Opeopiskelija 2/20 pakina

Sinne huoneeseen kokoontuivat sivistystoimenjohtaja Jörn Liiderinen, rehtori Stuart Riraktikkala sekä sivistyslautakunnan jäsenet Annariikka-Helena Thompsonen ja Urho Mällinen. Tarkoitus oli selvä. Tämä työryhmä suorittaisi tänään vapautuneeseen aineenopettajan virkaan hakeneiden haastatteluja.

Samalla kun työryhmä tutustui saapuneisiin hakemuksiin tarkemmin, nauttivat he toimistosihteerin huoneeseen tuomia virvokkeita. Mällinen otti viinirypäleitä.

– Laiharilla, laiharilla, hän sanoi ja nauroi tyrä rytkyen.

– Niin se minäkin, sanoi rehtori, ja otti kampaviinerin.

– Ai että, ihasteli virvokkeita Thompsonen.

Työryhmä kävi vakain ottein työhönsä. Paperit kiersivät. Mällinen nosti lasit otsalleen, Liiderinen haroi partaansa. Riraktikkala köhi kämmeneensä.

– No, onhan tässä kuitenkin, Thompsonen sanoi.

– Aivan. Yksi pätevä hakija on löytänyt meidänkin kuntaan, Liiderinen totesi.

– Tulee maantieto ja biologia opetettua, Riraktikkala pohti.

– Kutsutaanpa hakija sisään, Mällinen sanoi ja siirtyi avaamaan ovea.

Ja niin jännittynyt ja ainokainen hakijamme siirtyi arvovaltaisen raadin haastateltavaksi. Kätensä hikosivat. Sydän jyskytti.

– Kiitos hakemuksestasi. Kuinkas sinä meille päädyit hakemaan? Mällinen kysyi.

– No, olen täältä kotoisin, hakija sanoi.

– Harrastatko kalastusta? Meillä on kalaisat vedet, Riraktikkala sanoi.

– Ai että täällä on kaunis luonto, vai senhän sinä toki tiesitkin, Thompsonen jatkoi.

– En kalasta. Luonto on täällä ihan ok, hakija sanoi.

– Ei se mitään. Ja luonto nyt on mitä on, Mällinen jatkoi.

– Meillä on hyvät liikuntapaikat, Riraktikkala totesi.

– En liiku kuin pakon edestä, hakija vastasi.

– Liikunta onkin yliarvostettua, Mällinen nauroi.

– Mitä ajattelet, noin laajasti, nuorisosta? Thompsonen kysyi.

– Nuorissa on tulevaisuus. Joskus heissä on sitten menneisyyskin, hakija vastasi arvoituksellisesti.

– Aivan, aivan. Hyvin sanottu, Riraktikkala sanoi.

– Oletko kunnollinen roolimalli? Onko sinulla ollut joskus viikset? Mällinen kyseli.

– En roolimallista tiedä. Mallintöitä kyllä tein nuorempana. Teiniviikset oli, mutta ei sen koommin, hakija vastasi.

– Hyvä. Viikset herättävät epäluottamusta, Mällinen sanoi.

– Me olemme savuton työpaikka. Tupakoitteko? Nuuskaatteko? Hä? Liiderinen puuttui keskusteluun.

– Joskus kännissä kessuttelen. Ja joskus hermo käryää, hakija vastasi.

– Hermo käryää savuttomalla työpaikalla. On teillä ainakin huumorintajua, Mällinen nauroi.

– Kyllä. Kyllä. Paikka on teidän, Riraktikkala nousi kättelemään ja onnittelemaan hakijaa.