Opeopiskelija 3/25 pakina
Jo eläköitynyt, mutta sijaisuutta lukuvuoden hoitanut, vanhempi lehtori Elias Jekoweh lähti koulun kevätjuhlasta siinä uskossa, että ei enää palaisi. Suunnitelmissaan oli kaikkea muuta. Jekoweh ajatteli maalaisromantiikkaa ja vanhan kotitalonsa kunnostamista, kesämökkinsä läheisyydessä. Talvella Jekoweh oli opiskellut hirsirakentamisen alkeita ja perinnekohteiden saneerausta paikallisessa kansalaisopistossa. Yhden vanhanaikaisen heinäladon hän oli jo rakentanut.
– Kyllä tässä kelpaisi Suomi-filmin suutelokohtauksia filmata. Ai että. Oli se vaan. Niin viatonta, arastelevaa, mutta kaunista… Jekoweh sanaili itsekseen.
Mutta kuinka ollakaan, sateinen ja kylmä alkukesä masensi Jekowehia. Rakentamisesta ei tullut oikein mitään, kiinteistöt olivat huonokuntoisempia kuin alun perin oli näyttänyt. Sirkkeli hajosi, halkomakone hajosi, tuvan katossa oli vuoto savupiipun juuressa…
Ja siihen saumaan tuli puhelu.
– Tulisitko syksyllä jatkamaan sijaisuutta, rehtori kysyi.
Vastoinkäymisten lannistama Jekoweh lupasi harkita itsensäkin yllättäen. Kun rakennustyömaalla töissä ollut apumieskin sairastui, Jekoweh sai tarpeekseen.
– Olkoon p*****e tupa saneeraamatta. Katon korjuutan, sitten joutaa odottaa…
Ja niin Jekoweh aloitti jälleen kerran tunnollisen valmistautumisen tulevaan lukukauteen. Erityistä huomiota hän päätti kiinnittää fyysiseen jaksamiseensa. Teoreettinen tietopohjansa oli vähintäänkin kunnossa.
Ja sitten juuttui käristyskupoli Jekowehinkin ylle. Ainoaksi kelvolliseksi lajiksi osoittautui vesijuoksu mökkirannasta. Vaimonsa oli sitä koko talven harrastanut paikallisessa uimahallissa. Jekoweh laittoi järveen poijut kääntöpaikan merkiksi ja ehdotti vaimolleen:
– Vesijuostaan kilpaa. Kaksi kierrosta on kilometri.
Ja niin alkoivat kisat. Vaimollaan oli soljuva, hyvä tekniikka. Jekoweh sai aikaan hirveän pärskeen, mutta tehon kanssa oli niin ja näin. Ja kuinka ollakaan, vaimo voitti. Jekoweh heitti vesijuoksuvyön terassin nurkkaan ja sadatteli oikein huolella.
– Paska laji, hän totesi lopuksi.
Kun miehensä oli rauhoittunut, esitti rouva Jekoweh, että he aloittaisivat vesijuoksun tekniikkaopinnot. Vaimo lupasi toimia kouluttajana. Jekoweh suostui pitkin tekohampain.
Ja niin, että syyslukukauden alkaessa Jekoweh oli tikissä ja voitti vesijuoksukisan vaimonsa kanssa. Tosin saattoi olla, että vaimonsa ei vetänyt ihan täysillä…. Mene ja tiedä.
Opeopiskelijan printtilehti on hiilineutraali painotuote. Sataprosenttisesti hiilineutraali painotuote saadaan, kun päästöjä vähennetään tuotannon jokaisessa vaiheessa. Jäljelle jäävät päästöt on kompensoitu Verified Carbon Standard (VCS) -sertifioidun ilmastoprojektin kautta täysimääräisesti. Kokonaisuutta valvoo puolueeton kolmas osapuoli.