AINO SOUKKALA
Opeopiskelija 2/26 pääkirjoitus
KESÄ LÄHESTYY uhkaavaa tahtia, mutta niin lähestyy myöskin valmistuvien opettajien kesänaikainen työttömyys. Opettajille ei tyypillisesti ole tarjolla oman alan töitä kesäisin, sillä monilla koulutusasteilla on loma-ajat ja yksiköt ovat kiinni vähintään heinäkuun ajan. Valitettavasti kesäajan työttömyys ei kuitenkaan ole pelkästään valmistuvien opettajien ongelma, vaan se on ongelma myöskin jo pidempään työelämässä olleilla.
Määräaikaiset työsuhteet merkitään usein toimintakaudeksi kerrallaan, elokuusta toukokuun loppuun. Tämä tarkoittaa, että opettajien työsuhteet keskeytyvät kesän ajaksi, jolloin he eivät saa tietenkään palkkaakaan kesän ajalta. Valmistuneen opettajan saattaa olla hankala saada ainakaan heti työuran alussa vakituista virkaa, mikä johtaa siihen, että opettajien on pakko hakea määräaikaisiin työsuhteisiin.
ONGELMANA MÄÄRÄAIKAISISSA työsuhteissa on se, että ne asettavat opettajat työpaikalla epätasa-arvoiseen asemaan. Kaikki opettajat tekevät samaa työtä koko toimintakauden, mutta vain osa työntekijöistä saa palkan myöskin kesän ajalta. Tämä saattaa heikentää opettajien omaa työmotivaatiota sekä yksikön yhteishenkeä merkittävästi.
On täysin ymmärrettävää, että määräaikaisista opettajista tuntuu epäreilulta. He tekevät täysin samaa työtä samalla palkalla koko toimintakauden läpi, mutta sitten osa saakin myös kesäkuukausilta palkkaa ja osa ei.
Onneksi osassa kunnista ja yksiköistä on ajateltu myös opettajien kesäajan toimeentuloa ja määräaikaisuus on merkattu päättymään vasta juuri ennen seuraavan toimintakauden alkua. Tällöin opettaja saa palkkaa myöskin kesän ajalta ja opettajan toimeentulo on turvattu.
Vakituista virkaa saattaa olla nykyään haastavaa saada monien tekijöiden, kuten syntyvyyden laskun sekä monien yksiköiden lopettamisuhkien vuoksi.
TOISAALTA TIEDÄN monen opettajan pitävän määräaikaisten työsuhteiden tuomista eduista. Opettaja voi tällöin hakea omaa paikkaansa kokeillen monessa eri yksikössä toimimista.
Olen myös tavannut opettajia, jotka tykkäävät toimia määräaikaisena aina yhden toimintakauden ajan, sillä he kaipaavat vaihtelua työelämään. Vakinainen työpaikka on kuitenkin aina työyhteisöltään sitova, velvoittava sekä tietyllä tapaa tasainen.
Määräaikaisuudet saattavat siis olla samaan aikaan sekä uhka että mahdollisuus, mutta näin kesää vasten uhka määräaikaisten työsuhteiden aiheuttamasta kesäajan toimeentulon heikkenemisestä on todellinen.