VIRVE VALTONEN
Opeopiskelija 1/26
Oppilailla on oikeus käydä koulua ja oppia turvallisessa oppimisympäristössä. Turvallisuus on katsottu edellytykseksi sille, että Suomen perustuslailla säännelty perusoikeus perusopetukseen (16 §) toteutuu. Koska koulunkäynti on oppivelvollisille pakollista, on rehtorilla ja opettajilla korostunut vastuu siitä, että oppilaiden oikeudet toteutuvat. Myös opettajilla ja muulla koulun henkilökunnalla on oikeus turvallisiin työoloihin.
Perusopetuslailla säännellään koulun kurinpitokeinoista. Kurinpitosäännöksiä on 2000-luvulla muutettu useampaan kertaan. Viimeisin muutos astui voimaan elokuussa, ja se liittyi kännyköiden kieltoon oppitunneilla sekä siihen, missä järjestyksessä eri keinot mainitaan laissa. Muutosten myötä keinojen määrä on kaksinkertaistunut ja kurinpitoa sääntelevien pykälien määrä lakitekstissä on moninkertaistunut.
Väitöstutkimuksessani olen perannut, minkälaiseksi kokonaisuudeksi kurinpito on muodostunut lain perusteella. Tarkastelen sitä, miten eri keinot liittyvät toisiinsa, mutta myös sitä, miten kurinpidon sääntely kokonaisuudessaan suhteutuu koulun arkiympäristöön.
Kouluarjen yleisistä puitteista tulisi perusopetuslaissa säätää tarkemmin
Jotta opettajat voivat turvata oppilaiden oikeudet käytännössä, on lailla säänneltävä opettajien tehtävistä ja kouluarjen puitteista siten, että ne tukevat opettajia työssään.
Kurinpitokeinojen tarkoituksena on turvata koulun oppimisympäristön työrauha ja turvallisuus, mutta vasta ihan viimesijaisena keinona. Ensisijaisesti työrauha ja turvallisuus on turvattava muilla keinoilla luokan ryhmäyttämisestä ja työtapojen mukauttamisesta erilaisiin palkintojärjestelmiin. Näitä keinoja ei mainita perusopetuslaissa, koska ne ovat sellaista koulun tavanomaista kasvatusta, josta ei tarvitse lain tasolla säännellä.
Lain sääntely kouluarjen puitteista vaikuttaa kouluarjessa tarpeeseen käyttää kurinpitokeinoja. Tällä hetkellä sääntely esimerkiksi oppilasryhmän koosta tai opettajien määrästä koulussa on löyhää.
Kurinpitokeinojen määrä on kaksinkertaistunut
ja pykälien määrä moninkertaistunut.
Vaikka oppimisen tuen uudistuksen yhteydessä muokattiin oppilasmäärää eri tuen saajien osalta, voidaan lain perusteella tästä myös poiketa. Mikäli kouluarjessa huomataan, että työrauha ja turvallisuus vaarantuvat sen takia, että oppilasryhmä on liian suuri, ei laissa ole sääntelyä esimerkiksi siitä, että ryhmän kokoa tulisi muuttaa kesken lukuvuoden.
Lisäksi opettajien tehtävät eivät ole lain tasolta todennettavissa. Opettajat eivät solmi työsopimusta kunnan kanssa, vaan virkaehtosopimuksen. Virkaehtosopimus tarkoittaa sitä, että opettajien työtehtävät tulevat suoraan laista ja sen nojalla annetuista määräyksistä, kuten opetussuunnitelman perusteista. Tämä taas edellyttää, että näistä asiakirjoista työtehtävien tulisi käydä ilmi selkeästi. Ainakaan perusopetuslain tasolla tämä ei toteudu.
Opettajien näkökulmasta oppilasryhmän koon ja työtehtävien epäselvä sääntely vaarantaa heidän oikeusturvansa. Työnantajana kunnan tehtävä on turvata opettajien työturvallisuus ja työolot. Mikäli opettajan keinot työrauhan ja turvallisuuden turvaamisen eivät riitä esimerkiksi liian suuren oppilasryhmän takia, on opettajan hankala tämän hetkiseen sääntelyyn nojaten vedota työnantajaansa esimerkiksi ryhmän pienentämiseksi.
Pistemäiset uudistukset herättävät uusia epäselvyyksiä
Kun siirrytään kurinpitokeinojen sääntelyyn, muuttuvat lakikirjaukset hyvin tarkoiksi ja täsmällisiksi. Koska kurinpitokeinoilla puututaan voimakkaallakin tavalla oppilaan oikeuksiin, on niistä on säänneltävä lain tasolla ja täsmällisesti.
Opettajilta kurinpitokeinoja vaativat tilanteet ja keinojen käyttö edellyttää osaamista toimia lainmukaisella tavalla. Oppilaiden näkökulmasta kurinpitokeinot ovat väline turvata heidän oikeutensa opetukseen ja turvallisuuteen, mutta samaan aikaan myös kurinpidon kohteena olevan oppilaan oikeudet tulee tilanteessa turvata.
Kurinpitokeinot voidaan tutkimukseni mukaan jakaa tilannesidonnaisiin turvaamiskeinoihin, muihin tilannesidonnaisiin keinoihin ja yleisiin kurinpitokeinoihin. Jaottelu ei täysin käy ilmi nykyisestä perusopetuslaista, vaikkakin uusin lakimuutos selkeytti aiempaa jaottelua.
Turvaamiskeinoilla voidaan puuttua aina tiettyyn tilanteeseen, kuten opetuksen häirintään tai oppilaan äkilliseen turvallisuutta vaarantavaan käyttäytymiseen. Turvaamiskeinoja ovat tilasta poistaminen, opetuksen epääminen ja näihin liittyvä voimakeinojen käyttö sekä oppilaan tavaroiden tarkastus ja haltuunotto sekä haltuunottoon liittyvä voimakeinojen käyttö.
Jos oppilas poistetaan luokasta tai häneltä evätään opetus, hänen osallistumistaan perusopetukseen rajataan. Jos taas oppilaan poistamiseksi tai tavaran haltuunottamiseksi on käytettävä voimakeinoja, puututaan oppilaan koskemattomuuteen. Nämä ovat Suomen perustuslain tasolla säänneltyjä perusoikeuksia, ja niihin puuttuminen edellyttää aina lain tasoista sääntelyä.
Lisäksi keinojen käyttöön liittyy erityisiä lailla säänneltyjä edellytyksiä, esimerkiksi voimakeinojen käytössä oppilasta kohdellaan kunnioittavasti, voimakeinot suhteutetaan oppilaan vastarinnan voimakkuuteen ja huolehditaan rehtorin tai toisen opettajan läsnäolosta.
Yleiset kurinpitokeinot eivät ole vain jotakin tilannetta varten, vaan niitä voidaan hyödyntää laajemmin oppilaan epäasialliseen käyttäytymiseen puuttumiseksi. Ensisijaisena kurinpitokeinona on kasvatuskeskustelu, jota seuraa ankaruusjärjestyksessä jälki-istunto, kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen.
Määräaikaista erottamista lukuunottamatta keinoilla ei rajoiteta oppilaan perusoikeuksia, mutta rangaistuksen kaltaisina seuraamuksina niistä on säänneltävä lailla.
Opettaja voi näistä kurinpitokeinoista määrätä oppilaan vain kasvatuskeskusteluun ja jälki-istuntoon. Kasvatuskeskustelu on ensisijainen keino, sillä sen avulla voidaan laajemminkin selvittää oppilaan tilanne sekä havaita mahdollisia tuen tarpeita. Perusopetuslailla säännellään tarkemmin keinojen käytöstä, esimerkiksi jälki-istunto voi kestää maksimissaan kaksi tuntia ja sen aikana voidaan teetättää tehtäviä.
Muut tilannesidonnaiset keinot ovat kotitehtävien teettäminen sekä siistimisvelvollisuus. Opettaja voi jättää oppilaan koulupäivän jälkeen tekemään tekemättömät kotitehtävät tai velvoittaa oppilaan siistimään likaamansa koulun omaisuuden tai tilan. Perusopetuslailla säännellään tarkemmin esimerkiksi siitä, kauanko kotitehtävien tekeminen tai siistiminen voi kestää.
Tutkimuksessani kyseenalaistan näiden keinojen lakiin perustumisen, sillä tulkintani mukaan ne ovat koulun tavanomaisia kasvatuskeinoja. Niiden avulla ei puututa oppilaan perusoikeuksiin, vaikkakin keinot koulupäivän jälkeen rajaavat oppilaan vapaa-aikaa. Tästä syystä sääntelyn tulisi keskittyä siihen, miten rehtori tai opettaja voi velvoittaa oppilaan jäämään koululle koulupäivän jälkeen koulun tavanomaisen kasvatuksen tarkoituksessa.
Miksi kännyköiden keräämisestä piti säätää lailla, mutta ulkovaatteet voidaan velvoittaa jättämään käytävälle ilman lakikirjausta?
Laajemminkin olisi keskusteltava siitä, missä menevät koulun tavanomaisen kasvatuksen ja lainsäätelyä edellyttävän kurinpidon väliset rajat. Elokuussa voimaantullut laintasoinen mobiililaitekielto on tästä hyvä esimerkki. Vaikka nyt opettajien ei tarvitse enää pohtia, voidaanko laitteet kerätä koulupäivän tai oppitunnin aluksi vai ei, tutkimukseni perusteella mobiililaitekielto ei olisi tarvinnut lain tasoista sääntelyä.
Mobiililaitekielto on esimerkki siitä, miten perusopetuslakia on uudistettu pistemäisesti paikaten yksittäisiä lain kohtia. Pistemäiset lisäykset herättävät kuitenkin jatkuvasti uusia epäselvyyksiä. Esimerkiksi miksi kännyköiden keräämisestä piti säätää lailla, mutta ulkovaatteet voidaan velvoittaa jättämään käytävälle ilman lakikirjausta?
Pistemäisten uudistusten sijaan tulisi tunnistaa, mitkä asiat kuuluvat koulun kasvatukseen ja mitkä vaativat lainsäädäntöä ja uudistaa perusopetuslaki kokonaisuudessaan tältä pohjalta.
Lainsäädännön oletukset eivät aina vastaa koulun arkea
Kun kurinpitoon liittyvää lainsäädäntöä on muutettu, on lainvalmisteluasiakirjoissa perusteltu muutoksia. Näistä peusteluista avautuu ristiriitaisia oletuksia koulun arkiympäristöä kohtaan.
Kurinpitokeinoja saavat käyttää vain rehtori ja opettajat riippumatta siitä, onko heillä osaaminen keinojen turvalliseen käyttöön. Tilannetta perustellaan opettajien viranhaltijuudella sekä siihen liittyvällä korkeakoulutuksella. Toisaalta opettajan sijainen voi toimia myös ilman koulutusta, sillä opettajalle ei ole minimipätevyysvaatimuksia. Kouluttamaton sijainen saa käyttää kurinpitokeinoja, kun taas lupaa ei ole muilla koulun aikuisilla, vaikka heillä olisi osaaminen keinojen turvalliseen käyttöön. Voimassa oleva tilanne ei turvaa oppilaiden tai koulun aikuisten turvallisuutta, ja sääntelyä tulisi tältä osin muuttaa.
Perusteluissa kurinpitokeinojen käyttöön suhtaudutaan kaikissa tilanteissa huomioita herättävän pidättyvästi. Vaikka uusia kurinpitokeinoja perustellaan muiden kouluyhteisön jäsenten oikeuksien turvaamisella, korostetaan pidättyvyyttä nimenomaan kurinpidon kohteena olevan oppilaan suojelulla.
Kouluarjessa tämä aiheuttaa tilanteen, jossa opettajan on korostuneen pidättyvästi oltava puuttumatta opetusta häiritsevän tai turvallisuutta vaarantavan oppilaan perusoikeuksiin samaan aikaan, kun hänellä on korostunut vastuu turvata kaikkien oppilaiden perusoikeudet.
Perusteluista avautuu oletus koulusta, jossa aikaa on rajattomasti. Esimerkiksi se, että toinen opettaja kutsutaan paikalle tai oppilaan siirretään muualle, vie oppituntien aikana suhteellisen paljon aikaa. Perusteluista hahmottuu koulu, jossa oppilaita on yksi ja opettajia useampi helposti saatavilla eri tilanteisiin paikalle.
Koulussa tilanne on kuitenkin päinvastainen: Opettaja on lähtökohtaisesti yksin oppilaiden kanssa, ja kurinpidollista tilannetta seuraa keskimäärin parisenkymmentä muuta oppilasta. Emme myöskään voi olettaa, että nämä oppilaat vain istuvat passiivisina, vaan he voivat häiritä opetusta samaan aikaan.
Kurinpidon kokonaisuudessa oppilaan poistaminen luokasta, vaikka vain viideksi minuutiksi, tunnistetaan perusopetuksen perusoikeuden rajoittamiseksi, mutta tilanteita, joissa kurinpidollisten keinojen käyttöön kuluvan ajan kautta rajoitetaan kaikkien muiden oikeutta perusopetukseen, ei tunnisteta.
Tutkimukseni perusteella perusopetuslaki tarvitsee kokonaisuudistusta, jossa tunnistetaan kouluarjen puitteet ja turvataan opettajien aidot mahdollisuudet turvata oppilaiden oikeudet.
Mitä kurinpidon kokonaisuus edellyttää opettajilta?
Tutkimukseni kuva kurinpidon kokonaisuudesta korostaa ensinnäkin sitä, että opettajien on hyvä huolehtia omasta osaamisestaan kurinpitokeinojen käyttöön. Esimerkiksi Opetushallituksen tai Aluehallintovirastojen webinaarien ja koulutusten lisäksi koulun henkilökunnan kesken tulisi sopia käytännöistä eri tilanteiden varalle, ja myös harjoitella näissä toimimista. Myös oppilaiden kanssa tulisi käydä läpi, millaisia keinoja on, ja minkälaisesta käyttäytymisestä kurinpitokeinoihin voidaan turvautua.
Kuntien on lain mukaan seurattava kurinpitokeinojen käyttöä, ja kohdistettava resursseja myös tämän tiedon pohjalta. Opettajan on hyvä olla tietoinen siitä, miten kunta hyödyntää saatua tietoa ja miten opettajana voi vaikuttaa esimerkiksi koulun resursseja koskeviin päätöksiin.
Virve Valtosen väitöskirja Kurinpidon sääntely perusopetuksessa. Oikeustieteellinen tutkimus perusopetuslain mukaisesta kurinpidosta koulun toimintaympäristössä oppilaan perusoikeuksien rajoittamisen näkökulmasta tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa keväällä 2025.