11.3.2019

Siksi opeksi

Blogi | MIIKA HOLOPAINEN

Olen Miika, toisen vuoden luokanopettajaopiskelija Jyväskylästä.

Jokaisella opettajalla ja opettajaksi opiskelevalla lienee omat syynsä, miksi haluaa opettajaksi. Jokainen syy on erilainen, mutta silti yhtä tärkeä. Tässä on minun syyni:

Mä olen parilla tapaa klassinen opettajaksi opiskeleva. Ensinnäkin, en ole meidän suvun ainut opettaja ja toiseksi, mä oon yks niistä joka on joskus vannonut, että musta ei tuu koskaan opettajaa. Täällä sitä nyt sitten kuitenkin opiskellaan.

Lukiossa mä rupesin pohtimaan, että mitäs sitä ruvetaan elämällä tekemään, kun täältä päästään. Mieleen nousi kaksi vaihtoehtoa. Musta tulee joko poliisi tai luokanopettaja. Halusin päästä vaikuttamaan yhteiskunnan epäkohtiin ja koin, että näiden ammattien parissa voisin sitä tehdä. Lukio loppui, kävin intin, kävin vähän töissä, mutta en silti ollut varma, että kumpi olisi se oma ala.

Päädyin sitten kesäksi töihin vankilaan vanginvartijaksi. Ajattelin, että tää homma liippaa aika läheltä poliisin työtä ja antaa vähän osviittaa siitä, mitä se olisi. Vankila on täysin oma maailmansa. Tapasin tuon kesän aikana murhaajia, raiskaajia, diilereitä ja vaikka mitä. Lopulta en kuitenkaan hätkähtänyt vankilassa niitä kauheita rikoksia, joita he olivat tehneet, vaan sitä, että vankilassa istuu 18-vuotiaita nuoria kärsimässä pitkiäkin tuomioita. Minua selvästi nuorempia poikia.

Kesän aikana juttelin näiden nuorten kanssa ja ihmettelin miten he ovat voineet joutua jo tuossa vaiheessa elämäänsä sinne. Heidän puheistaan nousi vahvasti esiin, kuinka heidän perheissään ja kaveripiireissään on hyvinkin rikollismyönteinen elämänasenne. Löytyy huumeita, löytyy alkoholia, löytyy väkivaltaa, you name it. Heille jaetut kortit osoittivat jo lapsina kohti vankilaa.

Nämä asiat jäivät pyörimään päähäni ja pohdin pitkin kesää, kuinka erilaisessa ympäristössä olen itse saanut kasvaa. Ympärilläni on ollut rakastava perhe, tärkeitä ja turvallisia ystäviä ja jopa kannustavia opettajia. Olen ollut hyvinkin etuoikeutetussa asemassa, eikä kaikilla lapsilla Suomessa todellakaan ole asiat näin. Jos lapsi ei saa tukea läheisiltään, mistä sen voisi saada?

Minä sain tukea myös opettajilta. Joillekin lapsille opettaja saattaa olla se ainut turvallinen aikuinen. Voisinko minä olla näille lapsille se turvallinen aikuinen? Voisinko minä opettajana tarjota lapsille tukea, jota he eivät muualta saa? Voisinko minä kannustaa näitä lapsia kohti parempaa tulevaisuutta? Voisin. Silloin minä päätin, että minusta tulee opettaja.

Opettajana voisin olla se henkilö, jota oikeasti kiinnostaa mitä näille lapsille kuuluu, voisin ehkä osoittaa läheisyyttä, josta he ovat jääneet paitsi. Halusin saada käännettyä edes yhden oppilaan elämän osoittamaan vankilasta ja rikoksista kohti turvallista ja parempaa elämää. Tein siitä tavoitteeni opettajana. Jos siinä onnistun, olen onnistunut myös opettajana.

Siks musta tulee opettaja. Miks susta?

#siksiopeksi

Jaa sivu somessa

Tweet