Opeopiskelija 1/26
Ainejärjestö Opossumi ry:n mukaan Jessika Koivisto-Kajaan on tehnyt kampuksellaan timanttista edunvalvontatyötä ja tuonut edunvalvontaa läpinäkyvämmäksi jäsenistölle. Lisäksi hän on ollut muovaamassa opiskeluyhteisöään kaikille opo-opiskelijoille turvallisemmaksi ja ollut mukana parantamassa yhteisöllisyyttä myös poikkitieteellisesti.
Jessica Koivisto-Kajaan, mitä ajattelit kuullessasi valinnastasi Vuoden opeopiskelijaksi 2025? Tiesitkö olleesi ehdolla?
– En tiennyt olleeni ehdolla ja tästä syystä valinta tuli täysin puun takaa. Olin sanaton, häkeltynyt ja epäuskoinen. Hämmentynytkin, sillä en olisi koskaan uskonut tai arvannut, että minua ehdotetaan Vuoden opeopiskelijaksi – saatikka, että tulen valituksi.
Miten tulit hakeutuneeksi ohjauksen opintoihin?
– Olen aikuisopiskelija ja kouluttaudun nyt toiseen ammattiin. Ollessani vuosikymmen sitten lukiossa haaveilin erityisopettajan ammatista ja hainkin jo tuolloin yliopistoon lukemaan erityispedagogiikkaa. En kuitenkaan kokenut olevani valmis opettajan ammattiin vielä tuolloin, minkä vuoksi jätin lopulta menemättä soveltuvuuskokeisiin. Hakeuduin ammattikorkeakouluun ja olenkin aiemmalta ammatiltani sosionomi (AMK).
– Sosionomina työskentelin lähes kahdeksan vuotta lastensuojelussa, pääasiassa sijaishuollossa erityisyksiköissä ja vaativan tason lastensuojeluyksiköissä. Sairastuin työuupumukseen ja lopulta eettisen stressin uuvuttamana sekä moraalisista syistä hakeuduin pois sosiaalialalta. Ajatukseni oli, että hengähdän muun alan työtehtävissä ja pohdin, mitä todella haluan tehdä isona. Olin päättänyt, että mihinkään ihmisläheiseen ammattiin en enää koskaan hakeudu.
– Pohdin paljon ammatteja sekä koulutusaloja ja kävin läpi pohdinnat historiasta biologiaan, energia- ja ympäristötekniikkaan, mutta lopulta päädyin aiemman haaveammattini alkulähteille eli erityispedagogiikkaan. Totesin, että miksi lopulta tekisin muuta kuin sitä, mitä osaan ja osaamiseni liittyy nimenomaan ihmisten, erityisesti lasten ja nuorten kanssa olemiseen.
Ohjauksen opinnot ovat loistava sekoitus pedagogiikkaa, sosiaalitieteitä, sosiologiaa ja psykologiaa.
– Käydessäni läpi opealoja löysin ohjauksen ja tiesin heti, että ohjauksen opinnoissa on kaikki, mitä haluan: ohjauksen opinnot tarjoavat laajat mahdollisuudet työskennellä niin lasten, nuorten, kuin aikuisten kanssa, ne tarjoavat näköalan muuttuvaan yhteiskuntaamme sekä rohkean, kriittisen suhtautumisen niin koulutuksen kuin kasvatuksen kenttään.
– Ennen kaikkea ohjauksen opinnoissa minua kiehtoi toivon näkökulma; ihmisten auttaminen ja tukeminen epävarmuuden keskellä sekä monipuoliset työllistymismahdollisuudet. Ohjauksen opinnot ovat mielestäni loistava sekoitus pedagogiikkaa, sosiaalitieteitä, sosiologiaa ja psykologiaa.
Miten opinnot Itä-Suomen yliopistossa ovat sujuneet? Missä mättää, mikä on toiminut hyvin?
– Opinnot ovat sujuneet loistavasti! Olin onnekas ja ehdin opiskella kaksi ensimmäistä vuotta aikuiskoulutustuen turvin, mikä mahdollisti sen, että pystyin keskittymään täysillä pelkästään opintoihin. Koen olevani täysin oikeassa paikassa täysin oikeaan aikaan ja olenkin ärsyttävyyteen saakka innostunut sekä motivoitunut opinnoista.
– Koen, että aiempi työhistoriani sosiaalialalla sekä aiemmat opintoni ovat antaneet loistavat lähtökohdat ohjauksen opintoihin, minkä vuoksi opiskelu on tuntunut helpolta. Olen saanut opiskella omaan tahtiini ja opinnoissa on sopivassa suhteessa lähi- ja etäopintoja.
– Yliopistomme henkilökunta ja erityisesti ohjauksen henkilökunta on helposti lähestyttävää, ammattitaitoista ja äärimmäisen työlleen omistautunutta, mikä näkyy heidän tavassaan kohdata meidät opiskelijat ja rakentaa opintojaksot. Olemme jatkuvassa dialogissa ohjauksen henkilökunnan kanssa ja opiskelijoiden näkökulmia arvostetaan.
– Ihan ensimmäisenä päivänä yliopistossa henkilökuntamme painotti, ettemme tule koulutukseen vain opiskelijoiksi, vaan tulemme osaksi kollegiaalisuutta; että henkilökuntamme näkee meidät nuorempina kollegoina, jolloin tietty valta-asetelma opiskelijoiden ja opettajien välillä purettiin heti. Koen, että tämä kollegiaalisuus näkyy kaikessa tekemisessä koulutuksessamme ja itse ainakin koen opiskelijana olevani tärkeä ja mielipiteeni tulee kuulluksi.
Henkilökuntamme näkee meidät nuorempina kollegoina.
– Toki yliopisto instituutiona on vanha ja perinteikäs, jolloin se tarkoittaa tietyissä asioissa hidasta muutosta ja vastustusta. Se ei varsinaisesti tarkoita sitä, että mikään mättäisi, vaan ennemmin sitä, että muutosta tietyillä saroilla on vaikeampi saada aikaan.
– Tiedän, että yleisesti opealoilla jatkuvassa keskustelussa on harjoitteluihin liittyvät teemat. Tämä ei kosketa ohjauksen opintoja, sillä me saamme tehdä harjoittelut joustavasti siellä, missä haluamme, eikä meidän harjoittelut ole sidottu norsseihin. Vaikka itsekin olin mukana OPS-työryhmissä opetussuunnitelmien päivittyessä koin, että opiskelijoiden näkemyksiä oli jossain asioissa vaikea saada läpi.
Opossumi ry:n mukaan olet onnistunut tuomaan ainejärjestön edunvalvontaa läpinäkyvämmäksi jäsenistölle. Kerro millä tavoin, ja miten olet siinä omasta mielestäsi onnistunut?
– Toimiessani edunvalvojan pestissä koin tärkeäksi, että edunvalvonta on myös jotakin konkreettista, joka näkyy, eikä vain jotakin, mitä on olemassa, mutta kukaan ei tiedä miten siitä hyötyä.
– Edunvalvonnasta ryhdyttiin tekemään konkreettisesti näkyvää: teimme edunvalvonnan prosessikaaviot, joihin kuvattiin selkeästi ja eksplisiittisesti mitä edunvalvonta Opossumissa on. Kaavioon kuvattiin yleisimmät edunvalvonnan tehtävät ja miten asiat etenevät, kun edunvalvontaan otetaan yhteyttä. Nämä ovat konkreettinen, jäsenistölle näkyvissä oleva asia esimerkiksi Opossumin nettisivuilla ja somessa.
– Prosessikaavioiden tavoitteena oli tehdä selkeämmäksi se, millaisia konkreettisia keinoja edunvalvonnalla on viedä opiskelijoiden asioita eteenpäin. Samalla luotiin raameja edunvalvonnalle. Sovimme ja teimme julkiseksi esimerkiksi sen, että yhteydenottoon vastataan tietyn ajan kuluessa (Opossumilla kymmenen päivää) ja edunvalvonnan esittelyyn panostettiin: joka vuosi uusien fuksien saapuessa edunvalvojat käyvät esittäytymässä ja itse esittelemässä edunvalvontaa sekä siihen liittyviä teemoja. Näin sekä asiat, että ihmiset edunvalvonnan takana tulevat tutuiksi.
Edunvalvonnasta oli tullut jotakin tutumpaa, helposti lähestyttävämpää ja sillä nähtiin olevan merkitystä.
– Lisäksi yhteistyössä muun Opossumin hallituksen ja ohjauksen henkilökunnan kanssa lanseerattiin niin kutsutut Huolihetket, alkuun vain fukseille, mutta sittemmin niitä on lähdetty laajentamaan muillekin vuosikursseilla. Huolihetket ovat konkreettinen hetki, jossa on tavattavissa edunvalvojat ja henkilökunnasta yleensä koulutussuunnittelija sekä kyseisen vuosikurssin HOPS-ohjaaja. Pääpaino on vastata vuosikurssilaisia pohdituttaviin kysymyksiin, mutta myös vertaistuellinen keskustelu opiskeluun, jaksamiseen, hyvinvointiin ja opiskelijan elämään liittyvissä asioissa.
– Ja no, koen onnistuneeni varsin hyvin, sillä nähdäkseni nämä toimet ovat juurtuneet Opossumin edunvalvontaan ja toisaalta edunvalvonta on tullut tutuksi jäsenistölle. Konkreettisesti tämä näkyi omilla kausillani yhteydenottojen määrän lisääntymisenä. Toki yhteydenottojen lisääntyminen edunvalvontaan voi kertoa myös huolestuttavaa tarinaa siitä, ettei asiat suju toivotulla tavalla, mutta itse näin sen ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että edunvalvonnasta oli tehty ja tullut jotakin tutumpaa, helposti lähestyttävämpää ja sillä nähtiin olevan merkitystä.
Olet ollut kehittämässä yhteisöllisyyttä kampuksellanne myös poikkitieteellisesti. Mitä siihen on sisältynyt?
– Opealat Joensuussa ovat kautta aikain tehneet läheistä yhteistyötä monessa asiassa, mutta kuplautuminen omiin aloihin on aina tapahtunut helposti, mikä on toisaalta luonnollista. Sen lisäksi, mitä teimme edunvalvonnan läpinäkyvyyden lisäämiseksi, teimme paljon yhteistyötä myös muiden opealojen edunvalvonnan kanssa. Tämä tarkoitti esimerkiksi opealojen edunvalvojien yhteisen whatsapp-ryhmän perustamista, jossa tiedotettiin toisiamme ja käytiin keskusteluja yleisesti opealoihin liittyvissä kysymyksissä.
– Vedimme yhtä köyttä useammissa asioissa ja tavoitteenamme oli yhdistää voimamme tietyissä kysymyksissä niin, että pääsimme porukalla esimerkiksi dekaanin juttusille. Näin kaikkia huolestuttavat asiat eivät jääneet vain yhden ainejärjestön tai opealan eteenpäin vietäväksi, vaan saimme enemmän asioita aikaan ja tulimme paremmin kuulluksi isompana ryhmänä.
– Tämän myötä tapahtui näkemykseni mukaan luonnollista yhteisöllisyyden rakentumista myös poikkitieteellisesti; samat asiat olivat kaikille yhteisiä. ja kenenkään ei tarvinnut jäädä yksin esimerkiksi harjoitteluihin liittyvien epäkohtien kanssa.
Millainen on hyvä opinto- ja uraohjaaja?
– Hyvä opinto- ja uraohjaaja on kanssakulkija, joka etsii yhdessä ohjattavan kanssa pohtien ja oivaltaen ohjattavan omaa elämänpolkua ja -suuntaa. Hyvä opinto- ja uraohjaaja uskaltaa olla keskeneräinen, heittäytyä ei-tietämisen tilaan ja pysyä mukana muuttuvassa maailmassa, hyödyntää tutkimusperustaisuutta, on empaattinen, lämmin ja läsnäoleva. Hän osaa ja uskaltaa pitää keskiössä ohjattavan oman toimijuuden ja osallisuuden sekä sen vahvistamisen.
– Hyvä opinto- ja uraohjaaja uskaltaa myös olla ohjattavan puolella. Se tarkoittaa ohjauksen institutionaalisen roolin tunnistamista ja kriittistä suhtautumista yhteiskuntaan sekä yhteiskunnasta kumpuavan ohjauksen tarpeen kyseenalaistamista.
– Hyvä opinto- ja uraohjaaja kuuntelee ja antaa tilaa ohjattavan omalle asiantuntijuudelle, tunnistaa oman valta-asemansa sekä tunnistaa ohjauksen poliittisuuden. Hyvä opinto- ja uraohjaaja myös tunnistaa oman rajallisuutensa ja uskaltaa olla armollinen itseään kohtaan maailmassa, joka vaatii jatkuvasti kaikilta vain enemmän ja enemmän.
