Enni Keski-Saari
Ehdolla SOOLin hallitukseen kaudelle 2021 - 2022.
Opiskelee: aineenopettajaksi (ev.lut. uskonto, elämänkatsomustieto, filosofia, psykologia)
Opiskelupaikka: Turun yliopisto
Opinnot alkoivat: 2016
Jäsenyhdistys: Turaus ry
LINJAUKSET
1. Kaikkien opeopiskelijoiden SOOL
2. Todellista perehdytystä opettajan ammatin haasteisiin draaman keinoin
3. Arvot: kestävä kehitys, yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja antirasismi
Kaikkien opeopiskelijoiden SOOL
SOOL on ihana, lämmin ja kannustava yhteisö, johon kaikki ovat tervetulleita – tämä lämpö on tärkeä näkyä kaikessa toiminnassa, kaikilla tasoilla, eikä se saa sammua pandemian koettelevina aikoina. SOOL on siirtynyt strategiassaan näkyvästä vaikuttavaan aikaan. Tämän tulee myös näkyä usealla eri tasolla. Paikallisella tasolla on tärkeää, että järjestö toivottaa uudet potentiaaliset jäsenet avosylin vastaan ja myös ei niin sanotusti ”perinteiset” opejärjestöt, kuten opettajan pedagogisten järjestöt, ammattilisiksi opettajiksi opiskelevien järjestöt ja ammattikorkeakoulujen järjestöt, on tärkeää huomioida toiminnassa. Opeopiskelijoita on monenlaisia, meitä tulee monista erilaisista opintosuuntauksista, ja meitä yhdistää yhteinen halu opettaa sekä opeopiskelijuuden identiteetti. On tärkeää, että SOOL on näkyvästi välittävä ja vaikuttava, ja että nämä puolet SOOLista näkyy koko jäsenistölle ja potentiaalisille jäsenille. SOOLin tulee olla toiminnassaan kaikki opeopiskelijat mukaan ottava ja tarjota jokaiselle turvallinen tila. Toiminnan tulee siis olla näkyvää ja kutsuvaa. Itse näen SOOLin tällaisena tilana ja pidän tärkeänä sitä, että SOOL on näkyvästi lämmin, turvallinen, kutsuva, näkyvä ja vaikuttava kaikille opeopiskelijoille.
Todellista perehdytystä opettajan ammatin haasteisiin draaman keinoin
Riippuen alasta opettajaopinnot kestävät noin vuodesta viiteen vuoteen. Tulevana aineenopettajana opintoni ovat olleet vain vuoden mittaiset. Kuten yleisesti onkin todettu, viisi vuotta – saati sitten vuosi – ei pysty millään valmistamaan ketään kunnolla todellisiin opettajan työssä kohdattaviin haasteisiin. Tämän takia olen kokenut SOOLin ja muiden järjestöjen tarjoamat koulutukset tärkeäksi osaksi opettajuuteen kasvuani ja perehtymistäni. Ne eivät kuitenkaan saisi olla kulmakivi opettajuuteen kasvulleni.
Opettajan koulutukseen tulisi kuulua oikeaa valmistautumista opettajan töissä tuleviin haasteisiin, kuten luokanhallintaan, kiusaamistilanteisiin ja mahdollisiin väkivaltatilanteisiin. Sanotaan, että ainoastaan käytäntö voi opettaa työskentelemään opettajan työssä. Sen vuoksi harjoittelut ovatkin tärkeässä asemassa osana opeopintoja. Käytännön tärkeyden takia nopeasti teoriassa läpikäydyt ohjeet siitä, miten haastavissa tilanteissa tulisi toimia – mitä opettaja esimerkiksi saa ja ei saa tehdä –, ei anna välttämättä riittäviä eväitä elävän elämän tilanteisiin.
Mitä sitten voitaisiin tehdä? Itselleni ainakin pedagogisten vuonna opetettiin, kuinka draamakasvatus on turvallinen tapa lapsille ja nuorille käsitellä vaikeitakin aiheita. Miksi siis draamakasvatusta ei hyödynnettäisi vaikeiden asioiden ja tilanteiden käsittelyssä opettajankoulutuksessa? Olen toiminut kohta neljän vuoden ajan eri globaalikasvatuksen järjestöillä vapaaehtoisena kouluvierailijana. Osana kouluttajien koulutusta käytiin draaman keinoin läpi luokanhallintaan liittyviä tilanteita. Draama vie opiskelijan epämukavuusalueelleen turvallisella tavalla. Draaman keinoin käsitellyt asiat ja keinot voivat jäädä myös paremmin muistiin.
Kun monelta opeopiskelijalta kysytään, miksi hän haluaa opiskella opettajaksi, vastaus on usein se, että hän haluaa olla turvallinen aikuinen lapsille ja nuorille. Jos opettajankoulutuksessa halutaan oikeasti kasvattaa turvallisia aikuisia lapsille ja nuorille, niin koulutuksen tulee valmentaa tulevia opettajia myös vastaantuleviin vaikeisiin tilanteisiin – vaikka tämä koulutus veisikin opeopiskelijat epämukavuusalueelle. Turvallinen epämukavuusalueelle meneminen tulee olla osana opeopintoja, sillä opettajan työssä ei voi välttyä epämukavuusalueella menemisestä.
Arvot: kestävä kehitys, yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja antirasismi
Kestävä kehitys, yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja antirasismi ovat itselleni teemoina lähellä sydäntä. Ne ovat mielestäni myös sellaisia asioita, joita opetuksessa ja opettajankoulutuksessa tulee vaalia. Näihin teemoihin liittyvät kysymykset eivät saa olla sellaisia, joista vain niihin perehtyneet ja niihin liittyviä epäkohtia kokeneet ovat tietoisia.
Koulussa lisääntyvä eriarvoisuus ja kouluympäristössä esiintyvä rasismi ja syrjintä ovat usein teemoja, joista halutaan vaieta. Totuus on kuitenkin se, että näitä asioita esiintyy kouluissa arkipäiväisinä ilmiöinä. Syrjiviä rakenteita ja ilmiöitä voi esiintyä niin opettajien kuin oppilaiden kielenkäytössä, yleisessä käytöksessä ja valinnoissa. Nämä asiat voivat olla tietoisia tai tiedostamattomia, mutta niihin on tärkeää puuttua.
Onneksi näihin asioihin voidaan siis vaikuttaa. Tulevina opettajina me olemme keskeisessä asemassa tulevaisuuden muovaajina. Sillä on väliä, miten opettaja puhuu ja mistä hän puhuu. Kielitietoisuus ja itsereflektio ovat tärkeitä taitoja opettajuudessa. Erityisen tärkeänä on myös osata myöntää, että ei ole täydellinen ja opettajan työssä tekee välillä virheitä. Näistä voi sitten oppia ja kasvaa. Teemme työtämme oppilaitamme varten ja itse pidän ainakin tärkeänä, että yksikään oppilas ei tunne oloaan oppitunneillani ulkopuoliseksi oman toimintani tai toimimattomuuteni takia. Haluaisin uskoa tämän olevan laajaltikin jaettu tunne tulevien opettajien keskuudessa.
Miten näitä asioita voisi sitten edistää konkretian tasolla? Alkuunkin näitä aiheita tulisi käsitellä perustavanlaatuisemmin opettajankoulutuksessa. On tärkeää huomata, että seksuaalisuuden ja sukupuolten kirjoon liittyvät kysymykset eivät rajoitu vain näitä aiheita käsitteleville oppitunneilla, vaan näihin liittyviä asioita käsitellään niin arkikielessä kuin muillakin oppitunneilla. Seksuaali- ja sukupuolitietoisuuden lisäksi mm. katsomus-ja kulttuuritietoisuus ovat tärkeitä asioita, jotka olisi hyvä oppia huomioimaan (esim. tyttö-poika-jaottelu, heteronormatiivisuus, käytetäänkö juhlaesimerkkeinä vain kristittyjä juhlapyhiä, yms.). Nämä asiat voivat tuntua hyvin pieniltä, mutta niillä voi olla yhdellekin lapselle tai nuorella todella suuri merkitys. Tätä merkitystä ei tule väheksyä.
Rakenteellisessa muutoksessa esimerkiksi yliopiston opetuksen tasolla voi kestää kauan, mutta sitä on hyvä lähteä ajamaan nyt. Ennen muutosta jokainen meistä voi kuitenkin aloittaa reflektion ja pohdinnan jo itse. Rakennetaan siis yhdessä oppilailla turvallisempaa huomista, jossa jokainen voi kokea kuuluvansa joukkoon.
MIKSI MINÄ?
Olen pohtinut SOOLiin hallitukseen hakemista jo pitkään: ensimmäisen kerran pedagogisten vuoden aikana 2018-2019. Nyt päätin viimein ottaa jännittävän, innostavan ja hieman pelottavankin askeleen ja hakea mukaan hallitukseen.
Opiskelen tällä hetkellä 5. vuotta Turun yliopistossa ev.lut. uskonnon, elämänkatsomustiedon, filosofian ja psykologian aineenopettajaksi. Sain ensikosketukseni SOOLiin 3. opiskeluvuotenani pedagogisten opintojen alkaessa. Lähdin tuolloin heti mukaan TurAuksen toimintaan, jossa olen nyt mukana kolmatta vuotta. Lisäksi olen kerryttänyt kokemusta pääainejärjestössäni toimimisesta kahden vuoden ajan.
Ensimmäinen asia, joka tulee monelle mieleen minua kuvaillessa, on ahkera. Olen toki muutakin, mutta järjestötoimijana tämä kuvaa minua erityisen hyvin. Esimerkiksi omassa pääainejärjestössäni aloitin järjestön alumnitoiminnan ja työelämäpäivä-konseptin, johon keräsin eri ammattijärjestöjä kertomaan toiminnastaan sekä alumneja ja vanhempia opiskelijoita keskustelemaan harjoittelupaikoista ja työllistymisestä. TurAuksen toiminnassa ollessani olen päässyt olemaan mukana tekemässä ilmastokasvatuksen opintojaksoa, tutor- ja alumnitoiminnan aloittamista, verkkosivujen uudistamista, sääntöjen muutosta ja vaikka mitä muuta. Opintojeni aikana olen huomannut, että opettajuus ja järjestötoiminta ovat juuri niitä asioita, joille minä sytyn – mikä voisikaan olla siis parempaa kuin niiden yhdistelmä! Hallitustoiminnassa olen päässyt työskentelemään paikallisella tasolla aivan upeiden ihmisten kanssa, joten tätä olisi mahtavaa päästä seuraavaksi tekemään valtakunnallisella tasolla.
Olen päässyt tutustumaan myös SOOLin toimintaan hiljalleen enemmän ja enemmän vuosien aikana, mikä on myös syy sille, miksi uskallan nyt hakea varmemmin mukaan hallitukseen. Syksyllä 2019 olin mukana Suosituksen ohjatulle opetusharjoittelulle -työryhmässä, jossa haastateltiin muita opeopiskelijoita ja kommentoitiin tulevaa opasta. Pidin paljon työryhmässä työskentelystä ja koin, että siinä pääsi vaikuttamaan. Viime keväänä hihkuin riemusta, kun selvisi, että pääsin tekemään täksi lukuvuodeksi Turkuun SOOLin aluetoimintaa. Olen pitänyt todella paljon aluetoimijana toimimisesta, vaikka kulunut vuosi onkin tuonut mukanaan haasteita. Nyt päätin jättää aluetoiminnan lähteäkseni havittelemaan toista pientä suurta unelmaa SOOLin hallituspaikasta.
Tiivistetysti voisi siis sanoa, että olen paketti täynnä paloa ja kokemusta, intoa ja kiinnostusta. Olisi aivan ihanaa päästä omaksi viimeiseksi yliopistovuodeksi mukaan SOOLin hallitukseen vaikuttamaan valtakunnallisesti opettajankoulutuksen puolesta. Nähdään liittokokouksessa!
Lämpöä ja vaikuttavuutta, yhdenvertaisuutta, paloa ja kukkurallinen hauskuutta – olisiko siitä SOOL tehty?