitimme vitsillä, että lähdettäisiinkö ulkomaille palmujen alle pariksi kuukaudeksi ja suoritettaisiin siinä ohessa myös työharjoittelu pakettiin.
Tutkimme aluksi muutamia vaihtoehtoja, josta voisimme hakea harjoittelupaikkaa, mutta into meinasi loppua lyhyeen, kun haasteeksi ilmeni ohjaavan opettajan pätevyys. Varhaiskasvatuksen tutkinto-ohjelman harjoittelun ohjaavalla opettajalla täytyy olla Suomessa suoritetut varhaiskasvatuksen kandidaatin paperit. Useasta paikasta kerrottiin, että he ottaisivat meidät mielellään harjoitteluun, mutta sopivaa paikkaa ei meinannut löytyä, sillä useat ohjaajaehdokkaat olivat koulutukseltaan esimerkiksi luokanopettajia.
Harjoittelupaikkaa hakiessa täytyy opiskelijalla olla omaa mielenkiintoa ja aitoa intoa, koska harjoittelupaikka täytyy etsiä itse. Hakuprosessissa haastavaa oli eri kielellä kommunikointi sähköpostin välityksellä. Välillä sähköpostiviesteissä tuli väärinymmärryksiä ja vastauksia sai usein odottaa pitkään. Myös ylipäänsä kontaktien sekä mahdollisten harjoittelupaikkojen etsiminen oli haastavaa, mutta toisaalta myös kiinnostavaa, koska tutustuimme useisiin erilaisiin kohteisiin sekä etsimme niistä tietoa.
Viimein nappasi – harjoittelupaikka löytyi
Oona Eerikkilän kummitädin lapset olivat käyneet muutamia vuosia sitten Brysselin Eurooppa-koulua, ja hän vinkkasi meille, että voisimme olla yhteydessä sinne. Lähetimme sähköpostia useaan osoitteeseen, ja onneksemme yksi osui oikeaan ja saimme yhteyden tulevaan harjoittelunohjaajaamme Brysselissä.
Kun harjoittelupaikka vahvistui Eurooppa-koulun puolelta, täytyi se vielä hyväksyttää yliopiston osalta. Keräsimme harjoittelunohjaajan sekä koulun rehtorin yhteystiedot sekä koulun tiedot yhteen ja lähetimme ne työssäoppimisjakson vastuuopettajalle. Kun vastuuopettaja hyväksyi harjoittelupaikan, lähdimme laatimaan harjoittelusopimusta. Sopimus piti myös olla allekirjoitettu kaikkien osapuolten toimesta eli meidän, yliopiston sekä Brysselin Eurooppa-koulun rehtorin ja ohjaavan opettajamme.
Opiskelijoita kannustetaan ulkomaan harjoitteluun
Kun ilmaisimme mielenkiintomme ulkomaan harjoittelua kohtaan, saimme positiivista rohkaisua niin ystäviltä kuin yliopiston henkilökunnalta. Opiskelijoita rohkaistaan opiskelemaan ja suorittamaan harjoitteluita ulkomaille erilaisten rahoitusten avulla. Myös tahot, kuten Erasmus sekä meidän kohdallamme UniOulu rohkaisevat opiskelijoita hakemaan harjoitteluun.
Meidän kohdallamme tilanne oli se, että emme voineet hakea Erasmus+-tukea, sillä harjoittelupaikkamme Brysselin Eurooppa-koulu on niin kutsuttu ”Eurooppa-elin”. Erasmus+ on myös Eurooppa-elin, joten he eivät voi maksaa harjoittelutukea niin sanotusti ”omaan pussiin”. Selvitimme, että voimme kuitenkin hakea Oulun yliopiston tarjoamaa UniOulu International Traineeship -apurahaa.
Facebookin vuokrausilmoitukset olivat usein huijauksia.
Apurahan hakeminen oli yksinkertainen prosessi ja kaikki sen suhteen sujui ongelmitta. Apurahasta 80 prosenttia maksettiin meille ennen työssäoppimisjakson alkamista ja loput 20 prosenttia harjoittelun jälkeen, kun olimme raportoineet harjoittelusta tarvittavat asiat. Apurahan suuruus määräytyy kohdemaan sekä harjoittelujakson pituuden mukaan.
Muutamme hetkeksi ulkomaille – Mitä nyt?
Kun paperit oli allekirjoitettu ja vahvistui, että lähdemme Belgiaan, täytyi seuraavaksi varata lennot ja löytää asunto. Asunnon löytäminen oli haastavaa, sillä emme tienneet, mistä päin kaupunkia asunto kannattaisi vuokrata. Asuntojen hintahaarukka majoituksemme ajalle vaihteli myös suuresti.
Etsimme asuntoa esimerkiksi Facebookista, Airbnb:stä, Booking.comista sekä muilta vastaavilta sivustoilta. Löysimme loppujen lopuksi kalustetun ja siistin asunnon noin seitsemän kilometrin päästä harjoittelupaikastamme. Vuokrasimme asunnon Booking.com:in kautta.
Brysselissä on erittäin hyvät kulkuyhteydet julkisilla, joten seitsemän kilometrin matka meni ripeästi. Asuntoa etsiessämme kävi ilmi, että etenkin Facebookin vuokrausilmoitukset olivat usein huijauksia. Kannattaa siis olla varautunut siihenkin ja tarkastella ilmoituksia kriittisesti.
Kun asunto oli löytynyt, alkoi valmistautuminen reissuun lähtöön. Tutkimme asuinaluetta, jossa tulisimme asumaan, selvittelimme kulkuyhteyksiä harjoittelupaikalle, valmistauduimme pakkausurakkaan ja aloimme valmistautua hyvästelemään ystävät sekä muut läheiset.
Selvittelimme myös Belgian elinkustannuksia, kieltä sekä kulttuuria. Belgiassa puhutaan pääkielenä ranskaa, mutta pärjäsimme pääosin englannin kielellä. Välillä kohtasimme kielimuureja, mutta niistäkin selvisimme.
Brysselissä asuville turistit ja maahanmuuttajat ovat tuttu näky, joten paikalliset olivat tottuneet siihen, etteivät kaikki osaa kommunikoida ranskan kielellä. Englantia puhuivat yleensä hieman korkeammin koulutetut ihmiset ja esimerkiksi harjoittelukoulullamme pystyimme kommunikoimaan työkavereidemme kanssa englanniksi.
Belgiassa asuminen ja harjoittelu
Aluksi käytimme paljon aikaa oman asuinalueemme Ixellesin tutkimiseen. Tutustuimme ympäristöön ja siellä liikkumiseen. Alkuun tuntui melkein mahdottomalta oppia liikkumaan niin suuressa kaupungissa. Tutustuimme myös Brysseliin ja vuokrasimme auton, jolla tutkimme Brysselin laitamia ja pääsimme ajelemaan kauemmas maaseudulle.
Lapsiryhmä, jossa olimme harjoittelussa, oli suomenkielinen ja lapset olivat suomalaisia. Niinpä juhlimme lapsiryhmässä esimerkiksi pääsiäistä suomalaiseen tapaa, luokka oli hyvin suomalaisen esikoululuokan mukainen ja opetus oli Opetushallituksen mukaista. Koulussa oli käytössä Eurooppa-koulujen oma opetussuunnitelma, mutta esimerkiksi esikoulukirjat olivat suomalaisia ja Suomen opetussuunnitelman mukaisia.
Ikimuistoisia kokemuksia <3
Harjoittelujakson jälkeen olemme pohtineet, kuinka onnekkaita olimme, että saimme mahdollisuuden toteuttaa harjoittelun ulkomailla. Olemme myös kiitollisia siitä, kuinka hyvä tuuri meillä kävi harjoittelupaikan ja varsinkin ohjaavan opettajamme kanssa, ja kuinka ikimuistoisia asioita saimme kokea harjoittelujakson aikana.
Työssäoppimisjakso oli ammatillisesti sekä henkilökohtaisesti kasvattava ja maailmankuvaa avartava kokemus. Pääsimme tutustumaan uudenlaiseen kulttuuriin ja näimme erilaisia tapoja toteuttaa kasvatus- ja opetustyötä. Saimme mahdollisuuden viedä Eurooppa-kouluun myös pienen osan omaa osaamistamme ja ammattitaitoamme.
Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista harjoittelujakson aikana oli päästä toteuttamaan lasten kanssa teknisen työn projekti, koska Eurooppa-koulun opetussuunnitelmaan ei kuulunut juurikaan taito- ja taideaineita. Teknisen työn projektin toteuttaminen oli siis uusi ja arvokas kokemus niin meille opiskelijoille kuin lapsillekin.
Rohkaisemme ja kannustamme jokaista suorittamaan harjoittelun ulkomailla, jos vain vähänkin kiinnostaa! Toivomme, että kokemuksemme jakaminen innostaisi ja herättäisi kiinnostusta muissa opiskelijoissa.
Opeopiskelijan printtilehti on hiilineutraali painotuote. Sataprosenttisesti hiilineutraali painotuote saadaan, kun päästöjä vähennetään tuotannon jokaisessa vaiheessa. Jäljelle jäävät päästöt on kompensoitu Verified Carbon Standard (VCS) -sertifioidun ilmastoprojektin kautta täysimääräisesti. Kokonaisuutta valvoo puolueeton kolmas osapuoli.