19.5.2016

Kalleinta, mitä opettaja voi antaa, on aika

Vuoden harjoittelunohjaaja Timo Kovanen toimii musiikin opettajana ja musiikkikasvatuksen opiskelijoiden harjoitteluiden ohjaajana Oulun normaalikoulussa. SOOL teki valinnan jäsenistöltä tulleiden esitysten perusteella.

Soolibooli 3/16

Opiskelijoiden kommenteissa kiiteltiin Timon tapaa antaa perusteellista ja rohkaisevaa palautetta sekä pyrkimystä auttaa harjoittelijoita löytämään omat henkilökohtaiset vahvuutensa. Miia Sihvolan mukaan "Timo kannusti lähtemään pois omalta mukavuusalueelta ja kokeilemaan uusia juttuja. Hän loi avoimen ja turvallisen ilmapiirin, jossa me harjoittelijat saimme kokeilla ja testata omia kykyjämme ja hieman hullujakin ideoita."

"Jos kaikki harjoittelunohjaajat olisivat yhtä innostuneita työstään kuin Timo, paranisi tulevien opettajien työmotivaatio kertaheitolla", kirjoitti Juho Kalermo.

Timo, mitä ajattelit, kun kuulit tulleesi valituksi vuoden 2016 harjoittelunohjaajaksi?

– Aivan aluksi olin iloisesti yllättynyt ja ehkä hiukan hämilläni, kun tämä tuli niin äkkiä. Tämä on ensimmäinen vuoteni Oulun norssissa. Olen toki rutinoitunut musamaikka ja ohjannut opetusharjoittelijoita Jyväskylässä ja Lahdessa opettaessani, mutta täällä Oulussa tämä on ensimmäinen työvuoteni. Tällainen tunnustus on tietysti suuri kunnia, mutta tietyllä tapaa myös aivan huippua palautetta opiskelijoilta minulle tehdystä työstä. Omia työtapoja ei siis ilmeisesti ole syytä radikaalisti muuttaa, vaan hioa hienovaraisesti aina pikkuisen paremmiksi. Kiitti vaan mukon opiskelijat!

Millainen on oma koulutustaustasi?

– Kirjoitin ylioppilaaksi Jyväskylän Lyseon lukiosta. Musiikinopettajaksi päätymisen kannalta lukion jälkeinen huikea välivuosi Oriveden opiston musiikkilinjalla oli ratkaiseva. Sieltä sain hyvien ystävien lisäksi loistavat edellytykset musiikkikasvatuksen opiskeluun. Maisterin pahvit olen saanut Jyväskylän yliopistosta pääaineenani musiikkikasvatus ja sivuaineena opetustoimen hallinto ja johtaminen, eli tuttavallisemmin reksiopinnot. Lisäksi olen tehnyt jatko-opintoja Jyväskylän yliopistoon.

Miten päädyit Oulun normaalikouluun harjoittelunohjaajaksi?

– Halusin musiikinopettajan arkeen lisähaastetta ja vaihtelua, ja koen, että olen ohjaustyössä vahvuus- ja mukavuusalueellani. Ohjaustyössä analyyttisyys, pedagogian pohtiminen tosi syvällisesti mutta konkreettisesti arkeen sitoen ja rakentavan palautteen antaminen korostuvat, ja niistä olen kiinnostunut. Monessa mielessä koen työn imua: ilmeisesti haaste ja innostus ovat hyvässä suhteessa.

– Norssissa yhdistyvät mukavalla tavalla "kädet savessa" -koulutyö, akateeminen maailma ja korkeakouluopetus. Opiskelijoiden kanssa on ollut todella mukavaa ja innostavaa tehdä töitä. Itsekin oppii musiikin opettamisesta. Työn monipuolisuus pitää vireänä, vaikka kuormitusta tuleekin toisinaan aika paljon.

"Vastuullinen ope ei nujerra,
vaikka ojentaisikin."

Miten tehdään hyvä opettaja? Millainen hyvä opettaja on?

– Hyviä opettajia ei varmaan voi tehdä, sellaisiksi kasvetaan. Opettajuuteen kasvamisessa tietysti ohjatulla harjoittelulla on keskeinen rooli, mutta ei se ole ainoa paikka hyvän opettajan prosessissa. Ensin on opittava uusi rooli koulussa. Me kaikki olemme olleet oppilaita, mutta opettajana tulokulma kouluun ja oppimiseen on täysin erilainen. Toisaalta myös sen oivaltaminen, että ei pidä kopioida jotain toista opettajaa, on keskeistä.

– Opettajan oman persoonan hyödyntäminen ja opettajuuden rakentaminen omien vahvuuksien varaan ja luonteenpiirteiden reunaehdoilla on sitä roolin muutosta koululaisesta opettajaksi. Tärkeä seikka olisi löytää kyky toimia autonomisesti ja ajatella itse. Opettajan työ ei ole suorittavaa mekaanista työtä, vaan vaativa asiantuntijaprofessio. Olen joskus miettinyt, miten monta nopeaa, pientä ja isoa päätöstä opettaja joutuu päivän aikana tekemään, ja se on muuten todella monta! Näiden lisäksi täytyy hahmottaa ja todella ymmärtää, mitä on tekemässä. Opetustyö on tavoitteellista ja päämäärätietoista toimintaa, ei puuhastelua ja haahuilua miten huvittaa. Oman opetuksen tavoitteet tulee tiedostaa ja tehdä pedagogiset ratkaisut opetussisältöjen ja työtapojen kanssa sen mukaan, että ne palvelevat tavoitteen saavuttamista. Uusi ops onneksi tukee tämän tyyppistä pedagogista ajattelua.

– Ymmärrän, että moni haluaisi turvallisen ohjekirjan, josta voisi melko suoraan lukea, mitä milläkin tunnilla tehdään. Se söisi kuitenkin kasvatustyön erityisyyttä. Opettajan on tunnettava oppilaansa ja se, millä tavoin he oppivat ja pääsevät tavoitteisiin. Tämä tavoitteiden ja oman toiminnan yhdistäminen suhteessa jatkuvasti vaihtuvaan oppilasjoukkoon on sellainen prosessi, että siinä riittää pureskeltavaa koko opettajauran ajaksi.

– Hyvä opettaja osaa tehdä monimutkaisista ja vaikeista asioista ymmärrettäviä. Oppiminen ei välttämättä ole siis helppoa tai viihteellistä, mutta merkityksellistä se saisi kyllä olla. Minua miellyttää saksalaisfilosofi Martin Buberin ajatus siitä, että kasvattaja on kasvatettavalle maailman tulkki: maailma on meille yhteinen, mutta kummallakin osapuolella on eri perspektiivi maailmaan. Tähän tiivistyy mielestäni opettajuuden ydin. Tämä vaatii opettajalta laajaa yleissivistystä ja monipuolista ymmärrystä maailmasta, sellaista jonka edellytyksiä nykyinen hallitus on surullista kyllä parhaillaan uhraamassa kilpailukyvyn nimissä. Lisäksi opettajan ammatti on syvästi eettinen, ihan niin kuin moni muukin ammatti, mutta opetuksessa vaikutetaan kasvavien sukupolvien tulevaisuuteen, joten silloin täytyy toimia silkkihansikkain.

– Opettajan työ ei ole vain osata asiaansa ja mekaanisesti siirtää sitä oppilaiden tietoisuuteen, vaan se on kasvavan lapsen tai nuoren kohtaamista. Hyvän opettajan tunnistaa siitä, miten hän kohtelee keskenkasvuisia oppilaitaan ihmisinä. Liika autoritaarisuus tukahduttaa ihmisen ja liika vapaus taas on lapselle liian turvatonta. Vastuullinen ope ei nujerra vaikka ojentaisikin ja pitää aikuisen asemasta kiinni vaikka nuori sitä haastaisikin. Kalleinta, mitä opettaja voi antaa, on aika. Kuunteleminen ja läsnäolo ovat aivan oleellisia taitoja kypsälle kasvattajalle. Ei siis mitään hokkuspokkus-teppuja, vaan melko yksinkertaista, mutta ah niin vaikeaa tosi elämässä.

Oletko harjoittelun ohjaajana törmännyt toivottomiin tapauksiin?

– En ole. Ei kai kukaan ole toivoton tapaus. Periaatteessa tietysti on mahdollista, että harjoittelussa jollekin valkenee, että opetusala ei ole yhtään oma ala ja omat vahvuudet ovat jossain muualla. Minusta sekin on ihan arvokas oivallus. Parempi kai sekin on oivaltaa opiskeluvaiheessa, kuin monen vuoden jälkeen töissä. Yleensä jo pääsykokeet karsivat opiskelijoiksi pedagogisesti suuntautuneita opiskelijoita. Eiköhän silloin jokaiselta löydy joitain vahvuuksien rippeitä, joiden pohjalle opettajuutta voi rakentaa.

"Koulun autonomia ja
luottamukseen perustuva kulttuuri
on muuttumassa."

Teet työn ohessa väitöskirjaa. Mikä tutkimuksessasi on aiheena?

– Tutkimuskysymykseni voisi yrittää tiivistää seuraavasta: Millaisella argumentaatiolla musiikin opetusta perustellaan yleissivistävässä koulussa? Tutkimukseni käsittelee musiikkikasvatuksen kautta koulun toimintaympäristön muutosta ja nykyhetkeä. Musiikkikasvatuksen kautta hahmottuu laajempi muutos koko yleissivistävän koulun sivistys-, kasvatus- ja tasa-arvoihanteista kohti markkina-, kilpailu- ja kuluttuja-/asiakasihanteita. Samoin koulun autonomia ja luottamukseen perustuva kulttuuri on muuttumassa tehokkuuden ja kontrollin eetoksen suuntaan.

– Tutkimukseni on yhtäältä aikalaisanalyysi tämän hetken koulutuksen kipupisteistä ja toisaalta pyrkimys tarkastella kasvatuksen ehtoja nykykulttuurissa ja hahmotella suomalaisen musiikkikasvatuksen filosofian piirteitä. Aihe kumpusi henkilökohtaisella tasolla siitä, että yritin löytää selitystä sille, mikä koulutuspoliittisessa puhetavassa tuottaa itselleni niin paljon ahdistusta ja tuntuu, etten ymmärrä pohjimmiltaan sen tarkoitusperiä. Yleisemmin ajatus lähti sellaisesta huomiosta, että taideaineiden opettajilla on ollut ops-uudistuksia ja tuntijakoa koskevassa keskustelussa suuri tarve puolustaa oppiaineensa asemaa, vaikka taideaineita vastustavia puheenvuoroja en löytänyt kuin muutaman.

– Opetustyön ohessa väitöstutkimus on tosi hidasta, mutta filosofinen aihe tarvitseekin aikaa kypsyäkseen. Toivottavasti saan sen lähivuosina kansiin ja siitä olisi hyötyä muillekin kuin oman ahdistukseni selittäjäksi.

Terveisesi Suomen opettajaopiskelijoille?

– Pitäkää huolta luottamuksen kulttuurista ja opettajan autonomiasta niin yliopistossa kuin työelämässä, koska niihin kiteytyy tehokkaan, tuloksekkaan, merkityksellisen, tarkoituksenmukaisen ja hyvän koulun avaimet ja opettajan työn vetovoiman salaisuus. Ei tätä työtä kovan palkan takia tee kukaan. Sen sijaan opettajan työllä on arvokas ja mielekäs tarkoitus, siksi tätä jaksaa.

Jaa sivu somessa

Tweet