19.5.2016

Parasta opinnoissa on ollut opiskelijayhteisö

Vuoden opeopiskelijaksi valitulla Aimo Laitamolla on taitoa ottaa opiskelutoverit sekä oppilaat yksilöinä huomioon.

Soolibooli 3/16
Kuva: Marianna Penttilä

(Kuva: Marianna Penttilä)Vuoden opeopiskelija Aimo Laitamo on tänä keväänä valmistumassa musiikin opettajaksi Jyväskylän yliopistosta. Ainejärjestö Pedaalin mukaan yritteliäisyys ja luovuus ovat avainsanoja, kun Aimoa kuvataan ja nämä ominaisuudet tekevätkin Aimosta loistavan musiikinopettajan Hän mukautuu välittäväksi ja innostavaksi opettajaksi kaiken ikäisille oppilaille alakoulusta lukioon.

Aimosta kysyttäessä monille opiskelijoille tulee mieleen, että hän on sellainen musiikinopettaja, jonka haluaisi opettavan omia lapsiaan.

Miten kuulit valinnastasi vuoden 2016 opettajaksi opiskelevaksi? Tiesitkö olleesi ehdolla?

– Sain hyvin yllättävän puhelun SOOLilta joitakin viikkoja ennen liittokokousta. Minulla ei ollut hajuakaan siitä että olin ollut ehdolla.

Miten tulit hakeutuneeksi opiskelemaan musiikkikasvatusta?

– En ollut ennen lukioaikoja koskaan ajatellut musiikinopettajan ammattiin hakeutumista. Kävin Tampereella Hatanpään lukion musiikkilinjaa, ja lukiossa vasta aloittanut uusi musiikinopettaja teki työtään innolla ja taitavasti, kaikki huomioiden (terkkuja vaan Anulle!). Tajusin hyvin nopeasti, että tässä olisi ammatti, jota tahtoisin itsekin isona tehdä. Siitä asti musiikinopettajan työ on ollut minulle kutsumusammatti ja se on sitä edelleen. Odotan innolla, että pääsen itse joskus työelämään asti kokeilemaan siipiäni.

Miten Jyväskylän yliopisto valikoitui opiskelupaikaksi?

– Kaupungeista ja yliopistoista Jyväskylä veti eniten puoleensa. Helsinki ei niin napannut, ja Oulu oli itselleni vieras ja kaukainen. Olen tykännyt asua Jyväskylässä, koska tämä on pieni ja tiivis kaupunki, jossa on helppo törmätä tuttuihin kadulla, aina tapahtuu jotain yllättävää eikä koskaan tiedä kenen pöytään päätyy istumaan. Myös musiikkielämä on kaupungin kokoon nähden vilkasta, on paljon mielenkiintoisia bändejä, orkestereita ja kuoroja. Nyt olen jo palannut Tampereelle, mutta Jyväskylä on minulle aina toinen kotikaupunki.

Missä vaiheessa opintosi ovat nyt?

– Aivan lopussa. Tein tänään (4.5.) viimeiset opintoni, nyt jännään papereiden saamista.

Miten opinnot ovat vastanneet odotuksiasi?

– Hyvin. Minusta on tuntunut, että koulutus on vienyt minua oikeaan suuntaan ja opettanut oikeita asioita, vaikka välillä luennot ovatkin hieman harhailleet.

"Me opiskelijat voimme oppia toisiltamme valtavasti kaikenlaista,
kunhan tämä potentiaali saadaan kunnolla hyödynnettyä."

Minkälaista on olla opiskelijana Jyväskylän yliopistossa ja Musiikin laitoksella? Missä mättää, mikä toimii hyvin?

– Olen tykännyt pääpiirteissään kaikesta, vaikka muutamia epämääräisempiäkin kursseja on matkan varrella tullut käytyä. Opetusharjoitteluvuosi oli hyvä ja käytännönläheinen, ja opin sen aikana paljon itsestäni ja opettamisesta. Harmillista on ollut yliopiston tarjoaman instrumenttiopetuksen pieni määrä.

– Huippujuttu on ollut yliopistomme mandoliiniorkesteri Mandolin Mountain, joka on tietääksemme Suomen suurin ja kaunein mandoliiniorkesteri. Kävimme konsertoimassa syksyllä Espanjassa, ja tänä keväänä tarkoituksena olisi levyttää. Kokoonpano on uniikki Suomessa, mutta Euroopassa vastaavia orkestereita on tuhansia.

– Parasta opinnoissani on kuitenkin ollut musakasvattajien opiskelijayhteisö ja ainejärjestömme Pedaali ry. Pedaalin tiivis henki ja välittävä yhteisö ovat vaikuttaneet minuun syvästi, ja tahtoisinkin voida pullottaa tätä meininkiä ja viedä sitä mukanani minne ikinä päädynkin.

Onko sinulle kertynyt jo työkokemusta, jossa olet voinut soveltaa opintojasi?

– Vuosien varrella on tullut tehtyä kaikenlaista työtä humpan soittamisesta kuoronjohtoon, sekä myös erilaisia opetustöitä. Tavalla tai toisella kaikessa opinnoistani on ollut hyötyä.

Olet perustanut Suomalaiselle musiikkikampukselle MUVO-klubin. Mistä on kysymys?

– MUVO-klubi (Musiikkikampuksen vertaisoppimisklubi) oli viime syksynä yhdessä ystävieni kanssa perustama vertaisoppimisprojekti, jossa opiskelijat opettavat toisiaan. Klubin piirissä on järjestetty lukuvuoden aikana kahdeksan sessiota, aiheiden vaihdellessa kuvionuottimenetelmästä vapaaseen improvisaatioon.

– Klubin toiminnan taustalla on ajatus, että musiikin ammattiopiskelijat ovat jo opiskelemaan tullessaan asiantuntijoita eri instrumenteissa, musiikkityyleissä tai musiikin tekotavoissa. Monille on kertynyt leikkejä ja harjoituksia, joita joku toinen haluaisi oppia. MUVO-klubi on ollut kanava jakaa opiskelijoiden kesken näitä erityistaitoja ja oivalluksia.

– MUVO-klubin toiminta oli pientä, mutta näen sen kaltaisessa toiminnassa paljon potentiaalia. Me opiskelijat voimme oppia toisiltamme valtavasti kaikenlaista, kunhan tämä potentiaali saadaan kunnolla hyödynnettyä.

"Tärkeää on olla ihminen ihmiselle,
sekä omille oppilailleen että työkavereilleen."

Mikä on musiikin opetuksessa tärkeintä?

– Kaikki riippuu siitä, ketä opetetaan. Peruskoulussa ja lukiossa tavoitteet ovat hyvin erilaiset, kuin vaikka musiikinharrastajien piirissä. Koulumaailmassa mielestäni tärkeintä on kehittää oppilaiden omaa suhdetta musiikkiin tarjoamalla monenlaisia musiikillisia haasteita. Opetuksessa käsiteltävän musiikin pitää olla monipuolista, eikä mitään musiikinlajia tule sulkea pois. Joissain ryhmissä on tärkeää olla turvallinen aikuinen, toisissa ryhmissä taas musiikin kova substanssiasiantuntija. Tätä tasapainottelua on joutunut jo tähän mennessä tekemään, ja varmaan jatkossa vielä enemmän.

– Itselleni ei ole itseisarvoisen tärkeää, oppiiko oppilas jotain taidemusiikin tyylikausia, nuotinlukua tai nokkahuilun soittamista, vaikkakin näillä kaikilla voi olla hyvin perusteltu paikkansa opetuksessa. Tärkeää on olla ihminen ihmiselle, sekä omille oppilailleen että työkavereilleen.

Jaa sivu somessa

Tweet