Meritta Pyykkönen on jyväskyläläinen laulun- ja musiikinopettaja sekä laulaja.

Olen 30-vuotias jyväskyläläinen opettaja (FM). Olen opiskellut elämäni aikana ylioppilastutkinnon lisäksi koulunkäynninohjaajaksi, luokanopettajaksi, musiikin aineenopettajaksi sekä laulunopettajaksi. Työkokemusta löytyy kaikista näistä hienoista ammateista yli kymmenen vuoden ajalta.

Tällä hetkellä työskentelen taiteen perusopetuksen laulunopettajana ammattiopisto Gradiassa Jyväskylän Suomalaisella musiikkikampuksella. Olen myös tuttu tyyppi Jyväskylän lapsikuoropiireistä joko kuoronjohtajan tai laulujen sovittajan tehtävistä. Töiden ohessa teen sävellysjuttuja, laulajan töitä erilaisissa kokoonpanoissa sekä ylläpidän @merittalaulut-instagramtiliä.

Harrastukset auttoivat ponnistelemaan myös koulussa

Omat hyvät ja mieleenpainuvat opekokemukset koskevat aina sellaisia hetkiä ja tilanteita, joissa minut on kohdattu yksilönä, Merittana. Olen oppinut aina normista poikkeavalla tavalla ja usein koulutaipaleellani olen huomannut, että se on aiheuttanut hankaluuksia.

Minun on odotettu muuntautuvan tietynlaiseksi oppilaaksi, mikä on tuntunut mahdottomalta tehtävältä. Hyvät opettajat ovat antaneet minun olla oma itseni, tukeneet minua ja yrittäneet löytää erilaisia tapoja opettaa. Minun ei ole annettu ajatella, että olisin vääränlainen tai että minussa olisi jotain vikaa.

Hyvissä opekohtaamisissa olen saanut positiivista vahvistusta itsestäni. Koin oppimisvaikeuksista kärsivänä teini-ikäisenä valtavasti huonommuuden kokemuksia koulussa. Koulupäivän jälkeen minut kohtasivat musiikkiharrastusten musiikkikasvattajat ja he kertoivat minun osaavan paljon. Harjoitteluani arvostettiin ja sain toteuttaa itseäni minulle luonnollisella tavalla. Harrastukset ja siellä kohtaamani opettajat auttoivat minua myös ponnistelemaan koulussa. Minussa oli oltava jotain hyvää, älykästä ja kelpoa.

Olin kouluaineista aina hyvä musiikissa ja kohtaamiseni musiikinopettajieni kanssa ovat kaikki olleet mieleenpainuvia ja tärkeitä. Yksi merkittävimmistä opekohtaamisistani on kuitenkin ollut aineessa, missä olin todella pahasti jäljessä.

Matematiikan opettajani lukiossa on ikuisesti mielessäni, sillä hän jaksoi vastata aina jokaiseen kysymykseeni. Hän kertoi, että minun on pitänyt osata tosi paljon kun sain kokeesta kutosen. En ymmärtänyt tunneilla paljoakaan, joten hän jäi kanssani välituntisin selittämään asioita minulle sopivalla tyylillä. Hänestä olen ottanut paljon mallia omaan opetukseeni – kaikki voi ja jokaisella on oikeus oppia lähtötasosta huolimatta.

Omat tärkeimmät hetkeni opettajana liittyvätkin juuri tähän teemaan. Mikään ei herkistä tai saa karvoja niin vahvasti pystyyn kuin se ilo ja palo oppilaan silmissä, kun joku uskoo häneen. Se hetki, kun epävarmuus omasta tekemisestä vaihtuu uskoksi omaan osaamiseen. Se hetki, kun pelko yrittämisestä muuttuu uusien tavoitteiden keksimiseksi. Se hetki, kun pieni askel olikin maailman suurin ja se kaikki tapahtui, koska oli joku joka uskoi sen tapahtuvan. Opettaja.

Aitoa läsnäoloa ei löydä Googlesta

Mikä merkitys on opettajilla maailmassa, jossa kaiken tiedon voi löytää napin painalluksella? Ihmisten kohtaamista ja aitoa läsnäoloa ei löydä Googlesta. Ihminen tarvitsee ihmistä. Me tarvitsemme pedagogiikkaan koulutettuja ihmisiä lasten, nuorten ja aikuisten rinnalle heidän elämänsä aikana. Oppiminen vaatii muutakin kuin teoriatiedon. Tarvitsemme minäpystyvyyttä, tukea ja kannustamista.

Joskus kun emme usko itseemme, tarvitsemme jonkun toisen joka uskoo. Perhettä emme voi valita, mutta taitavat ja koulutetut opettajat pitävät huolen, että jokaisen ihmisen elämässä on joku läsnäoleva aikuinen. Joku, joka on kiinnostunut mitä sinulle kuuluu ja miten sinä voit.

Kun siirryin musiikkiluokalle 9-vuotiaana, pääsin itseäni valtavasti innostavan opettajan opetukseen. Koulu sujui kuin siivillä ja tuntui, että heikkouteni oppimisessa osattiin kääntää vahvuuksiksi. En kokenut olevani huono, vaan sain kovasti positiivista vahvistusta. Tiesin, että haluan olla jollekin tuo opettaja. Kouluvaikeudet myöhemmin vahvistivat kohdallani sitä, että myös minunlaiset oppijat ansaitsevat ja tarvitsevat tukea ja jonkun täytyy nähdä myös heissä hyvää.

Kun aloitin kasvatustieteen opinnot avoimessa yliopistossa, huomasin olevani tuhottoman kiinnostunut pedagogiikasta. Se yhdistettynä ikuiseen rakkauteeni musiikkiin ja laulamiseen on vienyt minut tähän uskomattoman hienoon tilanteeseen, missä saan opettaa päivittäin hienoja oppilaita, inspiroitua musiikista heidän kanssaan yhdessä ja olla ylipäätään pieni osa heidän matkaansa täällä.