16.5.2014

"Liikuntakasvatukselle asetetut tavoitteet aukeavat nyt aivan uudella tavalla"

Vuoden 2014 opettajaopiskelija on Erkka Pönni Jyväskylästä.

Soolibooli 3/14

Erkka Pönnin (keskellä) ainejärjestölle luovutetun kiertopalkintolautasen vastaanottivat Sporticus ry:n Toni Turu ja Linda Nikula.

Erkka Pönni opiskelee liikunnanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa ja hänen valintaansa vuoden opeopiskelijaksi esitti liikunta- ja terveystieteiden ainejärjestö Sporticus ry.

Ainejärjestön mukaan Erkka Pönni on toiminut esimerkillisenä opiskelijana koko opintojensa ajan. Erkalla on loistava asenne opiskeluun, opiskelijakavereihin ja henkilökuntaan. Hän on huumorintajuinen, empaattinen ja hyvällä tavalla tilanteisiin heittäytyvä.

Valitsemalla vuoden opettajaksi opiskelevan SOOL haluaa olla mukana luomassa opettajan opinnoista ja ammatista kiinnostavaa ja positiivista kuvaa. SOOLin hallitus valitsee vuoden opettajaksi opiskelevan jäsenyhdistysten kirjallisten esitysten perusteella. Valinnassa painotetaan ehdokkaan sitoutuneisuutta opintoihinsa ja oman ammatti-identiteettinsä kehittämiseen.

Miten kuulit valinnastasi vuoden 2014 opettajaksi opiskelevaksi? Tiesitkö olleesi ehdolla?

– Tiesin, että Sporticus oli minua ehdottanut, mutta en asiaa sen paremmin ajatellut, ennen kun sain puhelun SOOLista. Kuulin valinnastani, kun olin Eerikkilän Urheiluopistolla suorittamassa päättöharjoittelun soveltavaa osuutta. Istuttiin ohjaavan opettajani ja muutaman muun työntekijän kanssa iltapäiväkahvilla, kun puhelin soi. Oli aikamoinen yllätys, kun kuulin, mitä asia koski! Ensimmäinen harjoitteluviikko ei olisi voinut parempaa päätöstä enää saada.

Miten tulit hakeutuneeksi nimenomaan liikunnanopettajan koulutukseen?

– Liikunnalle hakeminen oli loppujen lopuksi selkeä valinta, sillä olen ollut aivan pienestä asti mukana urheilun parissa. Istuskelin monesti vauvanistuimessa urheilukentän tai liikuntasalin laidalla, kun äiti oli ohjaamassa Humppilan Yrin urheiluharjoituksia. Kävelemään opittuani aloin touhuilla itsekin mukana treeneissä, ja vuosien kuluessa urheilun harrastaminen sai pikku hiljaa alkunsa. Vanhempani mahdollistivat harjoituksiin kuskaamalla sen, että pääsin kokeilemaan monipuolisesti eri lajeja.

– Jossain vaiheessa aloin oman urheilemisen ohella osallistua myös eri lajien ohjaukseen ja valmennukseen. Huomasin lasten ja nuorten kanssa toimimisen olevan itselleni mieluista puuhaa, joten päätös Liikunnalle hakemisesta vahvistui entisestään. Ajattelin, että liikunnanopettajan ammatissa pääsen olemaan liikunnan ja nuorten kanssa tekemisissä päivittäin.

Missä vaiheessa opintosi ovat nyt?

– Opinnot alkavat olla jo loppusuoralla. Pari tenttiä pitäisi käydä tekemässä ja gradun kanssa meillä on vielä yhteisiä hetkiä tiedossa. Gradua koitan saada tehtyä kesän aikana sen mitä Stadiumin kesätöiltä ehdin. Syksyllä opinnot pitäisivät olla sitten paketissa. Viisi vuotta on kulunut käsittämättömän nopeasti. Nyt tuntuu, että jopa liiankin nopeasti. Haikea fiilis alkaa olla, kun tietää, että kauaa ei näillä näkymin enää pääse Liikunnalla opiskelusta nauttimaan.

Miten opinnot ovat vastanneet odotuksiasi?

– Liikunnalle tullessa odotin pääseväni kokeilemaan erilaisia liikuntalajeja ja oppivani, miten erilaisia liikuntataitoja kannattaa toisille opettaa. Viiden vuoden aikana omat liikuntataitoni ovat käytännön demojen seurauksena todellakin monipuolistuneet ja mikä tärkeintä, olen saanut kokemusta eri liikuntalajien opettamisesta. Onkin hienoa, että opintoihimme kuuluu monia kursseja, joilla pääsemme opettamaan liikuntaa joko toisillemme tai eri-ikäisille kouluryhmille.

"Tunne- ja vuorovaikutustaitojen hallinta
on opettajan ammatin kannalta
todella keskeisessä asemassa."

– Opetusharjoitusten ja yleensäkin opintojen aikana on tuotu esiin myös kasvatuksellista näkökulmaa, jonka merkitys on korostunut etenkin nyt päättöharjoitteluvuoden aikana. Liikuntakasvatukselle asetetut tavoitteet, "kasvattaminen liikuntaan ja kasvattaminen liikunnan avulla", aukeavat nyt aivan uudella tavalla kuin opintojen alkuvaiheessa.

– Myöskään tunne- ja vuorovaikutustaitojen merkitystä opettajan ammatille ei opintojen alkuvaiheessa vielä ymmärtänyt, mutta nyt tiedostan, että tunne- ja vuorovaikutustaitojen hallinta on opettajan ammatin kannalta todella keskeisessä asemassa. Toivoisinkin, että kyseisiä taitoja mahdutettaisiin kaikkien opettajien, liikunnanopettajat mukaan lukien, koulutuksiin vielä nykyistä enemmän.

Minkälaista on olla opiskelijana Jyväskylän yliopistossa ja liikuntatieteellisessä tiedekunnassa? Missä mättää, mikä toimii hyvin?

– Jyväskylä on ollut itselleni ihanteellinen paikka opiskella, koska kaupunki on sopivan kokoinen, luonto on mukavasti lähellä ja liikuntamahdollisuuksia löytyy. Jyväskylä on selkeästi opiskelijakaupunki, mikä näkyy opiskelijavirtana yliopiston kampuksella ja yleisessä katukuvassa. Jyväskylää on ollut aina helppo suositella kaikille kavereille, jotka ovat pohtineet opiskelukaupungin valintaa.

– Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa opiskeleminen on ollut ehdottomasti elämäni parasta aikaa! Hienointa on ollut päästä kokemaan Liikunnan henki ja yhteisöllisyys; käytävillä morjestellaan ja jäädään juttelemaan, oli sitten opiskelijaa kohtaamassa toinen opiskelija, lehtori tai vaikka dekaani. Toiminnasta huokuu yhteen hiileen puhaltaminen sekä mukavan rento ja iloinen tekemisen meininki. Suurin kiitos kuuluu Sporticukselle, joka tekee jatkuvasti hommia Liikunnan yhteisöllisyyden eteen järjestämällä opiskelijoille erilaisia yhteisiä tapahtumia ja hoitamalla yhteydenpitoa henkilökunnan suuntaan.

– Miinuspuoleksi voi ehkä sanoa sen, että yliopiston rakennukset ovat kuluneiden vuosien aikana olleet vuorollaan remontissa, mikä on totta kai vaikuttanut kampuksella kulkemiseen ja tuonut omat haasteensa esimerkiksi tilajärjestelyille. Joskushan ne remontit on tietysti tehtävä, joten toivotaan, että hommat etenevät aikataulussa ja ongelmat saataisiin kerralla korjattua.

– Erityisplussan puolestaan ansaitsee ylioppilaskunnan ruokala Ilokivi, jonka antimista on päässyt koko opiskelujen ajan nauttimaan. Kun ruokahuolto pelaa, jaksaa myös opiskella!

Onko sinulla opetuskokemusta kentältä (esimerkiksi sijaisena)?

– Olen tehnyt jonkun verran sijaisuuksia, mutta suurin osa niistä on ollut luokanopettajan sijaisuuksia. On ollut hauska nähdä, miltä alakoulun oppitunnit vaikuttavat nyt opettajan pöydän toiselta puolelta katsottuna. Liikunnanopettajia olen käynyt sijaistamassa muutamia kertoja yläkoulussa ja lukiossa.

Millä tavoin liikunnanopetuksen lähtökohdat ja tarpeet ovat mielestäsi muuttuneet omista kouluajoistasi ja miten mahdollisten muutosten tulisi näkyä opetuksessa tänä päivänä? Mikä on liikunnanopetuksessa tärkeintä?

– Jaa-a, onpas muuten haastava kysymys... sehän on varmasti fakta, että omista kouluajoistani viihde-elektroniikan parissa vietetty aikana ja sen myötä istuva elämäntyyli ovat lisääntyneet entisestään. Uskoisinkin, että oppilaiden väliset kunto- ja taitotasoerot ovat juuri näistä syistä johtuen kasvaneet. Suuret erot kunnossa ja taidoissa aiheuttavat liikuntatuntien toteutukselle omat haasteensa.

"Jotta myönteisten kokemusten
saaminen olisi mahdollista,
tunneille on luotava turvallinen ilmapiiri."

– Toinen mielenkiintoinen muutos on uusien liikuntalajien, kuten parkour, frisbeegolf tai "temppulaskettelu", nouseminen lasten ja nuorten suosioon. Uudet lajit ovat saaneet varmasti mukaansa uusia harrastajia ja samalla lisänneet oppilaiden liikunta-aktiivisuutta ja monipuolistaneet oppilaiden taitoja. Liikunnanopettajien onkin pysyttävä tietojensa ja taitojensa osalta ajan hermoilla, jotta oppilaat pääsevät harjoittelemaan eri liikuntataitoja, kokeilemaan liikuntatuntien aikana monipuolisesti erilaisia liikuntalajeja ja kenties sitä kautta löytämään itselleen liikuntaharrastuksen.

– Liikunnanopetuksessa onkin mielestäni tärkeintä juuri se, että oppilaat saisivat tuntien aikana myönteisiä kokemuksia liikunnasta ja sitä kautta innostuisivat liikkumaan myös vapaa-ajallaan. Jotta myönteisten kokemusten saaminen olisi mahdollista, tunneille on luotava turvallinen ilmapiiri, jossa jokainen oppilas uskaltaa rohkeasti harjoitella eri liikuntataitoja ja kokeilla eri liikuntalajeja ilman virheiden pelkoa. Opettajan oma esimerkki, eriyttäminen ja kasvatukselliset keinot nousevat ilmapiirin luomisessa keskeiseen asemaan. Vaikka koulun liikuntatunteja onkin vain rajallinen määrä, parhaassa tapauksessa tuntien aikana oppilaassa voi syttyä liikuntakipinä, joka kestää jopa läpi elämän!

Jaa sivu somessa

Tweet