MIIKKA TARPEENNIEMI
Opeopiskelija 4/22 verkkojulkaisu

Kirjoittaja on katsomusaineiden opettaja ja pappi.

Ensimmäisen kerran kiinnostuin tohtoriopinnoista, kun olin teologian maisteriksi valmistumisen jälkeen ollut vasta kuukauden päivät töissä ensimmäisessä työpaikassani. Ajattelin tuolloin keväällä 2020, että jotakin olisi mukava harrastaa työn ohessa, joten kurkkasin netistä Helsingin yliopiston tohtoriopintojen kuvausta ja sisältöjä. Ensimmäisen työvuoden kiireet veivät kuitenkin mennessään, ja ajatus opiskelujen jatkamisesta painui taka-alalle.

Alkusyksystä 2021 heräsin ajatukseen uudelleen, kun huomasin, että siihen kuinka tein työtä seurakuntapappina, vaikutti paljon oma taustani opettajana ja opeopiskelijana. Pappien pitäisi mun mielestä ilman muuta havahtua katsomaan omaa työtään pedagogisin silmin: kuinka toinen ihminen huomioidaan, kuinka toimitaan osallistujalähtöisesti ja puhutaan ymmärrettävästi.

Pappien peruskoulutuksessa pedagogiseen osaamiseen ei kuitenkaan ole juurikaan panostettu. Tästä havainnosta syntyi myös aihe väitöstutkimukselleni Pedagoginen osaaminen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntapappien työssä 1960–2020, jossa yhdistyy uskonnonpedagogiikan, aikuiskasvatustieteen ja kasvatusfilosofian kysymyksiä.

Innostuin tästä ideasta niin, että tein varsin nopeasti ensimmäisen luonnoksen väitöstutkimuksen osa-artikkeleista sekä muusta sisällöstä ja lähetin sen uskonnon didaktiikan professorille Arto Kallioniemelle, johon olin tutustunut kasvatustieteen opintojeni aikana Helsingissä.

Arto kiinnostui aiheesta heti ja ehdotti, että stormataan aiheesta enemmän. Syystalven 2021 aikana Arto sitten valmensi mua tekemään hiotun tutkimussuunnitelman, jotta saisin opinto-oikeuden kevään tohtoriopintojen haussa. Näin myös kävi, ja sain paikan teologian ja uskonnontutkimuksen tohtoriohjelmasta. Samaa aihetta olisi toki voinut tutkia myös esimerkiksi koulun, kasvatuksen, yhteiskunnan ja kulttuurin tohtoriohjelmassa.

Hyvää tuntumaa tutkimustyöhön sain myös, kun väitöstutkimuksen suunnittelun ohella työstin samaan aikaan yleisen kirkkohistorian pro gradustani laajennetun tietokirjan Murhattu paavi? – Salaliittoteoriat ja katolisen kirkon vaietuin kohtalo.

”Siihen kuinka tein työtä
seurakuntapappina,
vaikutti oma taustani
opettajana ja opeopiskelijana.”

Tohtoriopintoni saivat myös aika vauhdikkaan alun. Yleensä ensimmäisenä vuonna keskitytään tekemään 40 opintopisteen verran tieteenalaan ja yleisiin valmiustaitoihin liittyviä opintoja, ja vasta sen jälkeen käydään paremmin väitöstutkimuksen tekemiseen kiinni.

Oman tutkimukseni ensimmäinen osa-artikkeli kuitenkin osuu sopivasti myös muun kirkon työn ajankohtaistutkimuksen kanssa yksiin, joten tavoitteena on saada se kasaan kevään 2023 aikana. Siinä tarkastelen pedagogisen osaamisen valmiuksia pappien peruskoulutuksessa eli akateemisessa teologian maisterin tutkinnossa. Tavoitteena on, että väitöstutkimukseni näyttää suunnan, johon pappien peruskoulutuksen tulee tulevaisuudessa mennä.

Jo nyt matka tohtoriopintojen parissa on ollut hieno ja täynnä yllättäviä askelia. Odotan, että väitöstutkimuksen tekemisen ohessa pääsisin vielä syvemmin käsiksi kasvatustieteelliseen tutkimukseen ja työskentelyyn akateemisessa ympäristössä.

Opettajana kiinnostaisi tietysti myös päästä mukaan opettamaan esimerkiksi kandivaiheen peruskursseja, rakentamaan niiden sisältöjä ja kehittämään opetusta. Myös kansainvälinen tutkimusjakso Yhdysvalloissa, esimerkiksi Californian Lutheran Universityssä, olisi kiinnostava kokemus.