Jos Espoossa on suunniteltu säästöjä tuntikehyksestä (ks. edellinen postaus), niin Yhdysvalloissa on pistetty astetta “paremmaksi”. Nimittäin taantuman aiheuttamaa rahapulaa yritetään paikata lyhentämällä kouluviikko nelipäiväiseksi (HS.fi 27.9.2009). Viikottainen tuntimäärä pidetään ennallaan, joten jäljelle jääville päiville tulee kullekin pari tuntia lisää koulunkäyntiä.
Oppilaat voivat olla asiasta (ainakin aluksi) innoissaan, mutta kokonaisuuden kannalta ratkaisu on kaikin puolin järjetön. Ensinnäkin pidentyneet päivät heikentävät keskittymistä ja siten huonontavat tuloksia. Varsinkin alempien luokkien pienille oppilaille lisäys on tuntuva.
Yhden viikottaisen koulupäivän vähentäminen heikentää myös koulun ulkopuolella hoidettavien koulutehtävien tekemistä, sillä asioiden käsittelytahti tiivistyy, eikä tuntien välissä välttämättä ole “tyhjää” aikaa. Missä välissä aivot ehtivät prosessoida opittua? Läksyjäkin ajatellen muutos on huono.
Sen lisäksi, että järjestely hankaloittaa lasten harrastuksia, vaikeuttaa se sitäkin enemmän perheiden elämää, kun lastenhoitojärjestelyt joudutaan miettimään uusiksi. Säästösuunnitelmia onkin kritisoitu myös siitä, että se siirtää koulusäästöt perheiden maksettaviksi.
Opetuksen ja oppimisen kannalta säästöjärjestelmästä on vaikea löytää yhtään hyvää asiaa. Toivottavasti tämä trendi ei rantaudu Suomeen.
Tarmo Thorström
