ANNI MANNINEN
Opeopiskelija 3/26
Elokuu koitti, ja samalla alkoivat ensimmäiset VESO-päivät (opettajien virkaehtosopimukseen perustuvat suunnittelu- ja koulutustyöpäivät). Edessä olivat uusi työpaikka, uudet työkaverit ja ennen kaikkea ensimmäinen oma luokka. Ensimmäiset päivät olivat täynnä innostusta, mutta myös jännitystä. Miten kaikki sujuu? Muistanko kaiken? Entä jos en osaakaan?
Moni vastavalmistunut tunnistaa varmasti nämä tunteet. Ensimmäinen työvuosi on hyppy harjoittelukoulun turvallisista puitteista tavalliseen koulun arkeen, jossa päätökset tehdään itse eikä ohjaava opettaja enää tarkista tuntisuunnitelmia. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse osata heti.
Täydellistä luokkaa ei tarvitse rakentaa ensimmäisellä viikolla
Pääsin omaan luokkahuoneeseeni jo ennen VESO-päiviä. Katselin pitkään ympärilleni ja pohdin, millaisen tilan haluaisin rakentaa. Mihin pulpetit sijoitetaan? Entä opettajan pöytä? Mitä seinille tulee?
Jälkikäteen ajateltuna käytin aivan liikaa aikaa siihen, miltä luokka näyttää. Todellisuudessa tärkeintä oli se, että oppilaat tunsivat olonsa siellä turvalliseksi.
Opettele rajaamaan työaikasi heti alussa.
Moniin luokkahuoneen perusasioihin löytyy valmiita materiaaleja, eikä kaikkea tarvitse tehdä itse. Sain myös kullanarvoisen neuvon kokeneelta kollegalta: laita pulpetit aluksi erilleen toisistaan. Ensimmäisten viikkojen aikana opit tuntemaan luokan dynamiikkaa paljon paremmin, eikä istumajärjestystä tarvitse rakentaa arvailujen varaan.
Anna myös luokkahuoneen rakentua vähitellen yhdessä oppilaiden kanssa. Vuoden lopussa huomaat, että seinillä näkyvät heidän työnsä, yhteiset muistot ja juuri sen luokan tarina.
Tiimi kantaa
Yksi ensimmäisen työvuoden suurimmista yllätyksistä oli se, kuinka paljon kollegoilta sai apua. Luokkatasotiimi osoittautui korvaamattomaksi tueksi. Kokeneemmilta opettajilta sain valmiita materiaaleja, käytännön vinkkejä ja ennen kaikkea muistutuksen siitä, ettei kaikkea tarvitse osata yksin.
Syksyn alku eteni pitkälti yhdessä suunniteltujen viikkojen varassa. Yhteissuunnittelu säästi aikaa ja antoi mahdollisuuden keskittyä siihen kaikkein tärkeimpään – oppilaiden kohtaamiseen.
Harjoitteluissa tuntisuunnitelmat tehtiin arvioitaviksi. Oli vapauttavaa huomata, että sain itse tehdä pedagogiset ratkaisut ja kantaa vastuun niistä. Samalla kasvoi myös luottamus omaan ammattitaitoon.
Työaika tarvitsee rajat
Huomaat nopeasti, että opettajan työ ei lopu koskaan. Aina voisi suunnitella vielä yhden tunnin paremmin tai tehdä vielä yhden materiaalin lisää.
Siksi haluan antaa yhden tärkeimmistä neuvoistani: opettele rajaamaan työaikasi heti alussa.
Itselleni kalenteri muodostui yhdeksi tärkeimmistä työvälineistä. Merkitsin sinne oppiaineiden kokonaisuudet ja opetussuunnitelman tavoitteet jo syksyllä, mikä helpotti arviointia huomattavasti pitkin vuotta.
Mutta vielä tärkeämpää oli oppia lopettamaan työpäivä. Pidä kiinni välitunneista. Juo kahvi rauhassa. Mene opettajainhuoneeseen. Tutustu työkavereihisi. Juuri niistä pienistä hetkistä rakentuu työyhteisö, joka kantaa vaikeimpinakin päivinä.
Vuoden edetessä huomasin myös oman suunnitteluun käyttämäni ajan vähenevän. Rutiinit syntyivät vähitellen, ja oma tapa tehdä työtä alkoi löytyä.
Omat materiaalit syntyvät ajan kanssa
Ensimmäisen vuoden aikana tuntuu usein siltä, että kaikki pitää tehdä alusta asti. Lukuvuoden päättyessä minulla oli kotona iso Ikea-kassillinen materiaaleja ja toinen luokkaan hankittuja opetusvälineitä. Silloin ymmärsin, että jokainen tehtävä, moniste ja onnistunut oppitunti oli ollut investointi tuleviin vuosiin.
Harjoittelujen aikana kerätyt materiaalit osoittautuivat kullanarvoisiksi, ja niiden lisäksi hankin muutamia valmiita materiaalipaketteja oman opetukseni tueksi. Kannattaa kuitenkin pohtia tarkasti, millaiset materiaalit tukevat juuri omaa opetustapaa – kaikkea ei tarvitse ostaa eikä kaikkea tehdä itse. Koululla on velvollisuus antaa sinulle riittävät materiaalit opetukseesi.
Kaikkea ei tarvitse keksiä uudelleen.
Välillä tuntuu siltä, että jokainen tehtävä pitää rakentaa alusta asti. Todellisuudessa jokainen itse tehty moniste, onnistunut oppitunti ja hyväksi havaittu harjoitus on investointi tuleviin vuosiin.
Ja kun aika tai ideat loppuvat kesken, apua löytyy kollegoilta ja yhteisistä materiaalipankeista. Useamman kerran pelastukseni oli valmiiden materiaalien hyödyntäminen. Kaikkea ei tarvitse keksiä uudelleen – hyvä opettaja osaa myös hyödyntää muiden osaamista.
Ensimmäinen vuosi opettaa myös opettajaa
Ensimmäinen opevuosi on täynnä kysymyksiä, epävarmuutta ja jatkuvaa oppimista, mutta samalla myös pieniä onnistumisia, joista rakentuu vähitellen ammatillinen itseluottamus.
Vuoden aikana opin, ettei hyvä opettaja ole se, jolla on täydellinen luokkahuone tai valmiit materiaalit jokaiseen tilanteeseen. Hyvä opettaja uskaltaa kysyä neuvoa, tehdä virheitä ja oppia niistä.
Kun keväällä suljin luokan oven viimeisen kerran ennen kesälomaa, olin paljon enemmän kuin vastavalmistunut opettaja. Olin vuoden verran kokeneempi ammattilainen. Ensimmäinen työvuosi oli opettanut oppilaille paljon – mutta ehkä kaikkein eniten se oli opettanut minulle itselleni.
Vaikka jätin luokkani haikein mielin seuraavan ihanan opettajan hoteisiin, huomaan yhä ikävöiväni heitä. Ensimmäinen oma luokka jättää jäljen tavalla, jota on vaikea kuvailla ennen kuin sen itse kokee.
Siksi haluan jättää sinulle vielä yhden neuvon: Valmistaudu ensimmäisen luokkasi jäähyväisiin!
Niihin ei oikeastaan voi valmistautua, mutta ne ovat merkki siitä, että olet kulkenut oppilaidesi rinnalla kokonaisen vuoden. Olet opettanut heille paljon, mutta ehkä kaikkein eniten he ovat opettaneet sinulle.
Ja kun oma ensimmäinen opevuotesi joskus alkaa, muista tämä: kaikkea ei tarvitse osata heti. Riittää, että olet valmis oppimaan.