LITTOKOKOUKSEN JULKILAUSUMA

Suomalaisen opettajankoulutuksen laadun punainen lanka löytyy osaavasta, tutkimukseen perustuvasta korkeakoulutuksesta. Korkeakoulu on koulutusympäristönä uniikki, sillä korkeakouluissa tehdään koulutuksen lisäksi TKI-toimintaa eli tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Opettajankoulutusyksiköt ovat poikkeuksellisia tässä kontekstissa, koska henkilökunnan opetustehtävän määrä suhteessa muihin yksiköihin on suurempi.

Opetuksen suuremmasta määrästä huolimatta paine tutkimuksen tuottamiselle on valtava niin yksikkö- kuin yksilötasolla. Tästä aiheutuva kuormitus näkyy opiskelijoille muun muassa opetushenkilökunnan rajautuneemmilla resursseilla kohdata opiskelijat yksilöinä ja heikentyneinä mahdollisuuksina keskittyä laadukkaaseen opetukseen. Korkeakoulujen opetuksen laatu ja opetushenkilökunnan kuormittuneisuus heijastuvat myös suoraan kasvatus- ja tutkimusalojen kiinnittymiseen sekä alalla koettuun veto- ja pitovoimaan. Tämän vuoksi opetus- ja tutkimusrauhan takaaminen on välttämätöntä.

Jatkuva paine ja kiire ovat jokaiselle opetusalalla opiskelevalle ja siellä työskentelevälle tuttuja ilmiöitä. Mediassa näkyy paljon keskustelua siitä, kuinka tarvitsemme enemmän resursseja varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja toiselle asteelle, sillä nykyisellä kasautuvalla työmäärällä alan työntekijät uupuvat. Tämä sama kokemus ja siitä nouseva tarve koskettaa myös korkeakoulujen opetushenkilökuntaa. On tärkeää, että varmistamme kunnollisilla resursseilla ja palkkauksella sen, että henkilökunnalla on aikaa toteuttaa molempia tehtäviään eli opetusta sekä tutkimusta.

Tulevaisuuden kasvatus- ja tutkimusalan ammattilaisina tarvitsemme opettajankouluttajia, joilla on mahdollisuus ja resurssit tehdä työtään laadukkaasti. Korkeakoulut tarvitsevat kohdennettua ja riittävää rahoitusta sekä realiteetteja esimerkiksi aloituspaikkojen ja resurssien tasapainoon. Vaadimme opetushenkilökunnalle heille oikeutettua opetus- ja tutkimusrauhaa sekä mahdollisuutta toteuttaa omaa ammattitaitoaan kuormittumatta.