29.1.2016

Opettajajohtoinen opetus voi olla oppilaslähtöistä tehokkaampaa

Kari Laasasenaho ja Hanna Kuusela testasivat biologian opetusharjoittelussa onko opettajalähtöisellä ja oppilaslähtöisellä oppimisella eroja yläkoululaisten ympäristöasenteiden kehittymisessä.

KARI LAASASENAHO
Soolibooli 1/16

Voiko osana pedagogisia opintoja tehdyn tutkimuskokeilun tekeminen olla jännää? Ei varmaankaan, jos se tapahtuu keskellä kiireintä lukukautta maistuen pakkopullalta, vai voiko? Tällä kertaa opetuskokeilu osoittautui kuitenkin erittäin mielenkiintoiseksi ja varsinkin sen jälkeen, kun oivalsimme, mihin kaikkeen hyvällä pedagogialla voidaan päästä!

Pedagogisissa opinnoissa kukaan ei ole voinut välttyä kuulemasta opettaja- ja oppilaslähtöisen opetuksen eroista. Monille opettajalähtöisestä opetuksesta saattaa tulla mieleen "behavioristinen natsiopettaja", joka lyö sormille aina kun vastaat väärin. Oman opettajankoulutukseni aikana olen saanut jatkuvasti kuulla siitä, että meidän tulisi pyrkiä eroon "perinteisestä" opettajalähtöisestä opetuksesta ja siirtyä "moderniin ja aktivoivaan" oppilaslähtöiseen oppimistyyliin. Käsitykseni voi olla väärä, mutta ainakin minä olen kokenut asian tältä kantilta.

Oletimme, että opettajajohtoinen opetus tylsistyttäisi oppilaat

Onko oppilaslähtöinen opetus kuitenkaan aina hyväksi, ja onko oppilas aina itse kykenevä tekemään riittäviä johtopäätöksiä? Tämä oli ensimmäinen ajatus, kun lähdimme työstämään ajatusta siitä, kuinka tutkia oppilaiden ympäristöasenteiden kehittymistä yläkoulussa. Hypoteesimme näet oli, että oppilaslähtöinen opetus saa aikaan hyvän ja motivoituneen oppimisympäristön, jossa ympäristötietoisuus ja ekologiset elämäntavat puhkeavat kukkaan. Oletimme, että opettajajohtoinen opetus tylsistyttäisi oppilaat ja aiheuttaisi vastareaktion koko ympäristöaatteelle (sitä paljon puhuttua pakkopullaa?).

Tutkimusasetelma rakennettiin niin, että luokka jaettiin biologian oppitunnilla kahteen ryhmään, joista toiselle annettiin opettajajohtoista ja toiselle oppilaslähtöistä opetusta. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka täytettiin ennen annettua opetusta ja opetuksen jälkeen. Kysely mittasi Likertin asteikolla koettua tietotasoa erilaisista ympäristöongelmista sekä henkilökohtaisia ympäristöasenteita. Teemoina olivat ilmastonmuutos, vesistöjen saastuminen/rehevöityminen ja lajien sukupuutot.

Kaikki täyttivät lomakkeen yhteisesti samassa luokassa ennen toisen ryhmän siirtymistä toiseen oppimistilaan. Luokka jaettiin istumajärjestyksen mukaan puoliksi luokan keskeltä, sillä istumajärjestys oli valmiiksi tehty mahdollisimman tasapuolista sukupuolijakoa ajatellen (istumajärjestys tyttö–poika-pareittain). Kun opetus oli annettu kummassakin ryhmässä, sama kyselytutkimus täytettiin kaksoistunnin päättyessä uudelleen.

Opetussisältö oli samankaltainen ryhmien välillä. Tunnin tavoitteena oli opettaa oppilaille ympäristöongelmista ja niistä toimista, joilla ympäristöongelmia voidaan ehkäistä. Opettajajohtoisessa opetuksessa käytettiin Powerpoint-kalvoja ja opettaja demonstroi vesien likaantumista niin, etteivät oppilaat saaneet itse koskea käytettyihin välineisiin.

Sen sijaan oppilaslähtöisessä työskentelyssä oppilaille oli tehty tehtävämonisteita, joiden kysymyksiin heidän tuli hakea vastauksia iPadeilla tai heidän tuli itse rakentaa demonstraatiovälineistö vesistöjen likaantumista varten. Lisäksi he saivat vastata kysymyksiin parin kanssa ja osan aikaa myös suuremmissa ryhmissä. Demonstraatiovälineistön he kasasivat neljän hengen porukoissa. Opettajan rooliin oppilaslähtöisessä ryhmässä kuului aikataulutus, työrauhan ylläpito ja tarvittaessa lisäohjeiden antaminen.

Analysointia varten taustakysymykset ja asennekysymykset eroteltiin kahdeksi ryhmäksi, joiden normaalijakautuneisuus testattiin SPSS-ohjelmalla. Näille kahdelle ryhmälle tehtiin kahden riippumattoman otoksen t-testi ja Mann-Whitneyn U-testi.

"Maa järähteli ainakin omien jalkojeni alla,
kun tajusin asian laajemman kontekstin."

Toisin kuitenkin kävi

Tulokset olivat erittäin mielenkiintoiset ja selkeät, vaikka testausryhmä oli vain yhden yläluokan kokoinen.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että molemmissa opetusryhmissä ympäristöongelmiin suhtauduttiin vakavammin opetuksen jälkeen kuin ennen sitä, ja tietotaso ympäristöongelmista lisääntyi molemmissa ryhmissä. Tutkimuksen perusteella opettajajohtoinen opetus kuitenkin vahvistaa oppilaiden ympäristöasenteita tilastollisesti merkitsevästi verrattuna oppilaslähtöiseen opetukseen eli ts. oppilaiden ympäristöasenteet tiukentuvat ja ihmisen toimia luontoa kohtaan katsotaan paljon kriittisemmin kuin ennen opetusta. Opettajajohtoiseen opetukseen sisältyy siis huomattava arvo- ja asennelataus oppilaslähtöiseen opetukseen verrattuna.

Tutkimuksen otoskoko voi kuulostaa pieneltä. Näin selkeät tulokset pienellä ryhmällä kertovat kuitenkin jotain: opetustyylillä on vaikutusta ympäristöasenteisiin. Tutkimusta voi toki kritisoida (ja pitääkin!), koska luotettavimpien tulosten saamiseksi tarvittaisiin huomattavasti suurempi otoskoko. Olisi mielenkiintoista tehdä samankaltainen tutkimus myös lukio- ja korkeakoulutasolla mahdollisten erojen havaitsemiseksi. Harmi, että olen oman graduni jo tehnyt!

Alkuperäisten hypoteesien mukaan meidän piti saada oppilaslähtöisellä opetuksella aikaan valveutuneita ja ympäristötietoisia oppilaita. Toisin kuitenkin kävi. Oppilaslähtöinen opetus ei eronnut koetun oppimismäärän perusteella tilastollisesti opettajalähtöisestä opetuksesta, mutta ympäristöasenteisiin sillä voi olla vaikutusta.

Tulokset siis kannustaisivat käyttämään opettajajohtoista opetusta, jos haluamme kertoa tulevina biologian ja maantieteen opettajina maapallon ympäristöongelmista! Opettajien tulisikin olla valveutuneita siitä, millaisia pedagogisia menetelmiä käytetään eri tilanteissa, koska samalla metodilla ei aina päästä haluttuihin tuloksiin.

Laajemmassa mittakaavassa voimme todeta, että varsinkin yläkoulussa opettaja on työssään arvo- ja asennekasvattaja eikä ole yhdentekevää, minkälaisia kommentteja opettaja suustaan päästää. Maa järähteli ainakin omien jalkojeni alla, kun tajusin asian laajemman kontekstin: Pedagogialla voidaan osaksi voidella Suomen talouden rattaita, mikäli kiinnitämme huomiota tarkoituksenmukaiseen pedagogiikkaan.

Opettajia tarvitaan edelleen

Jos haluamme uusia innovaatioita talouden veturiksi, meidän tulee opintomaailmassa kiinnittää huomioita oppilaiden/opiskelijoiden asenteeseen ja motivaatioon. Esimerkiksi yliopistomaailmassa meidän tulisi rohkaista opiskelijoita asennoitumaan aiheisiin niin, että he innostuisivat esimerkiksi perustamaan yrityksiä ja motivoitumaan aiheesta, jonka eteen he ovat valmiit tekemään työtä. Voi olla, että tämä tuntuu monista kaukaa haetulta, mutta itselleni ajatus on tärkeä, koska haaveilen korkeakouluopettajan työstä.

Opettajan ammatti on mitä tärkein yhteiskunnallinen toimi. Siinä pääsee vaikuttamaan tuleviin päättäjiin ja yhteiskunnan suuntaan. Opetusteknologia ei tule syrjäyttämään meitä. Opettajia tarvitaan edelleen, sillä varsinkin ala- ja yläkouluissa asenteet ja arvot muokkautuvat opettajien toimesta. Meidän tulisi opettajina pitää huolta asennekasvatuksesta ja kehittää omaa pedagogista osaamistamme oppilaiden ja yhteiskunnan parhaaksi! 

Kirjoittaja tekee väitöskirjaa Tampereen teknilliseen yliopistoon ympäristötekniikan alalta ja viimeistelee maantieteen aineenopettajan pätevyyttä Jyväskylän kesäyliopistossa.


Lisää aiheesta

29.5.2019

SOOLilta uudet tavoitteet opettajankoulutukselle

SOOL on julkaissut päivitetyt tavoitteensa opettajankoulutukselle. Tavoiteohjelmaan on linjattu opettajaksi opiskelevien näkemykset tämän hetken tärkeimmistä painopisteistä opettajankoulutuksen kehittämistyölle.

9.5.2019

On uudistumisen aika

Edes parhaista näkökulmista ei ole hyötyä, jos kukaan ei niitä kuule.

9.5.2019

Uskottavampaa edunvalvontaa

Vuoden opeopiskelijaksi 2019 valittu Wilson Nuckols opiskelee luokanopettajaksi Helsingin yliopistossa ja hänen valintaansa oli esittänyt kasvatustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Peduca ry. Tänä vuonna valinnassa painotettiin ansioituneisuutta opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisessä.

9.5.2019

Kaikki poistuvat palautetuokiosta voittajina

Vuoden harjoittelunohjaajaksi valittu Kai Bruun ohjaa luokanopettajien opetusharjoittelua Viikin normaalikoulussa Helsingissä. Valintaperusteluissa korostui Bruunin taito antaa palautetta ja kuunnella opiskelijoita.

9.5.2019

SOOLin 70-luku: Miten luokan- ja aineenopettaja­opiskelijat löysivät toisensa ja OAJ:n

Tänä vuonna 60 vuotta täyttävä SOOL on toiminut nykyisessä muodossaan vuodesta 1995, jolloin Suomen Lastentarhanopettajaksi Opiskelevien Liitto (SLOL) ja SOOL yhdistyivät. Aineenopettajaksi opiskelevien Suomen Auskultantit ry (SA) ja alun perin vain kansakoulun- ja luokanopettajaopiskelijoita edustanut SOOL yhdistivät voimansa jo vuonna 1981. Tässä historiapläjäyksessä kurkistetaan SOOLin 70-lukuun, jolloin yhteiskuntatietoisuuden heräämisen ja toiminnan uudelleenarvioinnin seurauksena luokan- ja aineenopettajaopiskelijat löysivät toisensa ja OAJ:n.

Jaa sivu somessa

Tweet