JULIA KAIPIA
Opeopiskelija 3/26
Laki takaa oikeuden peruspetukseen ja erilaisiin tukipalveluihin, mutta käytännössä sijoitettujen nuorten koulupolut ovat usein pitkältä ajalta katkonaisia ja oppimistulokset heikkoja. Sijoitetut nuoret ovat usein kokeneet elämässä sellaisia tilanteita, jotka eivät lapsuuteen kuulu. Koulussa tämä näyttäytyy keskittymisvaikeuksina, poissaoloina tai motivaation puutteena ja juuri siksi heidän koulutuksensa tukemiseen pitäisi panostaa erityisen voimakkaasti.
Sijoitetuilla nuorilla koulutuspolut katkeavat useammin ja koulutustaso jää verrattain alhaiseksi. Näiden nuorten kohdalla huomio kiinnittyy usein lastensuojelun tarpeisiin, jolloin koulunkäynti jää helposti toissijaiseen asemaan.
Kokonaisvastuu ja koulutuksen jatkuvuus
Keskeinen ongelma sijoitetun nuoren koulunkäynnissä on vastuun hajautuminen ja puutteellinen moniammatillinen yhteistyö. Nuoren koulunkäynnistä vastaavat yhtä aikaa koulu, sosiaalitoimi, sijoituspaikka ja joissain tapauksissa nuoren omat huoltajat.
Kun vastuu jakautuu niin monelle toimijalle, vaarana on, ettei kukaan kanna kokonaisvastuuta nuoren koulunkäynnistä. Tällöin esimerkiksi oppimisvaikeuksista johtuvat ongelmat kasaantuvat tai lisääntyvät koulupoissaolot saatetaan huomata liian myöhään.
Erityisen huolestuttavaa on se, että sijoitukset voivat johtaa koulun vaihtumiseen ja uuteen kouluympäristöön jopa kesken lukuvuoden. Sijoitettu nuori saattaa joutua vaihtamaan kotia, koulua ja turvallisia aikuisia useita kertoja lapsuutensa aikana. Koulunvaihto voi katkaista nuorelle merkityksellisiä ystävyyssuhteita, vaikeuttaa opiskelua ja lisätä riskiä jäädä edelleen jälkeen opinnoissa.
Jokainen muutos katkaisee ihmissuhteita ja vaikeuttaa kiinnittymistä kouluun. Sijoitusta suunniteltaessa koulunkäynnin jatkuvuuden tulisi olla yksi tärkeimmistä päätöksentekoon vaikuttavista tekijöistä ja nuorelle on annettava tukea uuteen kouluun sopeutumiseen.
Mahdollisuudet menestyä
Sijoitetut nuoret tarvitsevat koulupolullaan tiiviimpää yhteistyötä lastensuojelun ja koulun välillä sekä enemmän resursseja opiskelijahuoltoon. Jokaiselle nuorelle tulisi laatia yksilöllinen suunnitelma koulunkäynnin tueksi ja sen toteutumista tulisi säännöllisesti seurata ja arvioida moniammatillisesti.
Laura Pasanen tutki pro gradu -tutkielmassaan erityisluokanopettajien näkemyksiä kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten koulunkäynnistä. Keskustelussa korostuu Pasasen mukaan erityisesti nuorten ongelmat. Tutkimukseen osallistuneiden erityisluokanopettajien mukaan sijoitettu nuori saa parhaimmillaan kuitenkin vahvaa tukea sijaishuoltopaikoista, ja moniammatillinen yhteistyö voi parhaimmillaan toimia erinomaisesti ja nuoren hyväksi.
Mielestäni juuri tämä havainto korostaa sitä, että sijoitetuilla nuorilla on mahdollisuus menestyä opinnoissa, mutta he tarvitsevat ympärilleen vakaat rakenteet ja turvalliset aikuiset.
Sijoitettujen nuorten tukeminen on investointi koko yhteiskunnan hyvinvointiin.
Toimivimpia tukikeinoja Pasasen mukaan on yksilöllinen tuki, johdonmukaiset käytännöt, välittäminen, rajojen asettaminen sekä toimiva moniammatillinen yhteistyö. Sijoitetut nuoret tarvitsevat siis samoja asioita, kuin muutkin lapset. He tarvitsevat turvallisia ihmissuhteita, jatkuvuutta ja aikuisia, jotka eivät luovuta.
Koulutuksen avulla nuoren syrjäytymistä voidaan ehkäistä ja hyvällä tuella pystymme vaikuttamaan nuoren tulevaisuuteen. Sijoitettujen nuorten tukeminen ei ole vain opetuksen järjestämistä, vaan investointi nuorten tulevaisuuteen ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Yhdenkään nuoren koulutustaso ei saisi riippua siitä, mihin hänet on sijoitettu tai kuinka hyvin yksittäiset viranomaiset pystyvät tekemään yhteistyötä.