4.5.2022

Vuoden harjoittelunohjaaja Tiina Pajunoja: Kuuntelu on puhumista tärkeämpää

Valitsemalla Vuoden harjoittelunohjaajan SOOL haluaa kiinnittää huomiota asiantuntevan harjoittelunohjauksen merkitykseen opiskelijoiden opettajuuteen kasvussa ja opettajaidentiteetin löytymisessä. Vuoden harjoittelunohjaaja valitaan SOOLin jäsenistöltä tulleiden esitysten perusteella.

Opeopiskelija 2/22


Tiina Pajunoja toimii luokanopettajien harjoittelunohjaajana Tampereen normaalikoulussa. Kuva Hanna Rahkonen.

Ohjattu opetusharjoittelu on tärkeä osa opettajankoulutusta, ja henkilökohtainen ohjaus on oleellinen osa koko opetusharjoittelua. Hyvä harjoittelunohjaaja välittää opiskelijalle selkeää ja todenmukaista käsitystä opettajuudesta sekä antaa opiskelijan kokeilla ja epäonnistua. Laadukkaan harjoittelunohjauksen perustana on ohjaajan ammattitaito ja kyky huomioida harjoittelijan yksilölliset tarpeet.

Vuoden harjoittelunohjaajan valinnassa sovelletaan SOOLin Suositukset ohjatulle opetusharjoittelulle -julkaisussa määriteltyjä hyvän harjoittelunohjauksen kriteereitä.

Tiina Pajunoja, mitä ajattelit kuullessasi valinnastasi? Tiesitkö olleesi ehdolla?

– Sain tiedon asiasta puhelimitse edellisellä viikolla ennen SOOLin julkistamistilaisuutta. Ensimmäinen ajatus ja sana taisi olla ”ohhoh!”. En tiennyt olleeni ehdolla. Yllätys ja hämmennys olivat melkoisen täydelliset, koska tällaista huomionosoitusta ei tavoitella, vaan se voi tulla vain varsinaisen työn sivutuotteena. Siksi sitä arvostaakin erityisen paljon. Olen siis tehnyt jotain oikein ja työlläni on merkitystä. Valtava kiitollisuuden tunne täytti nopeasti jo puhelun aikana mieleni.

Millainen on oma koulutustaustasi? Entä työhistoria? Miten päädyit Tampereelle normaalikouluun ja harjoittelunohjaajaksi?

– Olen opiskellut ensin luokanopettajaksi Hämeenlinnassa. Valmistuttuani toimin seitsemän vuotta luokanopettajana Kiikassa (nykyisin Sastamalaa). Yhden vuoden jatkoin saman kunnan epäpätevänä musiikinopettajana yläkoulussa ja lukiossa. Sain siitä kipinän lähteä opiskelemaan musiikinopettajaksi Sibelius Akatemian poikkeuskoulutukseen Joensuussa. Tämän jälkeen toimin pari vuotta musiikinopettajana Joensuun kaupungissa. Sain samalla hienon ja opettavaisen mahdollisuuden työskennellä Joensuun normaalikoululla sekä okl:ssä musiikin didaktikkona.

– Kotiseuturakkaus toi kuitenkin takaisin Pirkanmaalle ensin musiikinopettajaksi Toijalaan ja sitten lapsuudenmaisemiin Vesilahteen luokanopettajaksi ja musiikinopettajaksi. Työn ohessa vasta tein graduni oman kouluni vahvuuksista oppilaiden kokemina. Koko tähänastisen työurani ajan olin käynyt viikonloppuisin ja kesäisin erilaisilla täydennyskoulutuskursseilla ja ammentanut työhöni uusia ideoita, oivalluksia ja kehittymisen suuntaviivoja erinomaisilta pedagogeilta.

– Olin ollut erilaisissa työyhteisöissä ja opetustehtävissä niin perusopetuksen, lukion, yliopiston kuin vapaan sivistystyön parissa 25 vuotta, kunnes koin, että nyt minulla saattaisi olla jotain annettavaa myös opettajaksi opiskeleville. Hain ja pääsin Hämeenlinnan normaalikoululle luokanopettajaksi. Yksi tärkeä ympyrä sulkeutui, kun sain työkavereikseni opiskeluajan ohjaajiani ja kurssikavereitani. Pääsin tuolloin heti myös loistavalle ohjauskoulutuskurssille.

”On tärkeää
ensin rakentaa silta
opiskelijan luo.”

– Parin vuoden norssikokemuksen jälkeen halu musiikin ohjaamiseen rohkaisi tarttumaan musiikin didaktikon pestiin Hämeenlinnassa kahdeksaksi vuodeksi. Kun Hämeenlinnasta kaikki yliopiston toiminnat siirrettiin Tampereelle, palasin normaalikoulun virkaani ja sain heti musiikkiluokan ohjattavakseni. Tampereella koulutukseni täydentyi vielä elämäntaitojen ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen opettajankoulutuksella. Positiivinen pedagogiikka ja vahvuuskasvatus ovat syventäneet opettajuuttani inhimillisellä otteella. Sillä tiellä olen edelleen. Aloitan syksyllä innoissani uuden musiikkiluokan kanssa kolmannelta. Tämä on hieno ammatti, jossa voi oppia koko ajan lisää.

Miten tehdään hyvä opettaja? Millainen hyvä opettaja on?

– Kuulostaa itselleni kovin vieraalta, että opettajia voisi tehdä. Lopputulos voisi karmeimmillaan olla jäykkä, eloton patsas, joka toimii kuin robotti valmiin kaavan mukaan.

– Keskiössä on opiskelijan omat ajatukset, tunteet, asenteet, opitut tavat ja tavoitteet. Siksi on tärkeää ensin rakentaa silta opiskelijan luo. Se rakennetaan virittäytymällä opiskelijan taustaan, ajatuksiin, tunteisiin ja tavoitteisiin. Koen enemmänkin olevani ohjaajana herättelijä, inspiraattori, kanssakulkija, kannustaja, kyselijä, ihmettelijä, jotta opiskelijalla olisi itsellään mahdollisuus oivaltaa, tiedostaa ja oppia itsestään uusia asioita.

– Muutos lähtee aina tiedostamisesta ja omasta halusta. Yhdessä herättelemme esiin uinuvia voimavaroja ja vahvuuksia ja pohdimme, mihin niitä tarvitaan opettajan työssä. Yhteinen reflektio on ajatusten, tunteiden ja toiminnan tiedostamista. Sen jälkeen niitä voi tarvittaessa myös muuttaa ja rakentaa omaa opetusfilosofiaa kestäväksi pohjaksi omalle opettajuudelle.

– Hyvä opettaja voi olla hyvin monenlainen. Hyvän opettajan ominaisuuksia on paljon, mutta kenelläkään ei tarvitse olla niitä kaikkia. Oppilaat myös tarvitsevat erilaisia opettajia roolimalleiksi. Aito kiinnostus kasvatustyöhön ja ihmisten kanssa toimimiseen on opettajan työn ytimessä.

– Kaikille opettajille olisi tärkeää tuntea ja hyväksyä ensin itsensä, kuka minä olen, mitkä ovat juureni ja vahvuuteni. Luokan kanssa toimimisessa tarvitaan ryhmänhallinta- ja johtamistaitoja. Opettaja on aina aikuinen vastuunkantaja luokassa ja se paikka pitää ottaa tietoisesti.

– Opetustyö on päivittäistä kohtaamista, joka vaatii aitoa läsnäoloa. Jokainen kohtaaminen on uusi ja ainutlaatuinen. Siksi jäykät etukäteiskaavat eivät sovellu ihmisläheiseen työhön. Joustavuudella, toimivalla dialogialla ja ratkaisukeskeisyydellä pääsee monesta tilanteesta sujuvasti eteenpäin yhdessä oppilaiden ja työyhteisön kanssa.

– Kuuntelu on puhumista tärkeämpää. Me kaikki haluamme tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenämme. Turvallisen ja avoimen ilmapiirin rakentaminen edellyttää arvostavaa ja välittävää asennetta oppilaita kohtaan. Toimivat ihmissuhteet ja inhimillinen ote tarvitsevat nöyryyttä ja myötätuntoa. Kun luokassa ilmapiiri, ihmissuhteet ja inhimillisyys ovat sopusoinnussa, työrauhan ylläpitäminen on yhteinen etu ja oppiminenkin on helpompaa toinen toistaan auttaen.

”Olemme täällä harjoittelemassa,
emme suorittamassa.”

– Sinnikkyyttä, itsesäätelyä ja myötätuntoa voi opettaja käyttää päivittäin omassa työssään sekä mallintaa näitä voimavahvuuksia myös oppilaille. Kaikille vahvuuksille on käyttöä opettajan ammatissa. Erilainen kirjo vahvuuksia tekee meistä opettajista eri tavalla hyviä opettajia. Oppiaineiden tavoitteet, sisällöt, menetelmät, materiaalit, arviointi ja niin edelleen ovat nopeammin omaksuttavissa kuin ihmisenä kasvun elementit. Siksi panostan niin oppilaiden kuin opiskelijoidenkin kanssa inhimillisen kasvun tukemiseen.

Opiskelijoiden mukaan olet korostanut kiitoksen tärkeyttä ja elinikäistä oppimista myös opettajuuden rakentamisessa. Tunnistatko tästä itsesi tai työskentelytapasi?

– Tunnistan kyllä nuo asiat ohjaustuokioistamme.

– Kiitollisuus on oikeastaan elämänasenne, joka pitää yllä toiveikkuutta ja edistää onnellisuutta. Kiitollinen mieli näkee ympärillään arkipäivän pieniä asioita, jotka ovat hyvin. Kiittämällä nämä asiat eivät unohdu itsestäänselvyyksinä vaan kiitos kirkastaa elämän pienet ja suuret merkitykselliset asiat tietoisuuteen. Kiitollinen mieli tuo esiin myönteisiä tunteita, jotka ehkäisevät ahdistuneisuutta ja luovat hyvinvointia.

– Hyvinvoiva ihminen näkee laajemmin ja oppii tehokkaammin. Kiitollisuus auttaa myös toipumaan vastoinkäymisistä nopeammin. Hyvinvoivina olemme parhaimmillamme myös opettajina. Kiitollisuudella on myös ihmissuhteita yhteen sitova merkitys. Aito ja aiheellinen kiitos tekee hyvää niin antajalle kuin saajalle.  Kiitollisuutta voi myös harjoitella, vaikka se ei olisi itselleen heti luontaista. Suosittelen kiitollisuuden runsasta viljelyä sekä  oman että työyhteisön hyvinvoinnin  tueksi.

– Opettajuus on kuten ihmiseksi kasvukin elämän mittainen matka. Muistutan usein opiskelijoille, että olemme täällä harjoittelemassa emme suorittamassa ja näyttämässä vain onnistuneita tunteja. Jokainen opettaja tietää, että yllätyksiä tulee joka päivä, eikä niitä parhaallakaan tahdolla voi aina ennakoida. Jos erehtyisi luulemaan olevansa perillä ja valmis jo kesken matkan, voisi loppumatkasta muodostua tylsä, raskas tai turhauttava.

– Siten elinikäinen oppiminen liittyy myös työssä jaksamiseen. Jatkuva oppimisen ilo pitää mielen virkeänä myös opettajalla. Keskeneräisyyttä on hyvä oppia pitämään ystävänä ja jatkuvan kasvun ja oppimisen mahdollistajana. Opettajaidentiteetin rakentaminen on jatkuva prosessi ja jatkuu parhaimmillaan koko opettajauran ajan.

Mikä on tärkein oppi, minkä opetusharjoittelusta voi saada?

– Jokaisen opiskelijan tausta ja tarpeet ovat erilaiset. Siksi tärkein oppi on subjektiivinen asia. Jotta voisi parhaalla mahdollisella tavalla palvella opiskelijaa, on tärkeää tutustua ensin opiskelijan ajatuksiin, toiveisiin, odotuksiin ja epävarmuustekijöihin.

– Erittäin voimaannuttava kokemus on tuntea itsensä hyväksytyksi omana itsenään, saada kannustusta ja rohkaisua etsiä omaa polkuaan kohti opettajuutta. Opiskelijan on tärkeää löytää omia vahvuuksiaan, joiden varassa on mahdollista onnistua. Näitä onnistumisia on tärkeä sanoittaa, koska silloin ne voi ottaa tietoisesti uudelleen käyttöön.

– Jo opiskeluvaiheessa on hyvä huomata myös yhteistyöverkostojen merkitys. Kenenkään ei tarvitse yksin pärjätä vaan koulun moniammatillinen verkosto tuo työhön tietoa, tukea, turvaa, moniammatillista apua sekä työniloa. Parhaimmillaan opetusharjoittelu voimaannuttaa ja vahvistaa opiskelijalle sitä käsitystä, että on valinnut merkityksellisen ja mielenkiintoisen ammatin, jossa voi kehittyä koko ajan.

Vapaa sana/terveisesi kaikille opettajaopiskelijoille

– Hyvät opiskelijat! Sydämelliset kiitokset ihanasta huomionosoituksesta. Valinta pandemian jälkimainingeissa vuoden harjoitteluohjaajaksi kolahti syvälle sydämeeni. Olen erittäin kiitollinen ja otettu tästä tunnustuksesta. Se antaa minulle voimia ja iloa jatkaa omalla polullani samaan suuntaan nöyränä.

– Palaute on parhaimmillaan peili, joka auttaa näkemään omaa työtään eri näkökulmista. Tämä palaute vahvistaa itselleni sitä tunnetta, joka on ollut läsnä useimmiten erittäin antoisissa ohjaustuokioissa. Olemme olleet yhdessä etsimässä ja löytämässä aarteita ja eväitä opettajuuteen. Olen myös oppinut teiltä paljon.

– Vähintään toinen puoli onnistumisesta onkin dialogin toisella osapuolella. Hyvät opiskelijat saavat myös ohjaajan syttymään ja hehkumaan. Olen erittäin kiitollinen, että olen saanut työskennellä fiksujen, monella tavalla lahjakkaiden, sitoutuneiden, motivoituneiden ja vieläpä mukavien opiskelijoiden kanssa. Avoimessa, uhattomassa ja inhimillisessä ilmapiirissä työskentely on meidän kaikkien etu. Jokainen kohtaaminen on silloin ainutlaatuinen ja arvokas ja jokaisella on mahdollisuus yltää parhaimpaansa. Tärkeä on kuitenkin muistaa, että useimmiten riittävän hyvä on tarpeeksi.

– Viekää eteenpäin sellaisia arvoja ja asenteita, jotka ovat auttaneet ja tukeneet omaa kasvuanne. Kulkekaa rohkeasti kohti unelmia ja omaa polkuanne. Jos sinä et kulje omaa polkuasi, sitä ei kulje kukaan. Se on olemassa vain silloin, kun itse kuljet sitä. Kenenkään ei tarvitse hypätä itseään suurempiin saappaisiin. Sinä riität omana itsenäsi.

– Valoisaa ja voimaannuttavaa kevään ja kesän odotusta teille kaikille! Kaikkea hyvää omille poluillenne!


Lisää aiheesta

Jaa sivu somessa

Tweet