JAAKKO SARMOLA
Soolibooli 3/14

Vuonna 2001 minusta tuli opettaja. Se oli monella tapaa hämmentävää, sillä vuotta aiemmin olin ollut opiskelija-aktiivi ja graduntekijä, eikä opettajan pedagogisia opintojakaan ollut vielä tehty minkään vertaa. Opintojeni alussa en ollut pitänyt opettajuutta edes mitenkään erityisen tavoiteltavana.

Viimeisen opiskeluvuoteni aluksi vakuutin itselleni, että valmistuminen on oikeasti edessä, ja ammattikin on tarjolla. Kuin vahvistaakseni tavoitettani liityin SOOLiin ja maksoin elämäni ensimmäisen kerran OAJ:n jäsenmaksun. SOOL-aktiivi en kyllä millään tavalla ollut. Sen sijaan pääsin toteuttamaan itseäni ylioppilaskunnassa, mutta kaikesta huolimatta sain opintoni valmiiksi. Vappuna 2001 luulinkin riisuneeni haalarini viimeisen kerran.

Ensimmäinen työpaikka pian valmistumisen jälkeen tuntui – niin kuin arvata sopii – huikealta. Kokonaisen vuoden ajan saisin toteuttaa käytännössä kaikkea juuri oppimaani. No, eihän se arki ollut ihan sellaista kuin opetusharjoittelussa olin ymmärtänyt. Totta puhuen ero oli huima. Eniten yllätyin kaikesta siitä työstä, josta auskuvuonna ei ollut puhuttu vahingossakaan. Ohjaavia opettajiani muistan vain hyvällä, aineenopettajaopintojen rakennetta en.

Kuten kuuluisa Siperia, myös työ itsessään opetti. Vähitellen opin olemaan tekemättä aivan kaikkea, minkä olisin voinut tehdä. Ymmärsin, että opettajalla täytyy olla myös omaa elämää. Hyvien työkavereiden ja mukavien oppilaiden (todellakin!) ansiosta en edes harkinnut alan vaihtoa, vaikka osa opiskelijakavereistani ei lopulta jäänytkään opettajan töihin.

Vakituinen työpaikka toi elämään kaivattua turvaa ja tulevaisuudenuskoa. Pian sen jälkeen löysin itseni OAJ:n paikallisyhdistyksen hallituksesta, ja erilaisten luottamustehtävien hoito on jatkunut nyt kymmenkunta vuotta. Erityisen kiinnostavana olen pitänyt tänä keväänä päättynyttä kauttani OAJ:n hallituksessa ja erityisesti opiskelijatoimikunnassa. Olen oppinut, kuinka perusteellista ja asiantuntevaa työtä SOOLissa tehdään. Samalla olen ollut otettu siitä, kuinka hyvin tällaisen myöhäisherännäisen ajatukset on otettu liitossanne vastaan.

Onnekseni olen saanut tehdä sitä työtä, joihin sain koulutuksen, ja samalla olen voinut hyödyntää opintojen aikana hankittuja kokemuksia yhteisten asioiden hoitamisesta. Tässä onkin tärkein viesti, jonka haluan välittää: Luota siihen, että olet oikealla alalla. Tee opiskeluaikanasi muutakin kuin opintojasi. Malta silti valmistua. Nauti siitä, että pääset tekemään hienoa työtä, jolla on oikea tarkoitus. Vaikka arki olisikin joskus raskasta, älä anna periksi.

Viime helmikuussa kaivoin haalarini esiin lähes 13 vuoden tauon jälkeen, kun osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni SOOLin Talvipäiville. Samassa yhteydessä löysin sattumalta SOOLin jäsenkorttini vuodelta 2000. Moni nostalginen muisto palautui mieleeni, mutta samalla sain kokea jotakin uutta ja unohtumatonta. Kiitos, SOOL!

Kirjoittaja on OAJ:n hallituksen jäsen ja opiskelijatoimikunnan puheenjohtaja.