CLAUDIA GONZALEZ
Opeopiskelija 4/26
Yliopiston aloittamisen jännäilyyn liittyy pohdintaa siitä, pärjääkö opinnoissa, saako kavereita ja miten niihin ihmisiin, jotka eivät ole omassa demoryhmässä oikein tutustuu? Ahdistavaa mennä ruokalassa vieraiden ihmisten pöytään ja vaikka myös tapahtumat ahdistavat, niin uuden harrastuksen aloittaminen vieraassa opiskelukaupungissa tuntuu ehkä vähän yliampuvalta.
Joku voisi väittää, että tyypillinen tapa on kuulla syyskokouksen vieno kutsu ja hakeutua sen kutsusta ehdolle järjestöön ja mukaan päästyään valita itselleen tapahtumatiimi. Haravoidessani itselleni mahdollisimman monipuolista kuvaa järjestäjistä tuli sekin esille, että eräs rekryttiin baarin vessassa ja epävirallisten lähteiden mukaan kaverit sekä baarien vessat ovatkin toimineet monelle hyvänä alustana lupauksille, joista ei ole voinut enää perääntyä aamulla.
Sen lisäksi, että tapahtumat ovat olennainen osa opiskelijakulttuuria ne mahdollistavat muihin opiskelijoihin tutustumisen. Mutta mitä kaikkea tämä vaatii? Mitä näistä saa irti?
Onko tämän koko haastattelun tarkoitus sekä kiittää tekijöitä että rohkaista uusia lähtemään mukaan? Syyskokouskutsuja on toivottavasti tätä lukiessasi mainostettu kaikilla mahdollisilla kanavilla. Ole rohkeasti rohkea ja lähde mukaan järjestämään tapahtumia. Yhdessä on kaikkien mukaan kivempaa tehdä hommia.
Mukaan lähdetään yllättävistä syistä
Moni haastateltava kertoo lähteneensä mukaan järjestötoimintaan halusta tavata uusia ihmisiä.
Sofia Saari kertoo ottaneensa jo ensimmäisenä opiskelupäivänään selvää, kuinka järjestötoimintaan pääsee mukaan. Kirsi Lahtinen taas kaipasi opintojen rinnalle muuta tekemistä, ja ystävät houkuttelivat mukaan. Santeri Liljaa motivoi mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin sekä vaikuttaa kampuksen yhteisöllisyyteen. Vilma Nevalainen kertoo tulleensa rekrytoiduksi mukaan baarin vessassa.
Tapahtumat eivät synny itsestään
Ulospäin opiskelijatapahtuma näyttää usein yksinkertaiselta: varataan tila, myydään liput ja juhlat voivat alkaa.
Todellisuudessa tapahtuman takana on pitkä lista asioita, jotka täytyy hoitaa. Haastatteluissa toistuvat samat sanat: aikataulutus, budjetointi, mainonta, turvallisuus, luvat, sponsorit, yhteistyökumppanit ja työnjako.
Viljami Vartiainen muistuttaa, että tapahtumajärjestäjä joutuu huomioimaan esimerkiksi yhdenvertaisuus- ja ympäristöasiat, talouden sekä yhteistyön muiden toimijoiden kanssa. Sofia Saaren mukaan erityisen tärkeää on hyvissä ajoin tehty suunnittelu ja viestintä. Mainonnan aikataulutus, materiaalien tilaaminen sekä käytännön järjestelyt vaativat paljon ennakointia. Santeri Lilja nostaa esiin yhden asian ylitse muiden:
– Kannattaa varata aikaa.
Erityisesti suuret tapahtumat opettavat, että valmistelut on aloitettava riittävän ajoissa.
Miksi tätä kaikkea tehdään?
Yllättävää kyllä, yksikään haastateltavista ei puhunut ensimmäisenä ansioluettelosta, verkostoista tai hyödyistä työelämässä. Lähes kaikki vastasivat tekevänsä hommia ihmisten vuoksi.
Viljami Vartiainen sanoo motivoituvansa siitä, että näkee opiskelijoiden nauttivan tapahtumista. Sofia Saarta motivoi positiivinen palaute ja yhdessä tekeminen. Iida Oksanen kuvaa motivaatiokseen onnistuneita pirskeitä ja kanssaopiskelijoiden riemua. Vilma Nevalaisen mukaan parasta on päästä toimimaan kavereiden kanssa, tuntea kuuluvansa johonkin porukkaan ja tekemään yhdessä
Monen vastauksissa toistuu sama havainto: paras hetki on se, kun näkee tapahtuman toimivan ja osallistujien viihtyvän.
– Se että pitää hyvää ilmapiiriä, kun on järjestämässä, eikä ala tiuskimaan niin se välittyy muille, jos itsellä on hyvä meininki päällä, toteaa Santeri Lilja.
Tapahtumien järjestäminen ei tarkoita samaa asiaa kaikille
Santeri Lilja kertoo nauttivansa erityisesti esiintyjien hankkimisesta ja tapahtumien teknisestä toteutuksesta. Plaseerausten suunnittelu taas ei olisi hänen juttunsa. Sofia Saaresta parasta on, kun saa keksiä erilaisia visuaalisia rekvisiittoja sekä tehdä asioita onnellisuutta tuovien tapahtumien eteen.
Kuormittaako tapahtumien järjestäminen?
Yllättävän moni vastaa tähän kysymykseen, ettei järjestäminen kuormita juurikaan. Syyksi mainitaan toimiva tiimi. Kun vastuut jakautuvat useille ihmisille, yksittäisen henkilön taakka pysyy kohtuullisena.
Haastateltavat korostavat myös sitä, että apua saa aina pyytää. Aada Kauralan mukaan järjestämisessä parasta on hänen oikea kätensä, eli Viveka.
– Sen kanssa mikään ei tunnu mahdottomalta ja saadaan asiat sujumaan!
Iida Oksanen kiteyttää järjestämisen kuormittavuuden osuvasti:
– Välillä 0 %, välillä 90 %.
Kiireisiä hetkiä tulee, mutta niiden vastapainona ovat onnistuneet tapahtumat sekä yhteinen tekeminen.
Mitä järjestötoiminta lopulta antaa?
Haastateltavat listaavat oppineensa muun muassa budjetointia, aikatauluttamista, markkinointia, projektinhallintaa, yhteistyötaitoja, kokouskäytäntöjä sekä vastuun jakamista.
Mutta vastauksista välittyy, että tärkeimmät asiat ovat ystävät, yhteisöllisyys ja tuntemus siitä, että kuuluu porukkaan.
Aada Kaurala kuvailee käsityön opettajaksi opiskelevien TK-Killan hallitusta omaksi ”sikaperheekseen”. Kirsi Lahtinen puolestaan kertoo järjestötoiminnan tuoneen elämään ystäviä, kokemuksia ja taitoja vuosiksi eteenpäin.
Lähde mukaan, vaikka et olisi aivan varma
Allekirjoittanut itse oli mukana järjestämässä SOOLin Talvipäiviä 2026 ja olihan se aikamoinen vuosi.
Moni haastatelluista lähti mukaan ilman aiempaa kokemusta. Joku rekrytoitiin kaverin toimesta, toinen haki itse uteliaisuuttaan. Harva tiesi etukäteen, mitä kaikkea järjestötoiminta sisältää. Nyt he ovat niitä ihmisiä, joiden ansiosta kampuksella järjestetään sitsit, approt, vuosijuhlat ja monet muut tapahtumat ja kerran elämässä Talvipäivät.
Aada Kauralan mukaan kannattaa todellakin lähtee järjestötoimintaan.
– Sieltä saa ihania kamuja ja muistoja! Tapahtumien järjestämiseen kannattaa lähtee, jos on luova ja toimelias, ja vaikkei oliskaan.
Viljami kehottaa hakemaan järjestöihin, jos kiinnostaa lisätoiminta opintojen ohella.
– Järjestötoiminnassa saa ystäviä, kokemuksia ja ikuisia muistoja.
Syyskokousten aika on nyt ja ehkäpä olisi sinun aika hakea aine- tai harrastejärjestön hallitukseen?