Kun taulu on täynnä - oppimista draaman keinoin
17.10.2008, Tampere
Prosessidraamaa erilaisuudesta
Tekijät: Terhi Rekola ja Maria Pajula
Kesto: 90 min
Lämmittelyt
”Nimihedelmäsalaatti”
Osallistujat piirissä omilla tyynyillä, yksi keskellä. Keskellä oleva kertoo oman nimensä ja jotain itsestään, esim. pidän koirista. Kaikki, jotka pitävät koirista, vaihtavat keskenään paikkoja.
”Hullujenhuone”
Kaksi ihmistä poistuu hetkeksi huoneesta. Huoneessa oleville selitetään leikin idea ja valitaan kuka esittää kaikista hulluinta (hulluin matkii kaikessa huoneeseen tulijaa, muut käyttäytyvät ”ylihullusti”). Huoneesta poistuneet tulevat yksi kerrallaan takaisin huoneeseen ja yrittävät selvittää kuka on kaikista hulluin.
Teeman käsittely
Aloitus
Fläppitaululle piirretään lapsi, jolle ryhmä suunnittelee persoonallisuuden ja ominaisuuksia (nimi, ikä, harrastukset, luonteenpiirteet...). Kun ryhmä on valmis, ohjaaja kertoo lapsen olevan pyörätuolissa. Pohditaan, miten pyörätuoli vaikuttaa lapsen elämään.
Juttutuokio lapselle läheisen ihmisen kanssa
Jakaudutaan pareittain (jokainen ottaa langan päästä kiinni, pariksi tulee se, joka on langan toisessa päässä). Jokainen valitsee itselleen roolin lapsen lähipiiristä, esim. mummo, naapuri tai kaveri. Käydään lyhyt keskustelu lapsen elämään ja erilaisuuteen liittyen. Puretaan lopuksi keskusteluja yhdessä.
Kohtaus lapsen arjesta
Jakaudutaan 4-5 hengen ryhmiin, joissa suunnitellaan pieni (n. 2 min.) kohtaus lapsen elämästä perheessä. Jokainen valitsee itselleen jonkin perheenjäsenen roolin, siten joku ryhmästä on pyörätuolissa istuva lapsi. Aikaa suunnitteluun ja harjoitteluun n. 10 min. Kohtauksessa tulee näkyä erilaisuus. Ryhmät esittävät kohtauksensa ja niistä voidaan keskustella.
Kuuma tuoli
Yksi ryhmästä menee lapseksi tuoliin piirin keskelle. Muut saavat haastatella häntä elämästä, kokemuksista ja tunteista. Keskellä istujaa vaihdetaan.
”Kannustuskuja”
Lapsi on päättänyt osallistua hiihtokilpailuihin/metsäretkelle vammastaan huolimatta. Ryhmä jakautuu puoliksi ja asettuu vastakkain muodostaen kujan. Toinen puoli ryhmästä kannustaa lasta osallistumaan ja toinen ei usko lapsen pystyvän siihen. Ryhmät esittävät mielipiteitään ja perustelevat kantansa. Lapsi kulkee kujan läpi ja kertoo loppuun päästyään tuntemuksistaan ja päättää osallistuuko kilpailuihin/retkelle.
Loppurentoutus
Ryhmä muodostaa lattialle ”kalanruodon”. Valot himmennetään ja vetäjä lukee pienen tarinan erilaisuudesta.