Kun taulu on täynnä - oppimista draaman keinoin

17.10.2008, Tampere

Draamasuunnitelma

Tekijä: Marjukka Lampo

Kurssi: Prosessidraama nuorille aikuisille / yliopisto-opiskelijoille

Kesto: n. 2h

Ryhmän koko: n. 10–20 hlö

Teema: Erilaisuus

Teemakysymyksiä:

Mitä on erilaisuus?

Miksi on erilaisuutta?

Miten se kannattaa ottaa huomioon vai pitääkö ollenkaan?

Materiaali: Kaksi valokuvaa

I Aloitus

1. Draamasopimus

”Lyhytaikainen sopimus voi olla yhtä kokoontumiskertaa varten. Silloin sopimuksen pääasiallinen tarkoitus on antaa oppilaille omistusoikeus draamaan. Tähän liittyy myös mahdollisuus tehdä toiminnan muotoon ja sisältöön liittyviä päätöksiä.”

(Heikkinen 2005, 189)

”Draamasopimuksesta on hyötyä seuraavissa asioissa:

- osoittaa opettajan ja oppilaiden välisen toveruuden

- määrittelee jokaisen osallistujan sitoutumisen prosessiin

- poistaa draaman salaperäisyyttä oppimisprosessina ja taiteen muotona

- on apuna, jos esille nousee ongelmia

- aloittaa dialogin, joka mahdollistaa työnteon myönteisellä ja luovalla tavalla”

(Heikkinen 2005, 190)

Luodaan sopimus yhdessä ryhmän kanssa. Mikä on ryhmän mielestä tärkeää toimivan työskentelyn kannalta?

2. Alkulämmittelyt

Äänipallo

Seistään piirissä ja heitellään näkymätöntä palloa. Aloittaja hakee katsekontaktin valitsemaansa henkilöön ja lähtee heittämään tälle haluamansalaista palloa. Pallo pitää jotakin heittäjän keksimää ääntä, se on tietyn kokoinen ja muotoinen ja se heitetään aina sille sopivalla tavalla.

Näin tanssii…

Seistään piirissä ja jokainen esittää vuorollaan haluamansa tanssiliikkeen todeten samalla oman nimensä: ”Näin tanssi Marjukka.” Muut toistavat liikkeen heti perään todeten myös yhteen ääneen: ”Näin tanssii Marjukka.”

Rinki voidaan käydään läpi muutamaankin kertaan aina lisäten vauhtia. Hyvä tapa oppia ryhmäläisten nimet!

3. Teeman esittely

Vetäjä näyttää ryhmäläisille kaksi valokuvaa. Toisessa kuvassa on tyttö nimeltä Iida ja toisessa poika nimeltä Igor. Vetäjä kertoo henkilöistä:

Iida on 22-vuotias ja hän opiskelee yleistä kirjallisuustiedettä. Iida harrastaa joogaa, lenkkeilyä ja lukemista. Hän pitää kovasti runoista ja fantasiakirjallisuudesta. Hän nauttii myös kahviloissa istumisesta ja shoppailusta.

Viikonloppuisin Iida matkustaa kotipaikkakunnalleen katsomaan vanhempiaan ja pikkusiskoaan, joka käy vielä lukiota. Iida on luonteeltaan lempeä ja iloinen.

Igor on 23-vuotias kasvatustieteiden opiskelija. Hän harrastaa reppureissaamista, jalkapalloa ja elokuvissa käyntiä. Hän viettää paljon aikaa ystäviensä kanssa ja käy usein suosikkibändiensä keikoilla. Igor on aloittanut kitaransoiton ja yrittää harjoitella aina kun aikaa on.

Igor näkee perhettään harvoin, sillä he asuvat kaukana pohjoisessa. Aina silloin tällöin hän kuitenkin matkustaa kotiin tapaamaan vanhempiaan. Igor on luonteeltaan reipas ja huumorintajuinen.

Tässä välissä vetäjä kysyy ryhmäläisiltä kumpaan he kokevat samaistuvansa enemmän, Iidaan vai Igor. Vetäjä voi kysellä miksi.

Tämän jälkeen vetäjä kertoo kuvien henkilöistä lisää:

Iida on syntymästään asti ollut kuuro.

Igorin vanhemmat adoptoivat hänet venäläisestä orpokodista hänen ollessaan 10-vuotias. Igor peri biologiselta äidiltään HI-viruksen ja kuusi kuukautta sitten hän sai tietää, että hänellä on puhjennut AIDS.

Muuttuuko ryhmäläisten suhtautuminen henkilöihin? Voivatko he enää samaistua samalla tavalla?

II Teemaan syventyminen

4. Arkiset kohtaukset

Ryhmäläiset saavat valmistaa pienemmissä ryhmissä kohtaukset Iidan tai Igorin arjesta niin, että heidän erikoisominaisuutensa ilmenevät kohtauksen juonessa jotenkin.

Esitysten jälkeen vetäjä voi kysellä ryhmiltä esim. mitä he haluavat esityksellään sanoa.

5. Kuuma tuoli

”Ryhmä haastattelee henkilöä, joka toimii roolissa. Myös ryhmä voi toimia rooleissa, mutta se ei ole välttämätöntä. Tarkoituksena on rakentaa roolihahmoa, selkiinnyttää perspektiiviä ja kontekstia. Kuuma tuoli voi myös olla sisäisen monologin keino: kun roolihahmo istuu tuoliin, muu toiminta pysähtyy ja istuja voi kertoa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Toiminta jatkuu henkilön noustua tuolista.” (Heikkinen 2005, 208)

Haastatellaan Iidaa ja Igoria. Esiintyjät voivat olla aiemmin kohtauksissa Iida ja Igoria esittäneet henkilöt tai kuka tahansa vapaaehtoinen.

Kuka tahansa ryhmästä voi esittää kysymyksiä. Ne voivat liittyä esim. henkilöiden historiaan, kokemuksiin ja tuntemuksiin.

III Teeman tulkinta

6. Konfliktit

Tehdään aiemmat kohtaukset uudestaan niin, että lisätään niihin jokin selkeä konflikti tai jos sellainen löytyy jo, vahvistetaan sitä entisestään.

7. Foorumiteatteri

”Tapahtuma tai kohtaus esitetään yksityiskohtaisesti uudelleen. Kun joku yleisöstä ajattelee, että kyseisessä tilanteessa voisi toimia toisinkin, hän nostaa kätensä. Kohtaus uusitaan ja vaihtoehtoisen toimintatavan esittäjä voi kokeilla sitä käytännössä. Kohtaus voidaan myös kelata pikana tai hidastettuna eteenpäin. Kun tilannetta halutaan tutkia, voidaan siihen tuoda mukaan uusia henkilöhahmoja. Forum-teatteri on myös täysin oma työskentelymuotonsa. Tähän liittyy käsite katsoja-näyttelijä: he voivat ottaa yhden roolihenkilön roolin, muiden näyttelijöiden pysyessä roolissaan. Katsojat toimivat siis välillä katsojina, välillä näyttelijöinä.” (Heikkinen 2005, 210)

Esitetään uudelleen kohtaukset, joissa isot konfliktit. Nyt kuitenkin kuka tahansa katsojista voi keskeyttää esityksen ja vaihtaa itsensä haluamansa roolihenkilön esittäjäksi. Hän pyrkii muuttamaan tilanteen haluamaansa suuntaan. Katsoja voi myös ehdottaa näyttelijöille uutta toimintamallia menemättä itse esiintymään.

IV Teeman käsittely ja reflektointi

8. Tyhjä tuoli

Ryhmän eteen asetetaan tuoli, mutta tällä kertaa kukaan ei oikeasti istu siihen. Ryhmäläisten tehtävä on kuvitella Iidan tai Igorin istuvan tuolilla. Kuka tahansa ryhmästä voi nyt esittää tuolissa ”istuvalle” kysymyksiä ja kuka tahansa ryhmästä voi toimia istujan äänenä ja vastata kysymykseen niin kuin hän kuvittelisi tämän vastaavan.

9. Kaksi ryhmää – kaksi henkilöä

Tehdään harjoitus, jossa Iida ja Igor kohtaavat. Harjoituksessa valitaan esittäjät Iidalle ja Igorille. Loput ryhmäläiset jakaantuvat kahteen ryhmään esiintyjien taakse: toinen Igorin ajatuksiksi ja toinen Iidan ajatuksiksi. Ajatus on, että Iida ja Igor kohtaavat ja ryhmät heidän takanaan voivat kuiskata esittäjille sen mitä haluaisivat näiden sanovan toisilleen.

10. Loppukeskustelu (niin kauan kuin aikaa jää)

Nyt ryhmällä on hetki aikaa vapaasti kertoa esimerkiksi siitä, miltä harjoitukset ovat tuntuneet ja millaisia ajatuksia työskentely herätti teemasta. Sana on vapaa!

Kiitos ja kumarrus!

Lähteet

Heikkinen Hannu 2005. Draamakasvatus – opetusta, taidetta, tutkimista! Jyväskylä: Minerva.