Ennen ja nyt
TILANNE: JUHANI PARKKEERAA AUTON KOULUN PIHALLE JA TAKAPENKILLÄ ON KIVÄÄRI KAUNIISTI KOTELOSSAAN.
1963 – Rehtori tulee paikalle, tutkiskelee Juhanin asetta ja näyttää sitten omansa.
2009 – Koulussa tapahtuu yleishälytys. Oppilaat lukitaan luokkiinsa. Rehtori soittaa paikalla ATARI-ryhmän, joka vie Juhanin pois. Tunnin kuluttua paikalla on Punaisen Ristin, kirkon, lasten ja nuortenpsykiatrian kriisiryhmät antamassa kriisiapua oppilaille ja opettajille.

TILANNE: JORMA JA MATTI TAPPELEVAT OIKEIN KUNNOLLA KOULUN JÄLKEEN.
1963 – Porukkaa saapuu paikalle katsomaan. Matti voittaa ja Jorma myöntää asian. Pojat kättelevät ja ovat tästedes parhaita kavereita. Ketään ei syytetä, ei tuomita eikä eroteta koulusta.
2009 – Soitetaan poliisille, joka saapuu paikalle koirien kanssa. Molemmat pidätetään ja erotetaan koulusta määräajaksi. Molemmat saavat syytteen, vaikka Jorma aloitti koko tappelun…

TILANNE: PIKKU VILLE EI PYSY PAIKALLAAN LUOKASSA, VAAN HÄIRITSEE KOKO AJAN.
1963 – Ville lähetetään rehtorin kansliaan, missä rehtori soittaa vanhemmille. Isä hakee Villen kotiin ja antaa Villelle selkäsaunan. Seuraavasta päivästä lähtien Ville istuu kiltisti luokassa eikä häiritse muita. Villestä tulee isona menestyvä lääkäri.
2009 – Oppilashuolto on huolissaan Villen käyttäytymisestä ja selvittää asiaa kolme vuotta. Villellä todetaan ADHD ja opettajat ihmettelevät, miksei Villelle saatu koko peruskoulun aikana henkilökohtaista avustajaa. Onneksi Villelle muistettiin tehdä siirto erityisopetukseen, joten kunta sai Villestä enemmän rahaa valtiolta. Villestä tulee isona sosiaalitukienkäytön ammattilainen.

TILANNE:PEKKA RIKKOO TAHALLAAN IKKUNAN JA ISÄ ANTAA PEKALLE SELKÄSAUNAN KAIKKIEN NÄHDEN.
1963 – Pekka oppii olemaan tahallaan rikkomatta ikkunoita. Isona Pekasta tulee yrittäjä.
2009 – Pekan isä pidätetään ja saa rangaistuksen lapseen kohdistuvasta väkivallasta. Pekka otetaan huostaan. Kuulusteluissa Pekan sisko hätääntyy ja sanoo haluavansa isän takaisin, koska rakastaa tätä. Kuulustelua suorittava sosiaalityöntekijä tulkitsee tämän hyväksikäytöksi ja Pekan isä joutuu vankilaan. Pekan sisko otetaan huostaan. Pekan äidillä on suhde naapurin kansanedustajan kanssa josta 7 päivää saa hyvät lööpit.

TILANNE: MAIJA KÄRSII PÄÄNSÄRYSTÄ JA OTTAA KOULUUN OMAT LÄÄKKEET JA OTTAA NE VÄLITUNNILLA
1963 – Maija pystyy olemaan koko koulupäivän koulussa ja oppii uusia asioita.
2009 – Rehtori soittaa paikalle poliisin ja huumekoiran. Maijalle tehdään huumetesti, joka tuloksia ei kerrota kenellekään. Maija ja vanhemmat velvoitetaan käymään huostaanoton uhalla perheterapiassa. Maijan äidin määräaikainen työsuhde jätetään uusimatta, koska perheneuvolasta saa aikoja vain silloin, kun Maijan äidin pitäisi olla töissä.

TILANNE: VALDE SAA EHDOT ENGLANNISTA.
1963 – Valde lähtee isänsä mukana Ruotsiin, jossa alkaa kasvattaa ravihevosia.
2009 – Eduskunnan vähemmistövaltuutettu syyttää koululaitosta vähemmistöjä syrjiväksi. Englanninopettaja joutuu burnout-lomalle, jolta ei enää palaa töihin. Sijainen antaa oppilashuoltotyöryhmän pyynnöstä Valdelle englannista 6, jotta Valde pääsisi haluamalleen linjalle amikseen. Kun ammattikoulua on käyty viikko Valde lähtee isänsä kanssa Ruotsiin, jossa alkaa kasvattaa ravihevosia.

TILANNE: PETTERI OSTAA LENTOKONEEN PIENOISMALLIN JA PAPATTIMATTOJA. KOOTTUAAN KONEEN PETTERI LATAA SEN PAPATEILLA JA HEITTÄÄ KONEEN RÄISKYVÄNÄ KATOLTA
1963 – Kone särkyy ja kaverit hurraavat je menevät tekemään samaa.
2009 – Naapuri ilmoittaa asiasta sosiaalityöntekijälle, joka ilmoittaa asiasta myös SUPO:lle, joka puolestaan ilmoittaa asiasta Finnairille. Perheen lomamatka Kalifornian Disneylandiin peruuntuu, koska Petterin luokalla on myös Ahmed ja Mohammed nimiset pojat, joiden kanssa Petteri on lentokoneleikkejään leikkinyt. Perheelle, eikä heidän muillekaan sukulaisilleen enää myönnetä viisumia USA:han.

TILANNE: 1. LUOKKALAINEN SOHVI KAATUU KOULUN PIHALLA, NAARMUTTAA POLVENSA JA JÄÄ PAIKALLEEN ITKEMÄÄN. VÄLITUNTIA VALVOA OPETTAJA ANTTI HUOMAA ASIAN JA MENEE LOHDUTTAMAAN ITKEVÄÄ SOHVIA PUHALTAMALLA NAARMUUN JA KANTAMALLA SOHVIN LUOKKAAN. 1963 – Minuutin kuluttua Sohvi on unohtanut kipeän polven ja pitää Antti- opettajaa maailman parhaana, kilteimpänä ja mukavimpana opettajana. Isona Sohvista tulee ortopedian erikoissairaanhoitaja.
2009 – Sohvin äiti näkee tapahtuman. Keskusteltuaan luokan muiden lasten vanhempien kanssa ja kuultuaan Antin tehneen moista ennenkin, päättää nostaa jutun opettajasta, joka käyttää hyväkseen oppilaitaan. Antin tuomitsemiseen ei riitä näyttöä ja Antti vapautetaan kaikista syytteistä kaikissa oikeusasteissa. TV:ssä esiintyy lasten seksuaalisesta ahdistelusta väitellyt psykologi, joka kertoo vain 1 % todellisista tapauksista tulevan esille ja valittavan sitä, kuinka vaikeaa on selvissäkään tapauksissa saada tuomiota aikaan. Pikkujouluista palaava vanhempainyhdistyksen miesjoukko pahoinpitelee Antin. Antti ei saa mitään töitä mistään ja hänen vaimonsa ottaa hänestä eron. Antti päättää elämänsä istumalla junanraiteille. 18 vuotta myöhemminn 25- vuotias Sohvi käy vieläkin terapiassa ja hoitavan psykologin mukaan menee vielä vuosia, ennen kuin Sohvista tulee työkykyinen.

By:Kaisa Scribbins/Facebook

Tags: , , ,

Jo valmistautuessani Pohjoismaiden ministerineuvoston kopo-konferenssiin (Reykjavikissa, Islannissa 23.9.2009) sain herätyksen (uskonnollisen hurmion kaltainen tila). Saatuani tiedon, että osallistun konferenssiin SOOLin edustajana, minulla oli 4 viikkoa aikaa virittää keskushermostoni skandinaavisille kielille; väänsin siis radioni nappulat luoteeseen ja kuuntelin yötä-päivää YLEn ruotsinkielistä RadioVegaa aina lähtööni asti. Ruotsinkieli vertyi, vertyi pohjanmaan rannikkoruotsikin – kaikki tämä mitä parhainta valmennusta ruotsin, norjan, islannin ja tanskan (konferenssin virallinen kieli) kielen puhutun ymmärtämiseen. Konferenssin tunnelmista voitte lukea seuraavasta Sooliboolilehdestä – ja ehkä täältä blogiosastoltakin jatkossa, mutta jaan tässä nyt vain tunnelmia HERÄTYKSESTÄNI.

Kuunnellessani näin “Suomen 2. virallista” sain jälleen kielikylpykasteen suomenruotsalaiseen KULTTUURIIN. Ja se, rakkaat sisaret ja veljet, on jotain aivan erityistä. Suomenruotsalaiset omaavat tuhatvuotisten kulttuuriperintönsä ansiosta KESKUSTELUKULTTUURIN, josta me fennouggrilaiset natiivit voimme vain uneksia! Tein saman huomion aikoinani keskittyessäni ylioppilaskirjoituksiin kuuntelemalla ruotsinkielistä kanavaa – mutta tuo pakkoruotsin sävyttämä kokemus kerkesi välillä jo haihtua mielestä. Mutta. Suomeksi sanottuna: Suomenruotsalaisilla on radiossa paremmat ohjelmat kuin meillä suomensuomalaisilla.

Lyhyestä virsi kaunis: Poliittiselle agendalleni kuuluu vastaisuudessa kaiken järjestötoiminnan kaksikielistäminen siinä toivossa, että oppisimme jotain tältä suomen kielivähemmistöltä; tapaa paneutua ajankohtaisiin aiheisiin ajan kanssa ilman juupas-eipäs-väittelyitä, kykyä nähdä pohjoismainen ulottuvuus luontevimpana yhteistyökenttänämme kansaivälisissä ympyröissä, pelottomuutta ilmaista itseä oman äidinkielen lisäksi muillakin kuin vain englannin kielellä, tervettä omanarvontuntoa. Svara på finska eller på svenska, tack!

Tags: , ,

Jos Espoossa on suunniteltu säästöjä tuntikehyksestä (ks. edellinen postaus), niin Yhdysvalloissa on pistetty astetta “paremmaksi”. Nimittäin taantuman aiheuttamaa rahapulaa yritetään paikata lyhentämällä kouluviikko nelipäiväiseksi (HS.fi 27.9.2009). Viikottainen tuntimäärä pidetään ennallaan, joten jäljelle jääville päiville tulee kullekin pari tuntia lisää koulunkäyntiä.

Oppilaat voivat olla asiasta (ainakin aluksi) innoissaan, mutta kokonaisuuden kannalta ratkaisu on kaikin puolin järjetön. Ensinnäkin pidentyneet päivät heikentävät keskittymistä ja siten huonontavat tuloksia. Varsinkin alempien luokkien pienille oppilaille lisäys on tuntuva.

Yhden viikottaisen koulupäivän vähentäminen heikentää myös koulun ulkopuolella hoidettavien koulutehtävien tekemistä, sillä asioiden käsittelytahti tiivistyy, eikä tuntien välissä välttämättä ole “tyhjää” aikaa. Missä välissä aivot ehtivät prosessoida opittua? Läksyjäkin ajatellen muutos on huono.

Sen lisäksi, että järjestely hankaloittaa lasten harrastuksia, vaikeuttaa se sitäkin enemmän perheiden elämää, kun lastenhoitojärjestelyt joudutaan miettimään uusiksi. Säästösuunnitelmia onkin kritisoitu myös siitä, että se siirtää koulusäästöt perheiden maksettaviksi.

Opetuksen ja oppimisen kannalta säästöjärjestelmästä on vaikea löytää yhtään hyvää asiaa. Toivottavasti tämä trendi ei rantaudu Suomeen.

Tarmo Thorström

Tags: ,

Kunnallinen päätöksentekojärjestelmä on omituinen. Kansa valitsee avoimilla, demokraattisilla vaaleilla omia arvojaan edustavat päättäjät. Parhaillaan Espoossa virkamiehet esittävät historiallisen suurta kymmenen prosentin leikkausta perusopetuksen tuntikehyksestä (lähde: HS.fi 25.9.2009). Lukioiden tunneista leikattaisiin virkamieskoneiston ehdotuksena seitsemän prosenttia. Etsipä siis ristiriita seuraavan lausunnon ja kuntapäättäjien valintajärjestelmän välillä:

“Se on jytky leikkaus, mutta meillä ei ole vaihtoehtoja. Tiedämme, että kuntalaiset vastustavat tätä, mutta pakko on säästää”, opetustoimenjohtaja Kaisu Toivonen sanoo.

Jos kuntalaiset vastustavat asiaa, luulisi heidän valinneen kuntapäättäjiä, jotka eivät tuota hyväksyisi. Jää nähtäväksi, miten Espoon tapauksessa käy: lyökö kuntalaisten tahto läpi valtuutettujen kautta vai jyrääkö virkamieskoneisto kansalaismielipiteen ylitse.

Erityisen omituista asiassa on se, että näin paljoa ei supistettu edes 1990-luvun laman aikaan. Tämä taantuma on kaikesta huolimatta pientä verrattuna 1990-luvun lamaan.

Opetuslautakunnan puheenjohtaja  Marika Niemi sentään totesi, ettei opetuksen laadusta saa missään nimessä tinkiä. Tämä tapaus jos jokin näyttää, kuka kaupungissa oikeasti päättää: kasvoton virkamieskoneisto vai vaaleilla valitut päättäjät. Kolmas vaihtoehto on, että asia käsitellään kabineteissa suljetuin ovin ja nuijitaan valtuustossa läpi, oli yleinen mielipideilmasto valtuutettujen keskuudessa mikä tahansa.

Jotenkin asiassa paistaa härski taktikointi läpi. Virkamieskoneisto haluaa säästöjä hinnalla millä hyvänsä. Edelleen sama koneisto tietää, että kun jotain vaatii, siitä käydään kauppaa ja lopulta summa tingataan alemmaksi. Kannattaa siis alusta asti esittää jo pöyristyttävän isoa summaa, jotta tinkaamisen jälkeenkin jäisi jäljelle sievoinen summa supistettavaa. Alun perin virkamiehet esittävät 9,7 miljoonan euron säästöä suomalaisesta opetuksesta. Opetuslautakunta tinki ensi vuoden säästösumman 4,2 miljoonaan euroon. Luultavasti kaiken takana oleva taho hykertelee käsiään jo tuostakin summasta.

Jotain asiasta kertoo myös se, että sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälä totesi lautakunnan päätöksen olevan kannanotto, jota budjettia suunnitteleva kaupunginjohtaja ei välttämättä ota edes huomioon.

Tarmo Thorström

Tags: , ,

Nousukaudella juhlapuheissa toitotettiin monesta suusta yhteen ääneen, kuinka yksi edellisen laman suurimmista virheistä oli säästää lapsista ja nuorista, siis koulutuksesta. Edelleen juhlapuheissa korostettiin, kuinka koulutukseen panostaminen myös vaikeina aikoina luo hyvinvointia ja lisää kansakunnan kilpailukykyä globaalissa maailmassa, mikä lienee valtionkin tavoite.

Vaan eipä edellisestä lamasta ole paljoa opittu. Nyt on käynnissä taas opetuksen säästötalkoot, mihin koulut, niin lapset kuin opettajatkin, tahtomattaan joutuvat osallistumaan.

Ylen kuntajohtajille tekemän tuoreen selvityksen mukaan 30 prosenttia kunnista vastasi opetuksen, kun kysyttiin, mistä aiotaan säästää eniten(!). Seuraaville sijoille asettuivat terveydenhuolto, vanhustenhoito, kirjasto- ja muut kulttuuripalvelut. Haluaisin tietää, millä logiikalla terveyspalveluista säästäminen oikeasti säästää pitkällä tähtäimellä – opetuksesta puhumattakaan.

Perusopetuksen järjestäminen on lain mukaan kuntien vastuulla. Jos  koulutuksesta nipistämisen trendi jatkuu tällaisena, pistää se ainakin allekirjoittaneen miettimään, miten suuressa määrin kunnille voidaan antaa autonomia päättää tarjoamansa koulutuksen resursseista. Myönnettäköön toki, että keksiessään uusia velvollisuuksia ja menoeriä valtio ei ainakaan helpota kuntien asemaa. Vaan ei se silti ole mikään syy nipistää tulevaisuudesta.

Tarmo Thorström

Tags: ,

soolhallitus

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry:n hallitus kokoontui Helsingissä 19.-20.8.2009.

Kokoustapaamiseen sisältyi vierailu eduskunnassa sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalon opastuksella. SKY:n varapuheenjohtaja, SOOLin hallituksen jäsen Heikki Ingervo kuvaa tapaamista onnistuneeksi. Tapaamisessa keskusteltiin ajankohtaisista koulumaailman kysymyksistä.

Vahasalo ajaa voimakkaasti varhaiskasvatuksen siirtämistä kuntien sosiaalitoimen alaisuudesta osaksi kuntien koulu- ja sivistystointa. Yhdessäkään tämän muutoksen jo toteuttaneessa kunnassa ei ole kaduttu uudistusta.

Taide- ja taitoaineet näyttäisivät saavan tuntikehykseen kaivattua lisäystä. Siitä, kuinka lisäykset jakautuisivat kuvataiteen, musiikin ja taitoaineiden kesken, Vahasalo ei osaa vielä sanoa. Joka tapauksessa steinerkoulujen tapaiseen, edistyksellisen selkeään painotukseen ja tasapainoon tiedollisten, taiteellisten ja taitoaineiden kesken ei olla vielä menossa. Siitäkin, kuuluuko esim. kotitalous taitoaineisiin teknisen työn ja käsitöiden ohella on monenlaista ilmaa.

Opettajansijaisten kesäpalkkauskysymystä Vahasalo pitää OAJ:n tavoin kinkkisenä. Asiasta tullaan varmasti keskustelemaan myös SOOLin hallituksessa. Kaikkien opettajansijaisuuksia tekevien opiskelijoiden näkemykset aiheesta ovat tervetulleita, sanoo Ingervo.

Erityisopetus on asia, joka puhuttaa varmasti kaikkia peruskouluasteen opettajia ja kouluavustajia ja niin myös SOOLin hallitusta emännöinyttä Vahasaloa. Olisi tärkeää, että kaikki ratkaisut tehtäisiin siten, että oppilaan etu on aina etusijalla, hän kiteyttää.

Laatukriteerit tekevät kovasti tuloaan koulumaailmaan. Tämä on hyvä asia, mutta julkistetuissa 10 kortissa ei ole otettu kantaa ryhmäkokoihin. Vahasalo toivoo myös SOOLilta kannanottoa käytävään keskusteluun.

Sivistysvaliokunnan eli “sivin” työskentely on ollut kuluvana vuonna paljon julkisuudessa yliopistolainsäädännön uudistuksen tiimoilta.

Heikki Ingervo

Tags: , , ,

Erityisluokanopettaja, tietokirjailija Raimo Laaksonen toi esille mielipidekirjoituksessaan (HS 23.8.2009) tärkeän seikan kouluruokailuista. Säästöjen luvattuna aikana Tampereen kaupunki on lähtenyt Laaksosen mielestä pahasti väärälle tielle lopettaessaan opettajien valvonta-ateriaedun. Valvontavastuu jää silti opettajille, mutta yhteinen ruokahetki katoaa tyystin.

Kirjoituksessaan Laaksonen nostaa esille tämän yhtälön suurimmat häviäjät: oppilaat, varsinkin erityistä tukea tarvitsevat. Mielipiteeseen on helppo yhtyä, sillä kouluruokakulttuuri on ollut omiaan opettamaan hyviä ruokatapoja ja se on tarjonnut turvallisen kasvatushetken niille, jotka eivät sitä välttämättä kotonaan saa. Näennäisellä säästöllä riistetään kasvattajan ja kasvatettavan vuorovaikutussuhteen kehittäminen.

Erilaisten kasvatusfilosofioiden kannattajat voivat väittää mitä vain, mutta kouluruokailussa käytetyllä mallioppimisella on ollut tärkeä osansa koulun kasvatusroolissa.

"Opettajien kuuluu syödä lasten kanssa" (HS 23.8.2009)

Tarmo Thorström

Tags: ,

Blogi perustettu

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry:n nettisivuille on perustettu uusi blogi. Käsittelyssä koulutuspolitiikkaa ja yleistä opettajankoulutuksesta, opettamisesta ja muusta koulutuksen aiheista.