MINNA KÖRKKÖ, ANNIINA KETTUNEN, MINNA UITTO & SONJA LUTOVAC
Opeopiskelija 4/26
”Me haluttaisiin keskittyä opettamiseen.” Luokanopettajaksi opiskelevien kertomuksissa opettaja on yhtä aikaa kävelevä Wikipedia, ongelmasta toiseen pomppiva superpallo, kaiken negatiivisuuden vastaanottava roskakori ja koulupäivän tapahtumat dokumentoiva sihteeri. Silti työn ytimessä on halu kuunnella, auttaa ja kohdata oppilaat sekä olla heille turvallinen aikuinen. ´
Mutta onko siihen aidosti aikaa joka päivä? Miten työssä jaksaa ilman työuupumusta, ja miten opettajankoulutus valmistaa opiskelijoita opettajan työn realiteetteihin? Tarkastelimme tutkimuksessamme opettajaksi opiskelevien näkemyksiä opettajan työstä, opettajan työhön liittyvistä suhteista ja opettajankoulutuksen merkityksestä tulevan työn kannalta.
Tutkimuksemme tulosten mukaan opettajaksi opiskelevat pitivät opettajankoulutusta keskeisenä opettajaidentiteetin kehittymiselle ja arvostivat erityisesti kollegiaalisuutta, keskusteluja, vertaistukea ja harjoittelujaksoja. Samanaikaisesti opettajaksi opiskelevat saattoivat myös kokea, ettei opettajankoulutus ole valmistanut heitä riittävästi opettajan työhön, esimerkiksi erilaisten oppijoiden opettamiseen ja vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Opettajaksi opiskelevat tulevat opettajankoulutukseen vahvojen mielikuvien kanssa. Mielikuviin kuuluu käsityksiä hyvästä opettajasta. Käsitykset ovat usein tiedostamattomia ennen opettajankoulutusta, ja muovautuvat omien koulu- ja opettajakokemusten kautta.
Jotkut opettajaksi opiskelevat voivat kuitenkin kokea näiden idealististen mielikuvien särkymistä ja pettymystä opettajan työtä kohtaan jo opettajankoulutuksessa. Tähän pettymykseen voi yhdistyä kyynisyyden tunteita sekä omaan hyvinvointiin ja yleisesti opettajien hyvinvointiin liittyviä huolia. Omien ihanteiden särkymisen ja pettymyksen seurauksena osa opettajaksi opiskelevista voi epäillä opettajan ammatin mielekkyyttä.
Alanvaihdon merkit näkyvillä jo koulutuksen aikana
”Kyllä musta tuntuu, että se idealistinen ajatus, mikä oli kun aloitti opettajaopintoja siitä, että vitsi ihanaa, mä voin olla jollekin lapselle turvallinen aikuinen ja kaikki oppilaat rakastaa mua, niin se unelma on kyllä laitettu matalaksi.”
Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että opettajien työuupumuksen ja alanvaihdon merkit voivat olla näkyvissä jo opettajien peruskoulutuksen aikana. Opettajaksi opiskelevat tiedostavat opettajan työn vaatimukset ja yhteiskunnalliset odotukset, mikä voimistaa huolta omasta selviytymisestä opettajan työssä.
Opettajaksi opiskelevien näkemykset on syytä huomioida opettajankoulutuksen kehittämistyössä.
Tulokset opettajaksi opiskelevien kokemista emotionaalisista ja opettajana kasvuun liittyvistä jännitteistä eivät sinänsä ole uusia. Myös aiempi tutkimus on tuonut aihetta esiin. On myös syytä huomioida, että opettajaksi kasvuun liittyy jännitteitä, eikä polku eettisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeään ammattiin ole suoraviivainen.
Uutta näkökulmaa tutkimuksemme tuo liittämällä aiheen opettajien alanvaihtoa koskevaan kansainväliseen keskusteluun ja laajemmin opettajaksi opiskelevien hyvinvointiin sekä tuomalla nämä kysymykset suomalaiseen kontekstiin. Vaikka alanvaihdon haasteet eivät vielä näy vahvoina Suomessa, aiheesta käyty kansainvälinen tieteellinen keskustelu ja tämän tutkimuksen tulokset nostavat esiin huolenaiheita.
Tukea työn kompleksisuuden käsittelyyn
Tutkimuksemme myötä haastamme opettajankoulutuksen toimijat varmistamaan, että opettajankoulutus vastaa työelämän vaatimuksia ja tukee tulevia opettajia työn kompleksisuudessa. Opettajaksi opiskelevien näkemykset on syytä huomioida opettajankoulutuksen kehittämistyössä.
Opettajankoulutuksessa tarvitaan enemmän tilaa opettajan työn haasteiden sekä opiskelijoiden rakentumassa olevan opettajaidentiteetin ja työn todellisuuden välisten jännitteiden käsittelylle.
Opettajankoulutuksen tehtävä on tarjota opettajaksi opiskeleville niin teoreettista kuin käytännöllistäkin tietoa hankalien kokemusten ja tunteiden käsittelyyn. Näemme kuitenkin, että erityisesti opettajan työn moniulotteisen, ennalta-arvaamattoman ja kompleksisen luonteen käsittelyyn tarvitaan lisää tutkimukseen pohjautuvaa tietoa ja tukea sekä käytännön strategioita.
Tämä opettajankoulutuksen tuki voi myös mahdollistaa opettajaksi opiskelevien omien idealististen mielikuvien kriittisen tarkastelun sekä ymmärryksen siitä, että yksittäisen opettajan valinnat ja toiminta ovat osa monimutkaista ja laajempaa kasvatuksen kenttää ja rakenteita.
Pidämme merkityksellisenä myös sitä, että opettajankoulutuksessa on tilaa tuoda esiin omia epävarmuuksia opettajan ammattiin ja sen valintaan liittyen sekä myös pohtia vaihtoehtoisia urapolkuja. Tämän avulla voitaisiin vähentää opettajaksi opiskelevien tarpeettomia itsesyytöksiä ja epävarmuutta alanvalinnan suhteen.
Teksti pohjautuu tieteellisessä lehdessä julkaistuun vertaisarvioituun artikkeliin: Körkkö, M., Kettunen, A., Lutovac, S., & Uitto, M. (2025). Expectations, disillusionment and wishes: pre-service teachers’ collective sense-making of teacher education given the current nature of the teaching profession.