RIKU ORAS
Opeopiskelija 4/25
HERÄÄN AAMULLA ja siirryn viivyttelemättä ahtaan opiskelijayksiön toiseen nurkkaan ruokapöydän ääreen. Avaan tietokoneen ja alan katsomaan aamun ensimmäistä luentotallennetta nopeutettuna, sillä fyysisiä luentoja ei enää järjestetä ja minulla on kiire suorittaa kaikki rästiin jääneet opinnot. Kun olen pikakelannut tallenteen läpi, vastailen tekoälyn avulla luentoa koskeviin monivalintakysymyksiin ja tämän jälkeen jatkan suoraan seuraavan tallenteen pariin.
Iltapäivästä laitan VR-lasit päähäni ja aloitan kolmannen vuoden opetusharjoittelun, jonka teemana on haastavat vuorovaikutustilanteet ja erilaisten oppijoiden kohtaaminen. Siirryn silmänräpäytyksellä harjoittelemaan opettamista ihmisiä muistuttavien tekoälyavatarien kanssa ja tunnin päätteeksi AI-harjoitteluohjaaja antaa palautteen onnistumisestani.
TEKNOLOGIAN JA tekoälyn uhkista sekä mahdollisuuksista luodaan jatkuvasti erilaisia tulevaisuuskuvia, jotka vaihtelevat utopistisista ihannemaailmoista aina maailmanloppua lähenteleviin dystopioihin. Tämän tekstin kahdesta ensimmäisestä kappaleesta löytyy varmasti joillekin opettajaopiskelijoille tuttuja elementtejä, mutta toivottavasti kenenkään opetusharjoitteluita ei ole vielä täysin siirretty päiväkodeista, kouluista ja oppilaitoksista virtuaalisiin todellisuuksiin.
Erilaisia tekoälyä käsitteleviä tutkimuksia tehdään kuitenkin koko ajan myös opettajankoulutuksen parissa ja muun muassa Ruotsissa Thomas Nygren kollegoineen on tutkinut simulaatioon perustuvien opetustilanteiden sekä tekoälyyn pohjautuvan harjoittelupalautteen mahdollisuuksia opettajaopinnoissa. Tutkimuksessa opeopiskelijat käsittelivät muun muassa poliittisesti kontroversiaaleja aiheita oppilaita simuloivien tekoälyavatarien kanssa ja lopulta opeopiskelijat saivat tekoälyn luomaa palautetta opetustilanteesta.
KYSEISEN TUTKIMUKSEN tarkoituksena oli vertailla tekoälypalautteen ja ihmisasiantuntijoiden palautteiden välisiä eroja. Tulosten perusteella opettajankoulutuksen asiantuntijat voittivat tässä tapauksessa tekoälyn, sillä he pystyivät antamaan monipuolisempaa ja laadukkaampaa palautetta opeopiskelijoille. Tekoälyn luomassa palautteessa oli kuitenkin paljon yhdenmukaisuuksia asiantuntijoiden palautteen kanssa ja tutkijat pitivät tekoälyn antamaa palautetta lupauksia herättävänä.
Tämä tutkimus on vain yksi esimerkki tekoälyn hyödyntämisestä opettajankoulutuksessa, mutta se on osaltaan osoitus siitä, että kokeilemisen ja tutkimisen arvoisia esimerkkejä tekoälyn hyödyntämisestä opeopiskelijoiden näkökulmasta on jo olemassa. Dystopioiden ja utopioiden värittämästä tekoälykeskustelusta on siirryttävä tutkimukseen keskittyvään diskurssiin matkalla kohti uutta ja uljaampaa opettajankoulutusta.